eroko edessä

[as]

kiva tässä joulun alla mietiskellä näitä asioita...ei meistä taida olla mihinkään. Ollaan tehty virhe...naimisissa puoli vuotta, ja nyt harkitaan eroa. Ei tulla toimeen yhtään. emme ole toistemme tuki ja turva, vaan enemmänkin vihollisia. Ollaan uusioperhe, ja se tuo lisää säpinää meidän muutenkin kiireiseen elämään...
Huoh...kärsin itse, mies kärsii, lapset kärsii. Yritetty ollaan tulla toimeen, mutta ei onnistu. Ollaan ajateltu, että tämäon jokin vaihe. Menee vaan pahemmaksi. En edes tiedä rakastanko miestäni enää niinkuin pitäisi...jotenkin kaikki nämä riidat,pahat sanat ja loukkaukset ovat tehneet tehtävänsä...ne etäännyttää minua miehestäni. Enkä voi niitä asioita unohtaa ja jatkaa eteenpäin..

 

[å]

Kauanko olette olleet yhdessä, siis ennen naimisiin menoa? Ei ne ongelmat katso kelloa, ei edes joulua!

 

[asiat voi korjata]

tahallinen loukkaaminen on saatava poikki, muuten samaa paskaa on edessä vaikka miten monta kertaa vaihtaisitte. menkää pariterapiaan äkkiä. Henkistä pahoinpitelyä ja tahallista haavoittamista moni harrastaa kun ei paremmasta tiedä. Vaatii vain opiskelua ja työtä opetella toimimaan toisin. Lopussa kummiskin kiitos seisoo ja elämästä voi tulla ihan nautintokin.

 

[mies puolinen]

Sitähän mä olen aina sanonut että uusioperhe juttu ei vaan toimi.

 

[as]

yhdessä ollaan oltu muutama vuosi...hitsi vie, mieheni vaikutti niin unelmien mieheltä kun tapasimme! Nyt kaikkea muuta...mietin, olisinko onnellisempi yksin...olisiko lapset onnellisempiajoskotona ei olisi niin kireä tunnelma...
Olisinko parempi äiti, jos olisin yksin...kun mieheni vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni..jos on riitaa niin se näkyy minussa voimattomuutena ja ärtyisyytenä.olen niin kyllästynyt voimaan pahoin...mutta ero on niin raskas prosessi,etten tiedä onkominulla nyt voimia siihen...

 

[as]

ollaan käyty muutaman kerran pariterapiassa, mutta mies lopetti käymästä, kun ei kerran ole mitään hyötyä..

 

[as]

miten muilla sitten tämä uusioperhe toimii??

 

["harmaus"]

yhdessä ollaan oltu muutama vuosi...hitsi vie, mieheni vaikutti niin unelmien mieheltä kun tapasimme! Nyt kaikkea muuta...mietin, olisinko onnellisempi yksin...olisiko lapset onnellisempiajoskotona ei olisi niin kireä tunnelma...
Olisinko parempi äiti, jos olisin yksin...kun mieheni vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni..jos on riitaa niin se näkyy minussa voimattomuutena ja ärtyisyytenä.olen niin kyllästynyt voimaan pahoin...mutta ero on niin raskas prosessi,etten tiedä onkominulla nyt voimia siihen...

Voimia! Itsellä sama tilanne ja juuri eilen vein eropaperit käräjille. Tosin ydinperhe ollaan. Itse ajattelin että lasten kannalta on parempi olla riidattomassa ympäristössä vaikka se sitten tarkottaisikin eroa.

 

[as]

HARMAUS!! Olekiltti ja kerro enemmän...mitkä teillä oli eroon johtavat syyt...kauanko mietit eroa, ja miten jaksat tätä hommaa?

 

[vier4s]

Sitähän mä olen aina sanonut että uusioperhe juttu ei vaan toimi.

Toisilla ei tomi, toisilla toimii. Niin kuin vaikkapa meillä. Useampi vuosi on ehditty olla naimisissa, edelleen ollaan onnellisempia kuin ikinä ennen, molemmat.. ja myös kaikilla lapsilla on selväsiti hyvä.

Mikä teillä ap on se suurin ongelma? Tai suurimmat ongelmat?

 

[as]

meillä on lapset. kamalaa kyttäilyä ja epäilyksiä...noh sitä minun lapset sinun lapset juttua, ja kuinka epäreilua tämä on minun lastani kohtaan ym...sitten se, että olemme juuri toistemme vihollisia.emme tukeudu toisiimme, syyttelemme toisiamme ja sitä rataa...
Olen aina yksin kotona, mies niin paljon töissä. lähtee aamulla aikaisin, tulee illalla myöhään. Ja on sitä mieltä, että mulla on helppoa, hänellä on niin raskasta...4 alle kouluikäisen kanssa ei ole helppoa!

 

["Harmaus"]

HARMAUS!! Olekiltti ja kerro enemmän...mitkä teillä oli eroon johtavat syyt...kauanko mietit eroa, ja miten jaksat tätä hommaa?

Eroon johtavat syyt oli "erilleen kasvaminen" (klisee, tiedän ) ja luottamuspula. Aina se rakkaus ei vaan riitä, mielestäni parisuhteen perusta on juurikin tuo luottamus ja toisen kunnioitus. Yritän jaksaa ihan vain lapsien takia, asiaa tosin pyörittelen vieläkin päässäni ihan koko ajan. Kauheinta on vielä nähdä kuinka huonosti mies asian ottaa. Vaikka ihan yhdessä ollaan eroa hakemassa, toinen on ihan maassa. En haluaisi satuttaa mutta jos vaihtoehtona on lasten onnettomuus... valinta ei ole vaikea.

 

[as]

meilläkään ei luottamsta löydy tästä suhteesta. Siis ihan arkipäivän luottamusta...en jaksa yksin yrittää, kun mies on vain sitä mieltä, että minun pitää katsoa peiliin, ja kaikki on minun syytäni. "sanoin niin koska sinä..." "tein niin koska sinä.." Aina sen asian takana olen minä...blaah. Kun ei se muutu, vaikka olen yrittänyt muuttaa omaa käyttäytymistä, mutta jos en ole itseäni puolustamassa, niin ukko vaan yltyy käyttäytymään paskamaisesti.

 

[vier4s]

meillä on lapset. kamalaa kyttäilyä ja epäilyksiä...noh sitä minun lapset sinun lapset juttua, ja kuinka epäreilua tämä on minun lastani kohtaan ym...sitten se, että olemme juuri toistemme vihollisia.emme tukeudu toisiimme, syyttelemme toisiamme ja sitä rataa...
Olen aina yksin kotona, mies niin paljon töissä. lähtee aamulla aikaisin, tulee illalla myöhään. Ja on sitä mieltä, että mulla on helppoa, hänellä on niin raskasta...4 alle kouluikäisen kanssa ei ole helppoa!

Ok, ymmärrän, että on vaikeaa tuolla lailla.
Meillä kun taas on niin, että kaikki lapset ovat "meidän molempien lapsia", vaikkeivät siis biologisesti, niin täysin tasapuolisesti suhtaudutaan, ei erotella, kasvatetaan molemmat kaikkia ja ollaan vastuussa heistä kaikista ihan samalla tavalla jne.. tämä oli ihan selvää alusta alkaen, muuten en olisi koko hommaan edes ryhtynyt, ja on siis tietty iso syy sille, miksi systeemi toimii.
Jos tuo ei millään muutu (ja vaikeaahan sitä on sinun yksin muuttaa tietenkään, jos mies ei mhinkään suostu), niin ymmärrän kytllä jos ero tuntuu vaihtoehdolta

 

[vier4s]

meilläkään ei luottamsta löydy tästä suhteesta. Siis ihan arkipäivän luottamusta...en jaksa yksin yrittää, kun mies on vain sitä mieltä, että minun pitää katsoa peiliin, ja kaikki on minun syytäni. "sanoin niin koska sinä..." "tein niin koska sinä.." Aina sen asian takana olen minä...blaah. Kun ei se muutu, vaikka olen yrittänyt muuttaa omaa käyttäytymistä, mutta jos en ole itseäni puolustamassa, niin ukko vaan yltyy käyttäytymään paskamaisesti.

Niinno musta kuulostaa, että homma ei toimi, oli teillä uusperhe tai ei.. tai siis tuollaisista syistähän kosahtaa ihan se p"perusihana" ydinperhekin..

 

[as]

mua siltimietityttää/pelottaa erota...mietin jos tilanne joskus muuttuisi...ja tuntuu raskaalta lähteä eroamaan...miten pärjäämme kumpikin taloudellisesti...mies on hyväpalkkainen, minä kotona, ja opiskelutkin vielä odottaa päätöstä...ja se on niiiiiiiin rankkaa...pelottaa olla yksin...

 

["sini"]

mun on pakko laittaa myös meidän tarina... alussa mies oli ihana omaa lastani kohtaan..hänellä ei siis omia silloin ollut..muuttui kun saimme yhdessä lapsen ja toisenkin.. just sitä että" sun lapsi sitä ja tätä" siis aina kaikkea negatiivista... kauheat riidat tietenkin ja minä kuin leijonaemo puolustin lastani..syyttelyä ja haukkumista puolin ja toisin.. oltiin eroamassa,ei kuitenkaan erottu vaan käytiin pariterapiassa... miehen mielestä se ei kuulemma auttanut...mutta minä olen toista mieltä..se oli ainut paikka jossa me molemmat pystyttiin sanoin selittämään miltä mikäkin tilanne on tuntunut ja saatiin vähän selvyyttä toistemme ajatuksista...sehän sen tarkoitus onkin.. ei tullut huudettua eikä tapeltua samanlailla kuin kotona,kun siinä oli se kolmaskin osapuoli vieressä..sinnehän mennään jotta opitaan kuuntelemaan toisiaan paremmin...no mutta me ei kuitenkaan annettu periksi ja tieten molemmat tunsi kokoajan rakastavansa toista.. nyt tuosta ajasta on jo kolme vuotta ja nykyään elämämme on aika ihanaa..välillä tieten pieniä riitoja tulee eikä elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista,mutta me selvittiin! ehkä tekin selviitte..molempien pitää sitä vain tahtoa yhtäpaljon...senhän tekin lupasitte kun naimisiin menitte...tahtoa..