Eron jälkeen, taapero itkee isänsä perään

Sydämeni särkyy joka kerta, kun lapseni isä tuo puolitoistavuotiaan poikamme takaisin luokseni tapaamisen jälkeen. Poika takertuu isäänsä, eikä millään haluaisi tulla kotiin, itkua ja huutoa riittää, mikäli yritän ottaa hänet syliin tms. Vain isä kelpaa.
"Harhauttamalla", toisinsanoen keksimällä lapselle jotain jännää puuhaa, saattaa taapero lähteä isänsä luota itkuitta, tosin itse poden silloin tilanteesta kahta huonompaa omaatuntoa.
Tilannetta ei ollenkaan helpota se, että muutama päivä sitten exäni kanssa kiistellessäni hän "ohimennen" murjaisi: "Eikö sun mielestä ole muuten outoa, ettei poika koskaan halua tulla takaisin sun luo."
Onko tällainen käytös normaalia?

 

On normaalia. Meillä oli ihan samaa tytön kanssa (oli silloin 2,5 vuotias kun erottiin).

 

Mistähän tuo johtuu?
Onko isä ihan normaali? Ei väkivaltaa ollut suhteessa tai alkoholia?

 

normaalia on,meillä tyttö itkee myös isänsä perään,sydäntä särkevää mutta neuvolassa sanoivat että kun tapaamiset ovat usein ja mieluummin lyhyitä aikoja kerrallaan niin lapsi tottuu,elikkä siis jos mahdollista niin joka päivä,joka viikko muutama tunti alussa ja pitäis lapsen tottua

 

Normaalia on. Jaksamista sinulle!

 

voi sääli lasta.

 

Mistähän tuo johtuu?
Onko isä ihan normaali? Ei väkivaltaa ollut suhteessa tai alkoholia?

JMiten niin onko isä normaali?!? Pitääkö siinä olla jotakin vikaa että lapsi haluaa olla hänen kanssaan...just sen väkivaltaisen alkoholistin luokse lapset niin kiihkeästi kaipaakin ettei kotiin halua tulla.

Ap:lle: onko lapsi teillä molemmilla yhtä paljon, vai näkeekö isää harvemmin/esim. vain viikonloppuna? Ehkä se on vain ikävää .

 

Lapsen tukeminen vanhempien eron hetkellä
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/vanhempien_ero.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

 

ja vielä että isällä eikä sinullakaan saisi alkaa siinä tilanteessa sanomaan että voi voi,miten sinä nyt näin ja muuta joka vain lisää lapsen ahdistusta,itsellä oltava reipas ja vain sanottava että sitten taas menet isälle ja isällä sanoa että menet nyt äidille ja me nähdään taas pian,vaikeaa kyllä myönnän,meillä itku vielä jatkuu mutta ehkä hieman parempaan ollaan menossa

 

Meillä ei edes eroa taustalla, ja pojalle on noin yksivuotiaasta asti kelvannut vain isä. Jos äiti yrittää pukea, laittaa potalle, lukea kirjaa, syöttää, ihan mitä vaan, niin alkaa itku. Huijaamalla on saatu tekemään jotain minunkin kanssani. Voin sanoa, että on ollut raskasta sekä äidille että isälle... Tätä on kestänyt ihan viime kuukausiin asti (nyt ikää 2v 4kk), nyt on alkanut tasaantua.

Ja ennen kuin joku epäilee, niin ihan ns. normaali, rakastava äiti olen kaiketi ollut... Aivan mysteeri, mistä tämä isäkiintymys on saanut alkunsa. Muut kaksi lasta ovat äidin perään.

Eli ihan normaalia tuossa tilanteessa tuo varmasti on, koita jaksaa, varmasti ajan myötä helpottaa!

 

meillä lapset myös itkee hieman isänsä perään ja purkavat ikävää kiukkuamalla. joka ikinen kerta tämä toistuu kun lapset tulevat isänsä luota kotiin. lapset 4v ja 2v

 

Lisään vielä: meillä oli kyllä vähän sitäkin, että tyttö tavallaan kuitenkin jännitti myös sitä isälleen menoa vähän, ja sekin sitten purkautui kiukkuna ja ikävän itkemisenä kun tuli takaisin, jännitti kai siellä ollessakin. Mutta meillä tapaamiset oli vain kerran kahdessa viikossa, joten se vaikutti.

 

Lisään vielä: meillä oli kyllä vähän sitäkin, että tyttö tavallaan kuitenkin jännitti myös sitä isälleen menoa vähän, ja sekin sitten purkautui kiukkuna ja ikävän itkemisenä kun tuli takaisin, jännitti kai siellä ollessakin. Mutta meillä tapaamiset oli vain kerran kahdessa viikossa, joten se vaikutti.

meillä on tapaamiset kerran viikossa ja näkyy muuten samoin. lapset ei oikein tiedä mitä haluaisivat.. välillä lähtemistä itketään etukäteen, välillä se on kivaa ja vaikka se olis kivaa niin kun isä viimein tulee voi iskeä itku päälle tai toistepäin. ja sit kotiin tullessa miltei aina itkettää ja varsinkin poika on tosi kiukkuinen ja huomionkipeä.

 

Poika on ollut isällään joka toinen vkl(yleensä pe-su) plus parina arki-iltana/vko muutaman tunnin.
Kaipa tuo on tavallaan loogistakin, kun tapaa isäänsä paljon vähemmän, kuin minua. Ja tietty isin kanssa on päivät täynnä kaikenlaista hauskaa touhua ja seikkailua, kun isällä silloin aikaa keskittyä sataprosenttisesti lapseen.
Surettaa ja ahdistaa silti, tuntuu tyhmältä olla mustasukkainen omasta lapsestaan...

 

Mutta saanhan olla onnellinen siitä, että isän ja pojan suhde voi ilmeisen hyvin

 

Ajattele, kuinka hienoa on se, että eron (?) jälkeen sun lapsellasi on isä, jonka kanssa lapsesi todella haluaa olla, ihana juttu :heart: Mutta ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta lapsen puolesta tuollaisessa tilanteessa.

 

Mutta saanhan olla onnellinen siitä, että isän ja pojan suhde voi ilmeisen hyvin

ole vaan =) ja se mustasukkaisuuden tunne on ihan normaali.

 

Harmittaa vain se, että ex ilmiselvästi saa pönkitystä noista tilanteista ja pyörein silmin "ihmettelee" niitä, kun menee sukset mun kanssani ristiin

 

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

 

Harmittaa vain se, että ex ilmiselvästi saa pönkitystä noista tilanteista ja pyörein silmin "ihmettelee" niitä, kun menee sukset mun kanssani ristiin

No ehkä se ero kävi pahemmin sen itsetunnolle kuin sun .

 

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

näillä jutuilla EI ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan

 

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

näillä jutuilla EI ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan

No, kyllä mun mielestä toi voi ihan yhtä hyvin kertoa siitä, että lapsella on parempi olo isänsä kuin äitinsä kanssa. Kukaan ulkopuolinen ei voi asiaa tietää.

 

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

näillä jutuilla EI ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan

No, kyllä mun mielestä toi voi ihan yhtä hyvin kertoa siitä, että lapsella on parempi olo isänsä kuin äitinsä kanssa. Kukaan ulkopuolinen ei voi asiaa tietää.

juu toki mutta rinnastan tätä omaan tilanteeseen ja en ole ollenkaan sitä mieltä että oisin ollut huonompi kuin isä,jotenka sen vuoksi en usko että äidin käytöksessä on tässä tapauksessa mitään väärää,perus terveeltä äidiltä vaikuttaa tuo aloittaja

 

Oletko miettinyt lainkaan syytä siihen, miksi poika niin kovasti haluaisi olla mielummin isänsä kuin sinun kanssasi? Löytyisiköhän siihen syytä omasta käytöksestäsi?

näillä jutuilla EI ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,jos nyt kukaan ymmärtää mitä tarkoitan

No, kyllä mun mielestä toi voi ihan yhtä hyvin kertoa siitä, että lapsella on parempi olo isänsä kuin äitinsä kanssa. Kukaan ulkopuolinen ei voi asiaa tietää.

juu toki mutta rinnastan tätä omaan tilanteeseen ja en ole ollenkaan sitä mieltä että oisin ollut huonompi kuin isä,jotenka sen vuoksi en usko että äidin käytöksessä on tässä tapauksessa mitään väärää,perus terveeltä äidiltä vaikuttaa tuo aloittaja

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

 

No totuus on se, että harva näkee omassa käytöksessään/itsessään mitään vikaa tai on ainakaan valmis myöntämään sitä. Ja toiseksi - on todella naiivia päätellä toisen äitiydestä/mielenterveydestä yhtään mitään muutaman tekstirivin perusteella.

sinäkin kuitenkin teit oletuksia kun vinkkasit että lapsi viihtyy paremmin isänsä luona. ero on lapselle hämmentävä asia ja pienelle lapselle (isommallekin) on vaikeaa kun ei voi olla kummankin vanhemman kanssa yhtäaikaa. se että lapsia itkee jommankumman vanhemman perään ei tee toisesta välttämättä yhtään sen huonompaa vanhempaa. tai tarkoita sitä että toisen vanhemman luona olisi kivempaa. on ihan luonnollista kaivata itselleen tärkeää ihmistä vaikka olisi toinen tärkeä vieressä.