ERON JÄLKEEN OMA SUKUNIMI?

Itse en ole eroamassa, mutta jäin ajattelemaan yhtä kauan sitten lukemaani eronneen isän ajatusta. Hän oli sitä mieltä, että eron jälkeen vaimon tulisi ottaa takaisin oma sukunimensä.

Mä itse olisin valmis ottamaan eron tullen oman nimeni jos ei lapsia olisi. Nyt en siihen suostuisi. Alunperin otin mieheni sukunimen koska halusin, että koko perhettä kutsuttaisiin samalla sukunimellä.

Mun mielestä jos sukunimensä on perheen käyttöön luopunut sitä ei voi enää omia takaisin.

Ja lain nimessähän ei voi, mutta mitä mieltä olette?

 

EIKÖ KELLÄÄN OLE MIELIPIDETTÄ?

Mua kyllä kiinnostaisi kuulla mitä te tekisitte?

 

Missään tapauksessa en ottaisi entistä sukunimeäni. Joko pysyisin lasten takia ja siksi kun nykyinen sukunimi on niin kiva, tämännimisenä. Tai sitten ottaisin kokonaan uuden nimen suvusta.

Tyttönimeeni minulla ei ole niin minkäänlaisia siteitä.

 

olen eronnut ja pidin/pidän exän sukunimen..lapsella on oikeus isänsä nimeen,joten miksi meidän pitäisi lapsen kanssa olla eri sukunimillä?

toki,jos haluaisin voisin ottaa tyttönimeni ja vaihtaa sen myös lapselle..mutta en halua..

 

Mun äitillä on edelleen avioliiton kautta tullut sukunimi. Se nimi oli eron tullessa ollut äitillä kauemmin kuin hänen tyttönimensä. Ja ainahan äiti voi vedota siihen, että äitinsä tyttönimi oli sama kuin tuo nimi.

Mutta siis oikiastaan typerää entisen miehen vaatia, että naisen pitää vaihtaa nimi. Ei sellaista voi määrätä.

 

Mun äitillä on edelleen avioliiton kautta tullut sukunimi. Se nimi oli eron tullessa ollut äitillä kauemmin kuin hänen tyttönimensä. Ja ainahan äiti voi vedota siihen, että äitinsä tyttönimi oli sama kuin tuo nimi.

Mutta siis oikiastaan typerää entisen miehen vaatia, että naisen pitää vaihtaa nimi. Ei sellaista voi määrätä.

Mä ymmärtäisin vielä jos perhettä ei ois, mutta perheellisen isän joka on nimensä luovuttanut on mielestäni enää turha urputtaa.. Se on koko perheen nimi!

 

No minä varmaan kyllä vaihtaisin takaisin tyttönimeeni. Meillä on nytkin lapsilla ja mulla eri sukunimi, mulla oma ja lapsilla isänsä sukunimi. Oltiin vaan avoliitossa exän kanssa. Ei mua häiritse ollenkaan että meillä eri sukunimi. Sitä minä en oikein ymmrrä et kun mennään uusiin naimisiin niin pidetään ex-miehen sukunimi.

 

Erottuani ensimmäisestä miehestäni (meillä ei ollut lapsia) pidin hänen nimensä.
Tosin ei mies varmaan siitä pahastunut.
En olisi halunnut enää tyttönimeäni takaisin. Avioituessani uudelleen otin nykyisen mieheni nimen.

 

En ottanut omaa sukunimeä takaisin.
Mut syy on lähinnä raha ja saamattomuus.
En halua kaikkia kortteja jne vaihtaa tuon takia.
Ei ole haitannut nykyistäkään vaikka virallinen sukunimi onkin exän, miksi haittaisikaan.

 

Minä vaihdoin sukunimeni naimisiin mennessämme pitkin hampain lasten takia, koska halusin että koko perheellä on sama sukunimi. Jos ero tulisi, haluaisin ehdottomasti edelleen olla lasten kanssa samanniminen. Ei ole siis mitään syytä vaihtaa sukunimeä.

Jos miehellä olisi noin typerä vaatimus, niin sitten hän olisi saanut ottaa minun tyttönimeni sukunimekseen tai lapset olisi nimetty minun sukuni mukaan.

 

Hauskalta kuulostaa tuo "mies on sukunimensä luovuttanut" =) Kai nyt jokainen saa oman sukunimensä päättää, oli sit "luovutettu" tai mikä tahansa.

 

en ottais tyttönimeä takaisin ... haluan että on sama sukunimi kuin lapsilla!

 

Todennäköisesti tekisin saman tempun kuin äitini, eli eron tullesa ottaisin edellisen nimeni ja vaihtaisin sen myös lapsille. Näitä miehennimisiä on joku tsiljoona ja mun tyttönimisiä vain n. 30.

 

Hah hah, pienet on miesten huolet. Minä otin ihan kesken avioliiton omassa suvussani kauempana olevan sukunimen eli isäni isomummon nimen. Käyttöön nimet on tehty ja jokainen voi valita useasta vaihtoehdosta, kuka haluaa olla.

 

Otin vaimoni sukunimen ja erossa ottaisin kokonaan uuden, itse keksimäni. Tällä hetkellä vapaita sukunimiä ovat Kyy, Lohikäärme ja Runkqvist.

 

Otin vaimoni sukunimen ja erossa ottaisin kokonaan uuden, itse keksimäni. Tällä hetkellä vapaita sukunimiä ovat Kyy, Lohikäärme ja Runkqvist.

Pervers ja Mulqvist unohtui sulta.

 

Niin, nekin vielä. Yksikään noista viidestä ei olisi valintani, mutta ajattelin mainita ne silti.

 

kun ekan kerran menin naimisiin otn miehen nimen. lapset siit liitosta miehen nimellä. kun erottiin, vaihdoin omaan nimeen ja lapset jäi miehen nimiin. tokassa liitossa sit otin kaksiosaisen nimen elikkä oma nimi-miehen nimi. lapset tässäkin liitossa miehen nimiin. kun sit taas erottiin, tipautin miehen nimen pois nimestä. tässä nykyliitossa pidin sit oman nimeni sellasenaan. lapset tästä liitosta miehen nimellä. olen kyl päättänyt, ett en enää koskaan ota avioiduttuani miehen nimeä, tää just on hyvä systeemi, et oma nimi ja lapset ´miehen nimelle. paitsi jos j0skus olem menossa naimisiin jonku tyypin kanssa jolla on joku sigamagee nimi tyyliin foughantine!!

 

No jos minä olisin mieheni kanssa naimissa ja sit eroisin,niin kyllä sitten nimeni vaihtasin takasin,koska enhän sitten olisi enää sen sukuniminen,koska olen eronnut...