E
"elmiira"
Vieras
Muutama kysymys, 1.Miksi erositte? 2.Montako lasta ja pieniäkö? 3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne? 4.Miten kauan "toipuminen" vei? 5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??
1. Mies väkivaltanen hullu 2. Yksi lapsi joka menehty pitkän sairauden päätteeksi vähän ennen eroa, oikeastaan se koko kokemus minut herätti ja sai lähtemään pois avioliitosta. ja 5. Täysin oikea. Ihan kaikkien kannalta.
1. Liitto ei vaan toiminut, ei sen suurempaa draamaa. 2. 3 alle kouluikäistä. 3. Hyvin. Asuvat viikko-viikkosysteemillä ja tehdään eron jälkeenkin paljon asioita yhdessä. 4. Reilut puoli vuotta. Kuitenkin ero oli pitkän harkinnan päätös joten sitä oli ehtinyt "sulatella" jo ennen virallista eroa. 5. On.
?
"..."
Vieras
1.Luottamuksen ja kumppanuuden puutteen takia, rakkauden loppumisen ja puuttumisen vuoksi. 2.Yksi lapsi, erotessa 1v. 3.Lapsi vuoroviikoin molemmilla, ei muista että ollaan asuttu joskus kaikki yhdessä. On välillä väsynyt reissaamaan, ja saattaa puhua että haluaisi että vietettäisi kaikki enemmän aikaa yhdessä. 4. Toipuminen kesti kauan, sillä asiaa ei mitenkään käsitelty. Ehkä noin kolme-neljä vuotta. 5. On ollut oikea. Olisin ehkä toivonut aikoinaan myös exältä panostusta parisuhteeseen ja sen ongelmien setvimistä, olisi kiinnostanut nähdä mihin se tie olisi vienyt. Mutta minun haluamiseni ei tee hänestä henkilöä joka olisi osannut pitää huolta suhteestaan. Olemme kaikki nyt onnellisempia.
E
"elmiira"
Vieras
M
"minä vaan"
Vieras
1.Mies petti ja alkoi juoda+käyttää huumeita. 2.kaksi lasta,olivat erotessa 2kk ja 2v ikäisiä. 3.pienempi ei tajunnut vielä mitään,isompi kaipasi isää jonkun aikaa mutta ei sitä kestänyt kauaa,noin 4-5kk.lasten isä siis lähti kuvioista kokonaan,oli vuosia pois lasten elämästä.. 4.olin n.vuoden verran yksin kunnes tapasin nykyisen mieheni,silloin olin jokseenkin toipunut.mutta meillä oli ero ennustettavissa,joten olin ehtinyt valmisatautua. 5.kyllä oli oikea ratkaisu,nyt meillä on tasapainoinen elämä,lapsilla ihana isäpuoli,mulla ihana mies ja elämä kaikinpuolin mukavaa.eksä sekoilee edelleen,ja näkee lapsia harvoin.olen vain onnellinen että en jäänyt siihen suhteeseen.
E
"elmiira"
Vieras
V
"vendaval"
Vieras
1. luottamuspula ja tunteiden katoaminen 2. 1 lapsi, erotessa 2v. 3. Lapsi on suhtautunut todella hyvin, on vuoroviikoin molempien luona. 4. Eroa tehtiin niin kauan, että kun muutin pois yhteisestä kodistamme olin jo tavallaan sulatellut asiat. Tietysti oli totuttelemista yksinasumisessa ja siinä että näkee lasta vaan jokatoinen viikko. 5. oikea ratkaisu on ollut.. Ystävinä ollaan eksän kanssa pysytty ja tehdään myös paljon asioita yhdessä.
L
Laulava Lomittaja
Vieras
[QUOTE="elmiira";25724443]Muutama kysymys, 1.Miksi erositte?
Kolme vuotta mietin..Mies mustasukkainen,väkivaltainen..viinaa ottaessaan riepotteli pitkin poikin ja vimmpa kerta niittas poskiluun hajalle.
2.Montako lasta ja pieniäkö?
3.Erotessa 15,14,10
3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne?
Koska en heille koskaan kertonut (enkä kerro) että isä löi,niin kyllähän se oli mullistus.Aikansa olivat ymmällään,mutta muuten ihan ok ottivat.Käyvät joka toinen vkl isällään,lomat on sitten soviteltu jollain tapaa pitkiksi jaksoiksi.
4.Miten kauan "toipuminen" vei?
Pelko ei ole hävinnyt koskaan - muuten olen toipunut suht nopeasti.
5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??[/QUOTE]Kyllä!
Kolme vuotta mietin..Mies mustasukkainen,väkivaltainen..viinaa ottaessaan riepotteli pitkin poikin ja vimmpa kerta niittas poskiluun hajalle.
2.Montako lasta ja pieniäkö?
3.Erotessa 15,14,10
3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne?
Koska en heille koskaan kertonut (enkä kerro) että isä löi,niin kyllähän se oli mullistus.Aikansa olivat ymmällään,mutta muuten ihan ok ottivat.Käyvät joka toinen vkl isällään,lomat on sitten soviteltu jollain tapaa pitkiksi jaksoiksi.
4.Miten kauan "toipuminen" vei?
Pelko ei ole hävinnyt koskaan - muuten olen toipunut suht nopeasti.
5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??[/QUOTE]Kyllä!
E
eronnut mamma
Vieras
1.Miksi erositte? Mies petti ja siitä syntyi täysi luottamuspula siis salasuhde joka kesti kuukausia ennen kuin itse kertoi. 2.Montako lasta ja pieniäkö? lapsia 2 kpl iät 3v ja 5v. 3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne? Lapsilla oli tosi hankalaa ja kävimme terapiassa. Lapset tapaavat isää joka toinen viikonloppu ja lomilla. 4.Miten kauan "toipuminen" vei? Ehkä pahin oli ohi noin vuodessa itsellä, lapset eivät ole vielä 3 vuoden jälkeenkään toipuneet täysin. 5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta?? Kyllä tai ehkä isän kannalta ei...en ole varma sillä uusi suhde ei kestänyt ja tuntuu ettei exä oiken pääse asian yli ja elämässään eteenpäin..
E
"elmiira"
Vieras
Mä olen 6kk sitten laittanut erohakemuksen postiin, sitä ennen miettinyt sitä jo pari vuotta... nyt vasta reilu kk asunut erillään ja lapset kun on vuoroin, niin se tuntuu niin järkyttävältä, että oon miettinyt pitäiskö vaan olla ja "kestää".. typerää ehkä sekin.. kaikkea on koitettu kuitenkin, perhe neuvolat käyty jne... aina vaan sitä miettii ja toivoo josko miehen lupaukset pitäis tällä kertaa paikkaansa....mutta palaako ne tunteet edes kun ei enää aikoihin kaiken paskanjälkeen oo tuntunut siltä miltä pitäis...
H
hiphip
Vieras
Tänään oon miettinyt eroa, koska me vaan halutaan eri asioita miehen kanssa. Mä tykkäisin mennä olla porukalla kun taas mies menee omia menojaan ja kun yritän jutella asiasta niin toteaa vaan, ettei oo mikään perheihminen.. Musta tuo toteamus on tosi loukkaavaa, koska lapset on ollut toivottuja. Muutenkin sen käytös on ettei edes yritäkään muuttua vaikka vetoan lapsiinkin.. Miksei voi olla kristallipalloa, mistä näkisi etukäteen mikä on tulevaisuus kenenkin kanssa :/
M
mama31
Vieras
1.Miksi erositte? Mieheni petti minua. Paljastui suhde toiseen, joka oli kestänyt noin kuukauden. Odotin tuolloin meidän kolmatta yhteistä lasta. Ero tuli, luottamus meni, ja mies jatkoi naisten perässä juoksemista. OKSETTAVAA. Myöhemmin selvisi että oli pettänyt minua myös aiemmin työkaverinsa kanssa.
2.Montako lasta ja pieniäkö? Tuolloin lapset oli 6v,4v ja kolmatta odotin rv 16 kun totuus tuli ilmi. Lapset jäi minulle.
3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne?Minä jäin aluksi lasten kanssa meidän yhteiseen taloon, mies muutti pois. Talo laitettiin myyntiin, ja kun ostaja löytyi, muutin lasten kanssa vuokrakolmioon tilapäisesti. Lapsille oli rankka paikka kun isä lähti ja hylkäsi heidät hetkeksi.Myöhemmin palasi kuvioihin (mutta ei enää suhteeseen minun kanssa) ja alkoi olemaan jonkin verran lasten kanssa. Kolmas lapsemme ei ole kiinnostanut exääni , paitsi sitten alkoi kiinnostaa kun minä löysin uuden miehen ja exä huomasi että tuo uusi mieheni hoitaakin hänen lapsiaan. Kateus iski ihan selvästi. Mutta ei hän edelleenkään ole samalla tavalla kiinnostunut tuosta kolmannesta lapsestamme kuin kahdesta ensimmäisestä. Lapset (kaksi vanhinta) käy isällään epäsäännöllisesti. Mitään tapaamissopimusta emme ole onnistuneet tekemään, koska exäni on sitä vastustanut. Tämä on hankaloittanut arkea paljon.Lapset ikävöi isäänsä ja kyselevät paljon milloin pääsee isin luo, mutta vastausta ei aina ole kun exä ei ilmoita tapaamisaikoja kuin silloin kun huvittaa. On ihan älytöntä että lapset joutuu sit ite kyselemään isältään milloin pääsee hänen luokseen.
4.Miten kauan "toipuminen" vei? Minun kohdalla puolisen vuotta. Kävimme exän kanssa perheneuvolassa ja parisuhdeterapiassa, mutta paluuta yhteen ei hänen tekojensa jälkeen ollut, eikä kumpikaan sitä halunnut. Itse jatkoin terapiassa asioiden käsittelyä vielä myöhemmin lisää ja se kyllä helpotti toipumisessa. Ja sitten kun aika pian löysin uuden ihanamman miehen,niin tajusin että ratkaisu oli todellakin oikea vaikka se tapahtuikin niinkin kamalien asioiden kautta kuin pettämisen ym.
5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta?? Ehdottomasti. Sain uuden elämän ja uuden ihanan miehen.Perustimme uusperheen.Uusi mieheni on ollut nuorimman lapseni elämässä siitä saakka kun lapseni oli vain 2kk ikäinen.Hän siis sai ihanan,rakastavan isän. Ja minä ihanan,rakastavan puolison.
2.Montako lasta ja pieniäkö? Tuolloin lapset oli 6v,4v ja kolmatta odotin rv 16 kun totuus tuli ilmi. Lapset jäi minulle.
3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne?Minä jäin aluksi lasten kanssa meidän yhteiseen taloon, mies muutti pois. Talo laitettiin myyntiin, ja kun ostaja löytyi, muutin lasten kanssa vuokrakolmioon tilapäisesti. Lapsille oli rankka paikka kun isä lähti ja hylkäsi heidät hetkeksi.Myöhemmin palasi kuvioihin (mutta ei enää suhteeseen minun kanssa) ja alkoi olemaan jonkin verran lasten kanssa. Kolmas lapsemme ei ole kiinnostanut exääni , paitsi sitten alkoi kiinnostaa kun minä löysin uuden miehen ja exä huomasi että tuo uusi mieheni hoitaakin hänen lapsiaan. Kateus iski ihan selvästi. Mutta ei hän edelleenkään ole samalla tavalla kiinnostunut tuosta kolmannesta lapsestamme kuin kahdesta ensimmäisestä. Lapset (kaksi vanhinta) käy isällään epäsäännöllisesti. Mitään tapaamissopimusta emme ole onnistuneet tekemään, koska exäni on sitä vastustanut. Tämä on hankaloittanut arkea paljon.Lapset ikävöi isäänsä ja kyselevät paljon milloin pääsee isin luo, mutta vastausta ei aina ole kun exä ei ilmoita tapaamisaikoja kuin silloin kun huvittaa. On ihan älytöntä että lapset joutuu sit ite kyselemään isältään milloin pääsee hänen luokseen.
4.Miten kauan "toipuminen" vei? Minun kohdalla puolisen vuotta. Kävimme exän kanssa perheneuvolassa ja parisuhdeterapiassa, mutta paluuta yhteen ei hänen tekojensa jälkeen ollut, eikä kumpikaan sitä halunnut. Itse jatkoin terapiassa asioiden käsittelyä vielä myöhemmin lisää ja se kyllä helpotti toipumisessa. Ja sitten kun aika pian löysin uuden ihanamman miehen,niin tajusin että ratkaisu oli todellakin oikea vaikka se tapahtuikin niinkin kamalien asioiden kautta kuin pettämisen ym.
5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta?? Ehdottomasti. Sain uuden elämän ja uuden ihanan miehen.Perustimme uusperheen.Uusi mieheni on ollut nuorimman lapseni elämässä siitä saakka kun lapseni oli vain 2kk ikäinen.Hän siis sai ihanan,rakastavan isän. Ja minä ihanan,rakastavan puolison.
E
"elmiira"
Vieras
se kristallipallo ois kova juttu.. mä soitin 2 eri ennustajalle ja kumpikin näki samaa...ei tuu muuttuun ja voin paremmin eronjälk.. ja menneistä näkivät mitä oli ollut..
[QUOTE="elmiira";25724443]Muutama kysymys, 1.Miksi erositte? 2.Montako lasta ja pieniäkö? 3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne? 4.Miten kauan "toipuminen" vei? 5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??[/QUOTE]
1. Suurin syy luottamuspula puolin ja toisin. Mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja kävi itse vieraissa. Ynnä monen monet muut syyt.
2. Kaksi lasta, ekan eron aikaan 2 v ja toinen mahassa, viimeisimmän ja lopullisen eron aikaan lapset 6 ja 3,5 vee.
3. Suhtautuivat hyvin ja ovat onnellisia siitä että isi ja äiti pystyy juttelemaan toisilleen ilman tappelemista ja ovat ikionnellisia uudesta "isäpuolesta". Toki toivoisivat että äiti ja isi olisi yhdessä ilman riitoja mutta kun tietävät että se ei ole mahdollista, ovat tyytyväisiä nykytilaan. Asuvat viikko-viikko isällään ja minulla.
4. Toipuminen on vielä osittain kesken kaiketi mutta pahin otti jokusen kuukautta. Kamalinta oli asua sukulaisten ja kavereiden nurkissa nelisen kuukautta ennen kun löysin oman kodin lokakuussa 2010. Sitten alkoi helpottaa. Uusi rakkaus tuli kuvaan maaliskuussa 2011.
5. Omalta kannaltani 100% varmasti, lasten kannalta 95% varmasti ja USKON ja toivon että eksänkin kannalta vähintään 80% varmasti!
1. Suurin syy luottamuspula puolin ja toisin. Mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja kävi itse vieraissa. Ynnä monen monet muut syyt.
2. Kaksi lasta, ekan eron aikaan 2 v ja toinen mahassa, viimeisimmän ja lopullisen eron aikaan lapset 6 ja 3,5 vee.
3. Suhtautuivat hyvin ja ovat onnellisia siitä että isi ja äiti pystyy juttelemaan toisilleen ilman tappelemista ja ovat ikionnellisia uudesta "isäpuolesta". Toki toivoisivat että äiti ja isi olisi yhdessä ilman riitoja mutta kun tietävät että se ei ole mahdollista, ovat tyytyväisiä nykytilaan. Asuvat viikko-viikko isällään ja minulla.
4. Toipuminen on vielä osittain kesken kaiketi mutta pahin otti jokusen kuukautta. Kamalinta oli asua sukulaisten ja kavereiden nurkissa nelisen kuukautta ennen kun löysin oman kodin lokakuussa 2010. Sitten alkoi helpottaa. Uusi rakkaus tuli kuvaan maaliskuussa 2011.
5. Omalta kannaltani 100% varmasti, lasten kannalta 95% varmasti ja USKON ja toivon että eksänkin kannalta vähintään 80% varmasti!
L
lasten puolella
Vieras
Kurjaa, että noinkin pienet joutuvat vuoroviikkosysteemiin riepoteltaviksi. 
Asiantuntijoidenkin mielestä huono vaihtoehto pienille lapsille, minun mielestäni pitäisi kieltää alle kouluikäisiltä kokonaan.
Asiantuntijoidenkin mielestä huono vaihtoehto pienille lapsille, minun mielestäni pitäisi kieltää alle kouluikäisiltä kokonaan.
V
"vieras"
Vieras
Kurjaa, että noinkin pienet joutuvat vuoroviikkosysteemiin riepoteltaviksi.
Ketkä asiantuntijat ja mihin tutkimuksiin perustuen? Mielestäni tällaisiin väitteisiin pitäisi saada jotain faktaa mukaan. Ainakaan Suomessa tuollaisia tutkimuksia ei ole voitu tehdä, koska vuoroasumista on ollut suuremmassa mittakaavassa niin vähän aikaa. Ei edes yhtä sukupolvea. Ruotsista saattaisi ehkä löytyä tutkimuksia.
M
"myrmeli"
Vieras
[QUOTE="elmiira";25724443]Muutama kysymys, 1.Miksi erositte? 2.Montako lasta ja pieniäkö? 3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne? 4.Miten kauan "toipuminen" vei? 5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??[/QUOTE]
1. Mies oli väkivaltainen narsisti
2. 3 lasta, vanhin koululainen
3. Lapset suhtautuivat hyvin, olivat helpottuneita rauhan tullessa taloon. Lapset asuvat äidillään, näkevät isäänsä silloin tällöin.
4. "toipumisen" kävin läpi ennen muuttoa, muuton jälkeen olo oli rauhallinen ja tyytyväinen kaikin puolin.
5. Ollut täysin oikea kaikkien kannalta.
1. Mies oli väkivaltainen narsisti
2. 3 lasta, vanhin koululainen
3. Lapset suhtautuivat hyvin, olivat helpottuneita rauhan tullessa taloon. Lapset asuvat äidillään, näkevät isäänsä silloin tällöin.
4. "toipumisen" kävin läpi ennen muuttoa, muuton jälkeen olo oli rauhallinen ja tyytyväinen kaikin puolin.
5. Ollut täysin oikea kaikkien kannalta.
1. Erosimme miehen erittäin julman henkisen ja fyysisen väkivaltaisuuden, alkoholin ja kieroutuneen rahankäytön vuoksi.
2. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla kolmas lapsi aiemmasta avioliitosta.
(lapset 16, 5 ja 3-vuotiaita)
3. Kaikki lapseni ovat olleet onnellisia siitä, että kotona on nyt rauha maassa ja turvallista elää ja olla! Lapset eivät ole kyselleet isästään muussa mielessä, kuin että "eihän isi tule tänne enää koskaan".
Lapset asuvat minun luona ja valvotut tapaamiset isänsä kanssa alkavat ehkä jossain vaiheessa. Lapset ovat ilmaisseet etteivät halua mennä isäänsä tapaamaan. Ei ole heidän päätään kääntänyt perheneuvolan hlökunnan keskustelut tms...lapset vaan eivät halua ja en tule heitä tapaamisiin myöskään pakottamaan. Isällä ei ole huoltajuutta lapsiinsa.
4. Eropäätöstä pitkitin liian pitkäää :'( eroa suunnittelin useamman vuoden, muttei ollut voimia eikä taitoja riuhtaista itseäni irti tuosta helvetistä aiemmin.
5. Todellakin, hetkeäkään en ole katunut!
2. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla kolmas lapsi aiemmasta avioliitosta.
(lapset 16, 5 ja 3-vuotiaita)
3. Kaikki lapseni ovat olleet onnellisia siitä, että kotona on nyt rauha maassa ja turvallista elää ja olla! Lapset eivät ole kyselleet isästään muussa mielessä, kuin että "eihän isi tule tänne enää koskaan".
Lapset asuvat minun luona ja valvotut tapaamiset isänsä kanssa alkavat ehkä jossain vaiheessa. Lapset ovat ilmaisseet etteivät halua mennä isäänsä tapaamaan. Ei ole heidän päätään kääntänyt perheneuvolan hlökunnan keskustelut tms...lapset vaan eivät halua ja en tule heitä tapaamisiin myöskään pakottamaan. Isällä ei ole huoltajuutta lapsiinsa.
4. Eropäätöstä pitkitin liian pitkäää :'( eroa suunnittelin useamman vuoden, muttei ollut voimia eikä taitoja riuhtaista itseäni irti tuosta helvetistä aiemmin.
5. Todellakin, hetkeäkään en ole katunut!
Viimeksi muokattu:
T
tartsika
Vieras
Mua kiinnostaa kauheesti miten töissäkäyvät ihmiset järjestää toin vuoroviikoin hoidon. Jos eronneet vanhemmat asuu vaikka eri paikkakunnilla, niin missä lapsi/lapset on sen aikaa kun vanhemmat on töissä?
[QUOTE="elmiira";25724443]Muutama kysymys, 1.Miksi erositte? 2.Montako lasta ja pieniäkö? 3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne? 4.Miten kauan "toipuminen" vei? 5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??[/QUOTE]
1. Mies halusi miettiä YKSIN ja etsiä itseään (todellisuudessa oli toinen tiedossa, joka vaihtui samantien seuraavaan, joka muuttikin ex:äni luo melkein samantien).
2. Lapset olivat 11v, 9v ja 6v.
3. Lapset olivat hämillään, kauhuissaan ja suruissaan, sillä päätimme pitää lapset viikko/viikko-systeemillä. Ex ei halua maksaa elatuksia ja minä ajattelin, että siinäpä näkee mitä minä meidän liitossa olen tehnyt (ei nähnyt kun kuukauden, kun otti sitten apulaisen tosiaan sinne kotiin, joka hoitaa lapset ja kodin ja ruoan ym). Lapsille rankinta oli olla minusta erossa niin pitkään kerrallaan, alussa lapset tuli yhdeksi yöksi kesken viikon sille toiselle vanhemmalle.
4. Toipuminen yhä kesken ja siis kesällä tulee vuosi tästä. Käyn perhekeskuksessa juttelemass ja menen lasten kanssa ero-ryhmään.
5. Ratkaisu on ollut meidän vanhempien kannalta oikea, mutta ei lasten! He haluaisivat, että biologiset vanhempansa asuisivat yhdessä... Mutta se ei onnistu, sillä ex:äni on loukannut minua monesti (ennekin lähtenyt toisen matkaan ja pettänyt muutamia, ellei useita kertoja minua).
TSEMPPIÄ! Ole vahva... :heart:
1. Mies halusi miettiä YKSIN ja etsiä itseään (todellisuudessa oli toinen tiedossa, joka vaihtui samantien seuraavaan, joka muuttikin ex:äni luo melkein samantien).
2. Lapset olivat 11v, 9v ja 6v.
3. Lapset olivat hämillään, kauhuissaan ja suruissaan, sillä päätimme pitää lapset viikko/viikko-systeemillä. Ex ei halua maksaa elatuksia ja minä ajattelin, että siinäpä näkee mitä minä meidän liitossa olen tehnyt (ei nähnyt kun kuukauden, kun otti sitten apulaisen tosiaan sinne kotiin, joka hoitaa lapset ja kodin ja ruoan ym). Lapsille rankinta oli olla minusta erossa niin pitkään kerrallaan, alussa lapset tuli yhdeksi yöksi kesken viikon sille toiselle vanhemmalle.
4. Toipuminen yhä kesken ja siis kesällä tulee vuosi tästä. Käyn perhekeskuksessa juttelemass ja menen lasten kanssa ero-ryhmään.
5. Ratkaisu on ollut meidän vanhempien kannalta oikea, mutta ei lasten! He haluaisivat, että biologiset vanhempansa asuisivat yhdessä... Mutta se ei onnistu, sillä ex:äni on loukannut minua monesti (ennekin lähtenyt toisen matkaan ja pettänyt muutamia, ellei useita kertoja minua).
TSEMPPIÄ! Ole vahva... :heart:
E
"elmiira"
Vieras
Voi että kun on surullista että niin paljon tulee eroja. Siis just lasten kannalta. Miksei sitä voi vaan kaikki toimia hyvin!!! =( Tsemppiä kaikille! Ite viä tätä harkinta aikaa jäljellä ja harkitten sen huolella... Pahalta tuntuu vaan kun pienin lapsista (4v) kaipaa isäänsä vaikka ovat nyt alkuunsa muutaman yön kerrallaan kummallakin kun asutaan lähekkäin...
[QUOTE="elmiira";25724443]Muutama kysymys, 1.Miksi erositte? 2.Montako lasta ja pieniäkö? 3.Miten lapset suhtautuivat ja asuivat jne? 4.Miten kauan "toipuminen" vei? 5.onko ratkaisu ollut oikea kaikkien kannalta??[/QUOTE]
1. Miehen alkoholin käyttö ja viimeinen niitti oli kun jätti lapset hyvin pieninä kahdestaan kotia illlalla/yöllä kun piti päästä baariin. Hän yritti olla myös väkivaltainen humalassa tosin siinä onnistumatta.
2.Kaksi lasta, poika 4v ja tyttö 2,5v
3.Lapset jäivät minun luokse asumaan rivitaloasuntoomme, kunnes muutimme omakotitaloon. Lapsille se oli silminähtävästi helpostus vaikka pieniä olivatkin. Kävivät isällään kyläilemässä,mutta ei olleet yötä. Ei koskaa ole kyselleet koska menevät seuraaavan kerran vaan ennemminkin,että eihän tarvitse mennä. Tyttö jossain vaiheessa sanoi,että ku en mä tunne isää kunnolla. Eron jälkeen oli piiitkä aika milloin lapset ei käynyt isällä ihan isän haluttomuudesta.
4. Toivuin saman tien kun ukko oven kiinni laittoi perästään ja lapset oli selvästi iloisempia( ainainen pelko isänkäyttäytymisestä hävisi kun ei sitä siinä ollut)
5. Taatusti on ollut, lapsille,minulle, koko suvulle
1. Miehen alkoholin käyttö ja viimeinen niitti oli kun jätti lapset hyvin pieninä kahdestaan kotia illlalla/yöllä kun piti päästä baariin. Hän yritti olla myös väkivaltainen humalassa tosin siinä onnistumatta.
2.Kaksi lasta, poika 4v ja tyttö 2,5v
3.Lapset jäivät minun luokse asumaan rivitaloasuntoomme, kunnes muutimme omakotitaloon. Lapsille se oli silminähtävästi helpostus vaikka pieniä olivatkin. Kävivät isällään kyläilemässä,mutta ei olleet yötä. Ei koskaa ole kyselleet koska menevät seuraaavan kerran vaan ennemminkin,että eihän tarvitse mennä. Tyttö jossain vaiheessa sanoi,että ku en mä tunne isää kunnolla. Eron jälkeen oli piiitkä aika milloin lapset ei käynyt isällä ihan isän haluttomuudesta.
4. Toivuin saman tien kun ukko oven kiinni laittoi perästään ja lapset oli selvästi iloisempia( ainainen pelko isänkäyttäytymisestä hävisi kun ei sitä siinä ollut)
5. Taatusti on ollut, lapsille,minulle, koko suvulle