Eroaminen

[surupuserossa]

Tahtoisin ajatuksia muilta kenties samoja asioita läpikäyneiltä henkilöiltä..Edessä siis toden näköisesti ero..kaikki juontuu 9 kuukauden taa miehen pikkujouluihin..siellä meni ja petti sika kännissä työkaverinsa kanssa, itse olin kotona kolmen lapsen kanssa joista nuorin oli vajaa 4kk. Seuraavana päivänä hain linja-autoasemalta miehen ja näin fritsun sen kaulassa. Väitti että oli tullut poikien kansa painimisesta..en uskonut ja olin kokopäivän poissa oleva ja vetäytynyt. Pettämisen myönsi seuraavana päivänä ja aneli anteeksi antoa. Saimme kriisiapua perheneuvolasta jossa saimme asioita juteltua ja jonkin näköisiä työkaluja koittaa jatkaa liittoa. Näin myös teimme..Silti ko. asia on kuin synkkä pilvi liittomme päällä, en vain voi unohtaa hänen tekoa..en varmaan ole edes antanut aidosti anteeksi hänelle pettämistä kun tuon sen aina uudestaan ja uudestaan esiin. Väärin teen , tiedän. Mutta se on kuin piikki lihassa jota en saa pois. tekee tuskaa olla hänen lähellä kun heti tulee kaikki mitä hän on tehnyt käsillään sille vieraalle naiselle..ollut toisen kanssa niin kuin vain puolisoiden pitäisi olla. Olen jumalattoman ahdistunut enkä tunne olevani enää oma itseni..olen kamalan herkkä ja äkkipikainen nykyään mitä en juurikaan aikaisemmin ollut. Itseinhokin kasvaa kohisten kun en ole omaitseni. Pelkään mitä tämä kyräily ja hermostuneisuuteni lapsille tekee, jatkuvat riidat ja itkut..toisaalta mietin sitä mitä eroaminen sitten lasten psyykkeelle tekee. Enkä minä tiedä mitä tunnen miestäni kohtaan..jättimäinen ahdistus vain velloo kokoajan rinnassa ja tukahduttaa alleen kaiken muun..auttakaa mua jäsentämään ajatuksia ja tarpomaan tässä eteenpäin..suuntaan tai toiseen.

 

[mariekeksi]

voi ei, onpa kurja tilanne. Mutta hei, selvästikään tilannetta ei ole vielä käsitelty tarpeeksi, tai oikealla tavalla, kun se noin kovasti vielä sattuu. Ota uudelleen yhteys perheneuvolaan, sano että tarvitsette enemmän apua ja kunnon pariterapiaa. tai sitten seurakunnastahan voisi löytyä myös, tai sitten ihan yksityiselle terapeutille menette. Älä vielä luovuta, uskon että jos vain kumpikin haluaa niin saatte vielä asian pois päiväjärjestyksestä, siihen vain tarvitaan ulkopuolista apua. Kannattaa yrittää vaikka tulisi kalliiksikin, lasten ja itsennekin kannalta teidän liitton on todella arvokas. Jos oli vain yhden kerran pettäminen niin kyllä siitä on mahdollista päästä yli, mutta omin voimin se voi olla ylivoimaisen vaikeaa. Etenkin kun sulla paha olo jo noin kauan jatkunut.
Älä tunne huonoa omatuntoa että otat asian uudestaan esiin, sitä pitääkin vatvoa niin kauan kunnes se ei enää tunnu susta pahalle ja olet saanut rauhan. mutta voisi olla tosiaan hyvä vatvoa sitä ammattilaisten kanssa, jotka osaavat lohduttaa ja auttaa sekä sua että sun miestä.

 

[lastensa äiti]

Pitää tavallaan jo vatvoa asiaa, tai sitten ei. JOKAINEN MOKAA JOSKUS, ja jos on aidosti pahoillaan ja asiasta oppii niin ikuisesti ei voi toista rankaista. En nyt ihan tajua ap:tä, eikö joskus vois antaa anteeksi ja osata nauttia kaikesta hyvästä mistä on. Eikai yksittäinen moka voi pilata sitä kaikkea mitä on. Jo lastenkin takia toivois että pystyis näkemään muutakin kun sen yhden virheen.
Oma parisuhde on pitkä ja hyvä, pettämisiä ei ole, mutta myös vuosien varrella on tullut ajatuksiin joustoa lisää, yksittäinen pano tms. ei todellakaan meidän vahvaa suhdetta rikkois tai pilais. Toivottavasti ei koskaan asia tule eteen, mutta paljon pahempaakin tiedän kun toi asia, esim. se että rakkaus vaan kuolis tai toinen rakastuis toiseen, moka on moka, sen siedän.

 

[w]

Pitää tavallaan jo vatvoa asiaa, tai sitten ei. JOKAINEN MOKAA JOSKUS, ja jos on aidosti pahoillaan ja asiasta oppii niin ikuisesti ei voi toista rankaista. En nyt ihan tajua ap:tä, eikö joskus vois antaa anteeksi ja osata nauttia kaikesta hyvästä mistä on. Eikai yksittäinen moka voi pilata sitä kaikkea mitä on. Jo lastenkin takia toivois että pystyis näkemään muutakin kun sen yhden virheen.
Oma parisuhde on pitkä ja hyvä, pettämisiä ei ole, mutta myös vuosien varrella on tullut ajatuksiin joustoa lisää, yksittäinen pano tms. ei todellakaan meidän vahvaa suhdetta rikkois tai pilais. Toivottavasti ei koskaan asia tule eteen, mutta paljon pahempaakin tiedän kun toi asia, esim. se että rakkaus vaan kuolis tai toinen rakastuis toiseen, moka on moka, sen siedän.

Ei sitä voi tietää ennen kun se oikeasti sattuu omalle kohdalle. Se kuinka syvältä se loukkaa, pettymys puolisoonsa jne. Ajatustasolla on helppoa sanoa et antais anteeks mutta oikeesti sen tekeminen ei olekaan niin yksinkertasta. Kokemusta on. Voimia ap, toivottavasti pystytte pelastamaan liittonne, edes lasten vuoksi.