Mä aina ajattelin et asiat vois aina selvittää, oli juttu lähes mikä tahansa...
mut mä en enää kohta jaksa. oon äippälomalla, meillä on vauva ja kaks isompaa lasta toinen miehen toinen mun.
Ongelma on nyt se että nää kaksi isompaa ei oo tasa-arvoisessa asemassa täällä kotona.
Mun uus mies haukkuu lastani vammaiseksi ym. jos se pelleilee, kiukuttelee tms. Mies myös valittaa lapselleni jokisesta asiasta, mikä lapsen käytöksessä ärsyttää häntä...
Oma lapsi kun tekee mitä tahansa ei vaivaudu sanomaan mitään... jos taas minä ojennan lasta jossain hänen tekemässään asiassa, ni mies loukkaantuu siitä... :headwall: :headwall:
Lapsilla on tietysti hieman erilaiset temperamentit: jos heille sanoo esim. nyt nukkumaan :joku kerta lapseni saatta ilveillä, ja sanoa, enkä mee... miehen lapsi taas vaivihkaa vaan vitkuttelee...
Tällöin mies huutaa lapselleni... mut omalleen ei....
mä olen ollut tasapuolinen, ku niin musta pitäis toimia, niin kiitoksissa, kuin kieltämisissä...
Mut nyt kohta en enää jaksa, tekee mieli kostaa miehen lapselle... että olis sit "tasa-arvoista"...
Mut en mä siihen pysty, mut mä en jaksa enää tätä kauaa... kiva ku on toi vauvakin...
Mut en mä halua että Lapseni joutuu kokemaan tällaista paskaa....
Mitäköhän mä teen.... otanko vaan eron...
puhe ei mee perille...
mut mä en enää kohta jaksa. oon äippälomalla, meillä on vauva ja kaks isompaa lasta toinen miehen toinen mun.
Ongelma on nyt se että nää kaksi isompaa ei oo tasa-arvoisessa asemassa täällä kotona.
Mun uus mies haukkuu lastani vammaiseksi ym. jos se pelleilee, kiukuttelee tms. Mies myös valittaa lapselleni jokisesta asiasta, mikä lapsen käytöksessä ärsyttää häntä...
Oma lapsi kun tekee mitä tahansa ei vaivaudu sanomaan mitään... jos taas minä ojennan lasta jossain hänen tekemässään asiassa, ni mies loukkaantuu siitä... :headwall: :headwall:
Lapsilla on tietysti hieman erilaiset temperamentit: jos heille sanoo esim. nyt nukkumaan :joku kerta lapseni saatta ilveillä, ja sanoa, enkä mee... miehen lapsi taas vaivihkaa vaan vitkuttelee...
Tällöin mies huutaa lapselleni... mut omalleen ei....
mä olen ollut tasapuolinen, ku niin musta pitäis toimia, niin kiitoksissa, kuin kieltämisissä...
Mut nyt kohta en enää jaksa, tekee mieli kostaa miehen lapselle... että olis sit "tasa-arvoista"...
Mut en mä siihen pysty, mut mä en jaksa enää tätä kauaa... kiva ku on toi vauvakin...
Mut en mä halua että Lapseni joutuu kokemaan tällaista paskaa....
Mitäköhän mä teen.... otanko vaan eron...
puhe ei mee perille...