K
"kukkuu"
Vieras
Eli mies ei halua eroa. Meil lapsia, mut mä en ole onnellinen. Onko se riittävä syy erota? Tätä on jatkunut 3 vuotta. Vuodesta onnellisia päiviä on ehkä 20 muuten olen onneton...
Pitäiskö sun ensin selvittää, miksi olet onneton ja voitko tehdä asian hyväksi jotain? Voiko mies tehdä asian hyväksi jotain? Olisitko onnellisempi ilman miestä? Oletko valmis jakamaan lasten läsnäolon niin, ettet näekään heitä aina kun haluat?
V
"vierailija"
Vieras
K
"kukkuu"
Vieras
Eli luulen että olen itse muuttunut viime vuosina ihmisenä niin paljon. Mies ei muutu ja miksi muuttua kun ei hänessä ns. Isoo vikaa ole. Mä olen onneton koska koen että elämä ei enää tarjoa mulle mitään. Tällä hetkellä tuntuu etttä olisin onnellinen ilman miestä. Koen ymmärtäväni kun sanotaan että kasvoimme erilleen toisistamme.. tää on vaan raskasta kun en tiedä onko lasten kannalta paras ratkaisu..
Eli kun sä olet onneton, ajattelit tehdä myös miehen ja lapset onnettomiksi? Mä suosittelen lämpimästi, että menet keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Jospa hän auttaisi sua löytämään elämänilon uudelleen.
[QUOTE="kukkuu";29700828]Eli luulen että olen itse muuttunut viime vuosina ihmisenä niin paljon. Mies ei muutu ja miksi muuttua kun ei hänessä ns. Isoo vikaa ole. Mä olen onneton koska koen että elämä ei enää tarjoa mulle mitään. Tällä hetkellä tuntuu etttä olisin onnellinen ilman miestä. Koen ymmärtäväni kun sanotaan että kasvoimme erilleen toisistamme.. tää on vaan raskasta kun en tiedä onko lasten kannalta paras ratkaisu..[/QUOTE]
Mitä oon kuunnellu pitempään parisuhteessa olleita niin tulee jaksoja, jolloin hakee itseään ja itseyttään ja se voi ravistella parisuhteen rajoja just siks jos toinen kasvaa eri aikaan kuin toinen. Pitkän suhteen salaisuus lieneekin sitten, että näkee elämän aaltoliikkeinä ja kestää niiden pahojenkin tyrskyjen tuokiot.
Olet muuttunut, ehkä mieskin on, mutta suurinnongelma taitaa olla välisenne henkinen väkimatka. Paljon keskustelua ja läsnäoloa, ihoa iholla myös hormonitoiminnan tasaamiseksi. Tutustukaa toisiinne uudelleen. Siis jos ero ei kuulosta hyvältä.
Mitä oon kuunnellu pitempään parisuhteessa olleita niin tulee jaksoja, jolloin hakee itseään ja itseyttään ja se voi ravistella parisuhteen rajoja just siks jos toinen kasvaa eri aikaan kuin toinen. Pitkän suhteen salaisuus lieneekin sitten, että näkee elämän aaltoliikkeinä ja kestää niiden pahojenkin tyrskyjen tuokiot.
Olet muuttunut, ehkä mieskin on, mutta suurinnongelma taitaa olla välisenne henkinen väkimatka. Paljon keskustelua ja läsnäoloa, ihoa iholla myös hormonitoiminnan tasaamiseksi. Tutustukaa toisiinne uudelleen. Siis jos ero ei kuulosta hyvältä.
K
"kukkuu"
Vieras
No en halua tehdä muita onnettomaksi mutta jos ei ole onnellinen edes kk vuodessa niin kauan sitä jaksaa? Ja ei terapia auta, siel vaan neuvotaan liikkumaan, puhumaan ja syömään terveellisesti. Mut ehkä mä sit vaan koitan jaksaa. Ehkä tää on ohimenevää vaik tätä inkin se 3 v jatkunut. Kiitos avuista.
V
"Vieras vierailija"
Vieras
Tämä oli mielestäni hyvin sanottu.
Olen kuopuksen syntymän jälkeen ns. löytänyt itseni, olen enemmän sinut itseni kanssa niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja tiedostan erilaiset roolini. Myös seksuaalinen puoli on tullut voimakkaammaksi ja tärkeämmäksi. Olen itseeni tyytyväisempi kuin koskaan, mutta avioliitto on ongelmissa. Miehelle ns. muutokseni on luultavasti ollut vaikea pala käsitellä, sillä hän itse on ollut tyyväinen oloonsa pitkän aikaa. Hän ei luultavasti tiedä, miten suhtautua siihen, että harmaasta kotiäitityypistä on tullut itsevarmempi työssäkäyvä nainen.
Tsemppiä AP:lle!
V
"vierailija"
Vieras
[QUOTE="kukkuu";29700828]Eli luulen että olen itse muuttunut viime vuosina ihmisenä niin paljon. Mies ei muutu ja miksi muuttua kun ei hänessä ns. Isoo vikaa ole. Mä olen onneton koska koen että elämä ei enää tarjoa mulle mitään. Tällä hetkellä tuntuu etttä olisin onnellinen ilman miestä. Koen ymmärtäväni kun sanotaan että kasvoimme erilleen toisistamme.. tää on vaan raskasta kun en tiedä onko lasten kannalta paras ratkaisu..[/QUOTE]
Minun näkökulmasta aika hepponen syy erota. Jutelkaa ja tehkää töitä suhteenne eteen ja etsikää rakkaus ja välittäminen uudelleen. Ero on todella raskas prosessi lapsille ja aikuiselle ja tuo omia uusia haasteita elämään. Pitkissä suhteissa koetellaan aina, ei ole sellaista suhdetta joka voi ja kasvaa hyvin ilman työtä.
Minun näkökulmasta aika hepponen syy erota. Jutelkaa ja tehkää töitä suhteenne eteen ja etsikää rakkaus ja välittäminen uudelleen. Ero on todella raskas prosessi lapsille ja aikuiselle ja tuo omia uusia haasteita elämään. Pitkissä suhteissa koetellaan aina, ei ole sellaista suhdetta joka voi ja kasvaa hyvin ilman työtä.
H
hipsterström
Vieras
[QUOTE="vierailija";29700944]Minun näkökulmasta aika hepponen syy erota. Jutelkaa ja tehkää töitä suhteenne eteen ja etsikää rakkaus ja välittäminen uudelleen. Ero on todella raskas prosessi lapsille ja aikuiselle ja tuo omia uusia haasteita elämään. Pitkissä suhteissa koetellaan aina, ei ole sellaista suhdetta joka voi ja kasvaa hyvin ilman työtä.[/QUOTE]
Hyvin sanottu. Parisuhde vaatii työtä.
Hyvin sanottu. Parisuhde vaatii työtä.
K
"kukkuu"
Vieras
Kiitos. Ehkä huomenna on parempi pvä ja jaksan taas. Välil vaan miettii et saanko mä olla onnellinen vasta kun lapset muuttaa pois ja sit uskallan erota. Mut ehkä tää elämä ei ole tarkoitettu sellaiseksi kuin kuvittelin. Täytyy muistaa kaikki hyvä elämässä.
T
toinen sellainen
Vieras
Täällä sama tilanne. Mutta miten tehdä työtä suhteen eteen jossei mies halua tehdä asian hyväksi mitään?
K
"kukkuu"
Vieras
Toinen sellainen sehän täälläkin on ongelma kun miehen mielestä asiat on hyvin. Arki toimii mut kun ehdotan uusia juttuja niin ei kiinnosta.
N
"noo"
Vieras
[QUOTE="kukkuu";29700884]No en halua tehdä muita onnettomaksi mutta jos ei ole onnellinen edes kk vuodessa niin kauan sitä jaksaa? Ja ei terapia auta, siel vaan neuvotaan liikkumaan, puhumaan ja syömään terveellisesti. Mut ehkä mä sit vaan koitan jaksaa. Ehkä tää on ohimenevää vaik tätä inkin se 3 v jatkunut. Kiitos avuista.[/QUOTE]
Ootko muuten käynyt terapiassa?
Minä ainakin sain suuren avun terapiasta nimenomaan sen miettimiseen, MIKSI olen niin onneton, mitä oikeastaan haluan ja kuinka voisin ottaa elämän ohjat omiin käsiini. Toimi.
Ootko muuten käynyt terapiassa?
Minä ainakin sain suuren avun terapiasta nimenomaan sen miettimiseen, MIKSI olen niin onneton, mitä oikeastaan haluan ja kuinka voisin ottaa elämän ohjat omiin käsiini. Toimi.
H
hhvvz
Vieras
Lähtisin kyllä myös ensin miettimään miksi olen onneton, joko ammatiavun turvin tai sitten ihan itsenäisesti. Hieman kuulostaa siltä haluaisit että puoliso tai ainakin joku ulkopuolinen tekee sinut, siihen harvemmin eroaminen auttaa. Mahdollista toki on että eron jälkeen löydät jonkun joka tekee sinut onnelliseksi, mutta lähtisin kyllä ennemmin miettimään sitä miten itse teen itseni onnelliseksi.
T
toinen samanlainen
Vieras
Mä taas en ymmärrä miksi pitäis väkisin olla yhdessä. Mä en tiedä mikä tilanne on ap:lla mutta itse ainakin voin paljon paremmin lomilla kun matkustan pariksi viikoksi pois. Puolison läsnäolo tekee mut ahdistuneeksi. Me ei koskaan enää nykyään ajatella samoin mistään. Ei olla missään tasolla samalla aaltopituudella. Kokoajan tunnen itseni riittämättömäksi eikä puoliso tunnu arvostavan. En usko enää pätkäkään että on tunteitakaan enää.
