Mä en jotenkin suosittelis sitä, että yöllä saa syödä, mutta päivällä ei. Lapsi ei oikeen pysty ymmärtämään että joskus saa ja joskus ei. Me jätettiin tutti pois (söi kanssa päivä- ja yöunilla, ei muulloin) alkukesästä jolloin ikää oli 1v 9kk. Ensin luin viikon verran "Minä luovun tutista"-kirjaa ja aloin kysellä tytöltä, josko me tehtäis samanlailla. Kun hän alkoi myönnellä, me eräänä aamuna veimme tutit kivelle, josta "oravaäiti käy ne hakemassa". Tunnin päästä mentiin kattomaan ja kas, oravaäiti oli hakenut ne omille pennuille. Sen jälkeen tyttö on vaan muistanut kertoa mulle moneen otteeseen miten tärkeitä ne tutit niille oravavauvoille on :heart: . Meni ehkä viikko kun tyttö ei ottanu päikkäreitä ollenkaan. Ei kylläkään pyytänyt tuttia, mutta kyllä mä tiedän että se siitä johtui. Sit alkoi taas nukkua päikkäreitä normaalisti ja yöunet on pysynyt ihan ennallaan. Alkuun kun tyttö joskus kyseli tutin perään, mä vaan kysyin häneltä, muistaako kenelle ne vietiin. Sit hän itse hymyillen kertoo että kiven päälle oraville. Me kyllä päästiin tosi helpolla, vaikka tutti oli hänelle ihan äärimmäisen tärkeä nukkumaan mennessä.