Eroaminen pelottaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erotus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

erotus

Vieras
Pitkä avoliitto on tulossa tien päähän.Nyt kun asiasta on tehty lopullinen päätös minä olen alkanut panikoida.Olen ollut suhteessa jo pitkään onneton,suhteessa on paljon huonoja puolia,miehen mustasukkaisuus,yleiset ristiriidat,ihmisenä muuttuminen,suurena syynä minun kuolleet tunteet ja vapauden kaipuu.Meillä on takana parikyt vuotta,viisi lasta.Tiedän etten jaksa tälläistä suhdetta,mutta kuitenkin minä niin pelkään,että mitä jos teen väärän ratkaisun.Miten voin tietää teenkö oikein,kun tuhoan tämän suhteen ja rikon perheen?
 
Voimahali!!
Kyllä selviät,usko pois.
Itse muutin lasteni kanssa syksyllä,ero tuli,ja voin sanoa että lapset eivät ole oirineet sitten yhtikäs mitenkään.Näkeevät kumpaakin vanhempaa suht usein,eivätkä joudu kovin ikävöimään.Emme riitele,se parasta kai lasten silmissä.
Lapset vaistoavat hämmästyttävän paljon ja kai vaistosivat aikanaan ettei hyvin mene kun yhdessä oltiin.
 
[QUOTE="minski";27908402]Voimahali!!
Kyllä selviät,usko pois.
Itse muutin lasteni kanssa syksyllä,ero tuli,ja voin sanoa että lapset eivät ole oirineet sitten yhtikäs mitenkään.Näkeevät kumpaakin vanhempaa suht usein,eivätkä joudu kovin ikävöimään.Emme riitele,se parasta kai lasten silmissä.
Lapset vaistoavat hämmästyttävän paljon ja kai vaistosivat aikanaan ettei hyvin mene kun yhdessä oltiin.[/QUOTE]

ai lapset ei oirehtineet mitenkään, mmm. no enpä usko. tiedätkö että ne lapsetkin voivat padota sisälleen asioita/tunteita? tiedätkö että tämä silti vaikuttaa siihen miten he toimivat omissa suhteissaan. tiedätkö että kiltteyskin voi olla oirehdintaa siinä missä itku tai agressiivisuus. tuo on vaan itsensä pettämistä ettei muka vaikuta.

kannattaisi perehtyä aiheeseen lukemalla(hyödyllisempää käyttää googlea kuin notkua kaksplussalla. )


Lasten ja nuorten on oletettu sopeutuvan muutoksiin helposti. Eroon liittyvien seurausten on ajateltu liittyvän tuoreeseen tilanteeseen ja ajan myötä kaiken oireilun väistyvän taka-alalle. Wallerstein, Lewis ja Blakeslee (2007) ovat tutkineet avioeron pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin seuraamalla eronneiden perheiden lapsia jopa 25 vuoden ajan. Wallersteinin mukaan erolla on aina haitallisia vaikutuksia lapsen elämään. Vaikka vanhemmat olisivat eronneet lapsen ollessa 5-vuotias, saattaa hän alkaa oireilla näkyvästi vasta 12-vuotiaana. Näin siksi, että lapset ja nuoret käyvät läpi eroa yhä uudelleen ja uudelleen jokaisessa kehitysvaiheessa (Ayalon 1997, 43). Tämän Wallersteinin johtaman tutkijaryhmän mukaan avioero on lasten näkökulmasta kumulatiivinen kokemus. Eron vaikutus voimistuu ajan myötä ja saavuttaa huippunsa aikuisuudessa. Tutkimuksen mukaan eron tuomat haitat voivat ilmetä vaikeutena muodostaa kestäviä ja hyviä parisuhteita aikuisena tai sitoutumishankaluutena, sillä heidän kotona oppimansa parisuhteen malli ei ole suotuisa (Wallerstein ym. 2007, 302–303.) Tämä tieto on tärkeää eroauttamisen tärkeyden ymmärtämiseksi.


Vanhempien eron vaikutuksia nuoren el


Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.


Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin. Vaikka monet ovat hylänneet myytin, jonka mukaan lapset hyötyvät aina erosta, joka tekee aikuisista onnellisimpia, se vaikuttaa edelleen hienovaraisesti ja alitajuisesti ajatteluumme erosta ja reaktioihimme sitä kohtaan. Se kannustaa vanhempia olettamaan, että saavat lastensa siunauksen erolle. Sen vuoksi vanhempien on ollut vaikeampaa nähdä tai uskoa lastensa kärsivän peloista, surusta ja yksinäisyydestä eron jälkeen.

Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.

Tässä kohdassa lukijana tuli valaistumisen hetki. Ymmärsin, miksi puhuessani kirjasta eri tahoilla sain usein ensimmäiseksi reaktion: ”Onhan se hyvä, että ero on mahdollinen ja monesti välttämätön ratkaisu”. Siitä ei todellakaan ole kysymys, vaan mitä avioero merkitsee lapsen kannalta?

Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto


kannattaa tutustua aiheeseen!
 

Yhteistyössä