eroperhe. kuka maksaa etävahemman luona pidettävät vaatteet?

Eikö niitä voi ostaa kumpikin. Vai eikö lapsi saa mennä kodista toiseen sen toisen vanhemman ostamat vaatteet päällä ettei sekoitu? : /
Miten tuollaisestakin asiasta saa tehtyä noin kamalan vaikeeta.
Ettekö te voi vaan oatsaa niitä vaatteita kumpikin, pestä niitä kumpikin.

 

Kyllä meillä piti vaan hankkia vaatteet etä lapsiööe kun exä ei halunnut laittaa mukaan vaatteita. Kun yksi pojista muutti meille, sai mukaansa yhden pehmolelun ja päällä olevat vaatteet. Kyllä niihin aikoihin tuli kirpparit hyvin tutuiksi. Ja jos lapsille osti jonkun tavaran, jotta meilläkin olisi leluja, ei niitä ostettu kenellekään omaksi, koska silloin olisi vienyt exän luo eikä olisi niitä koskaan nähty. Näin oli meillä,

 

Laillisesti kai lähivanhemman kuuluu varustaa lapsi, ksoka saa siihen noin 150 euroa elatustukea ja noin 100 euroa lapsilisää sekä noin 50 euroa yh-lisää.

eli 300 euroa tukea ja sitten kai itse tienaa myös.

eli lähivanhemman kuuluu pakata laukut kun lapsi menee etävanhemman luo.

mutta itse mietin, että jos olisin etä, lapset olisivat usei mielessä ja kulkisin kaupoissa /kirppiksellä ja ehkä tulisi hankittua vaatteita lapsille, vaikke ei kuuluisikaan. ja lapset sitten saisivat ne viedä kotiinsa jos haluaisivat.

 

Hullulta tuntuu koko asia, eripura vaatteista.

Ne kun ovat aika pieni menoerä liittyen lapsiin.
enemmän maksaa ravinto, oma huone lapsille, harrastukset.

vaatteita saa halvalla jos ei tarvitse olla tiettyä merkkiä.

 

Itse kävin isäni luona joka toinen viikonloppu ja no möksällä oli jotain rönttävaatetta ja kumpparit.

Mutta ei kyllä mun mieleeni koskaan tullut, että olisi faijan luona pitänyt olla "omat vaatteet" johan se olisi ihan hullua ollut. No parit alushousut, sukat, yöppä ja hammasharja. Mulla oli myös nimikko lakanat ja pyyhe, siis mulle ostetut. Kerran faija joutui ostamaan mulle juhlavaatteet kun ei muistanut äidille kertoa juhlista ja ne sitten jäi sinne ja pikkusiskolle ne sitten ajastaan kierrätettiin.

 

Olen etä ja meillä tästä vaateasiasta aikoinaan käytiin kauhea tappelu. Exä kiukutteli kun hänen äitinsä ostamat vaatteet jä vaihdossa meille. Musta taas oli ihan sama, koska eihän lapsi täältä alasti kotiin lähtenyt. Niinpä pakkasin kaikki meillä olleet vaatteet jätesäkkeihin ja vein sinne.
Ostin kaikki vaateparret uusiksi ja niinpä exän tehtävä on lähettää lapsi meille mun vaatteissa.
Perjantainakin tuli shortseissa meille joissa oli viimeksi lähtenyt =D

 

Olen 7-vuotiaan pojan etäisä. Ex saa elatusmaksua 300€/kk. On saanut erosta asti, kuusi vuotta. Olen alusta asti joutunut osan vaatteista hankkimaan itse luokseni, aluksi kulki vaihtovaatteita mukana. Ex oli heti alkuun sitä mieltä, että minun pitää ostaa puolitoistavuotiaalle lapselle omat vaatteet luokseni. Ja vaihtovaatteista tuli heti sanomista, jos joku unohtui palauttaessani pojan äidilleen.
Olen kuuden vuoden aikana toistuvasti yrittänyt saada häntä neuvotteluun uudesta tapaamissopimuksesta, koska elämäntilanteeni on muuttunut huomattavasti sopimuksen aikaisesta tilanteesta. Nyt pojan aloitettua koulun vaihtovaatteiden kulkeminen lakkasi sekin omaan mahdottomuuteensa. Samoin päivähoitomaksut poistuivat, mutta ex ei suostu neuvottelemaan tai kohtuullistamaan elatusmaksua. Hän saa siis kuussa noin 450€ pelkästään lapsen kuluihin "ilmaista" rahaa.
Isän asemaa yhteishuoltajuudessa viranomaiskannalta kuvaa mielestäni vastaus, kun kysyin kaupungilta lapseni päivähoitomaksuluokkaa. Ex ei suostunut sitä kertomaan, kun halusin tietää, paljonko pojan kuluihin menee kuukaudessa.
Kaupungin lakimiehen vastaus oli aika tyly: vain oikeuden päätöksellä...

Lapsi on pelinappula ja minä maksuautomaatti. Haluaisin viikko-viikko tapaamisen ja olen valmis edelleen maksamaan elaria, kunhan se on kohtuullinen. Tällä hetkellä maksan pojan iltapäiväkerhon puoliksi, puhelimen ja sen laskun, jotta poika voi pitää yhteyttä kavereihinsa ja voidakseni pitää yhteyttä poikaani hänen ollessaan äidillään. Hänelle on hankittu luokseni omat vaatteet, koska ex laittaa (ja on tämän suoraan viestissä myöntänyt) pojan huonoissa ja vanhoissa vaatteissa luokseni, koska "ne tuppaavat jäämään sinne"...
Luonapitopäiviä on ollut keskimäärin se 7-10, joskus enemmänkin. Ja AINA olen hakenut ja palauttanut pojan. Ex ei ole siinäkään koskaan tarjoutunut tulemaan vastaan. Asuin jonkin aikaa merkittävän matkan päässä, mutta olisin joutunut menemään silloinkin käräjille saadakseni matkavähennykset elarista.

Nyt on tilanne siinä pisteessä, etten enää suostu maksuautomaatiksi. Yritin taas ehdottaa tapaamissopimuksen ja elarin neuvottelua uusiksi. Vastauksen ensimmäinen rivi oli: Elatusmaksua ei muuteta!

Ei kun käräjille...

 

Meillä on miehen kanssa kummallakin poika edellisistä elämistä.
Mun poika on milloin kenenkin ostamissa perusvaatteissa, ulkovaatteet ja isommat hankinnat tehdään puoliksi isänsä kanssa, koska se on jo taloudellisesti järkevää, eikä tarvi ihmetellä kenen ostamissa vaatteissa nyt on missäkin.

Miehen pojalle pitää sitten olla kaikki mahdollinen ostettuna meille, koska lähiäiti laittaa esim. Talvipakkasilla pojan meille kesätennareissa ja hupparissa. Ja ihan tahalteen. Ruinaa myös elarin lisäksi rahaa milloin mihinkin ja vinkuu kun ei ole rahaa. Sitten on kuitenkin varaa lähteä useamman kerran vuodessa ulkomaanlomille. Kyllä suoraan sanottuna vituttaa! Onneksi mies ei ole lähtenyt tuohon mukaan, ja maksaa tasan elarin eikä muuta. Toki tänne ollaan sitten kaikki romppeet hommattu, mutta aika vähälle käytölle jää kun noin jokatoinen viikonloppu poika meillä on.