Ero...

Me ollaan eroamassa yhdeksän vuoden jälkeen. Itse halusin eroa ja itse olen kämppähakemuksen laittanut vetämään, itse olen pettänyt mutta silti oon paskana.
Ollaan oltu ihan teineistä asti yhessä, koskaan en ole ollut yksin. Pelottaa sekin. Pelottaa, että miten järjestellään asiat fiksusti lapsen kannalta (2vee), niin että hän pääsisi mahdollisimman vähällä. Kaikki on sekaisin.
Ja muiden mielipiteet ahdistaa. Miksi eroatte? No, miehessä ei ole sinänsä vikaa. Ei lyö, ei juo, ei petä, on oikeasti maailman paras isä meidän pojalle jne. Minä vain tukehdun tähän. Mulla ei enää ole sellaisia tunteita miestäni kohtaan, mitä pitäisi olla. On semmoinen välinpitämätön olo.
Jo ennen lasta olin lähdössä, mutta jäin kuitenkin ja tässä sitä ollaan, nyt on kaikki vaikeampaa. Mies haluaisi yrittää vielä lapsen takia, vaikka tietää, että petin. Minä en jaksa enää enkä halua. Haluan omilleni. Silti pelottaa. :'(
Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että lapsi kärsii tästä, vaikka en tiedä, olisiko muutaman vuoden päästä vielä hankalampaa. Voi, kun kaikki olisi helpompaa...

Jos jollakin samanlaisia tuntemuksia, niin yv:ta saa laittaa.

 

muuta sanoa

 

Haluisin kirjottaa sulle!!!

 

Keijulle jos et vielä oo keksinyt niin tossa nimen alla on pieni kuori.. siiitä saa yv:tä laitettua..

 

Me ollaan eroamassa yhdeksän vuoden jälkeen. Itse halusin eroa ja itse olen kämppähakemuksen laittanut vetämään, itse olen pettänyt mutta silti oon paskana.
Ollaan oltu ihan teineistä asti yhessä, koskaan en ole ollut yksin. Pelottaa sekin. Pelottaa, että miten järjestellään asiat fiksusti lapsen kannalta (2vee), niin että hän pääsisi mahdollisimman vähällä. Kaikki on sekaisin.
Ja muiden mielipiteet ahdistaa. Miksi eroatte? No, miehessä ei ole sinänsä vikaa. Ei lyö, ei juo, ei petä, on oikeasti maailman paras isä meidän pojalle jne. Minä vain tukehdun tähän. Mulla ei enää ole sellaisia tunteita miestäni kohtaan, mitä pitäisi olla. On semmoinen välinpitämätön olo.
Jo ennen lasta olin lähdössä, mutta jäin kuitenkin ja tässä sitä ollaan, nyt on kaikki vaikeampaa. Mies haluaisi yrittää vielä lapsen takia, vaikka tietää, että petin. Minä en jaksa enää enkä halua. Haluan omilleni. Silti pelottaa. :'(
Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että lapsi kärsii tästä, vaikka en tiedä, olisiko muutaman vuoden päästä vielä hankalampaa. Voi, kun kaikki olisi helpompaa...

Jos jollakin samanlaisia tuntemuksia, niin yv:ta saa laittaa.

Tämä on kuin minun kirjoittamani. Paitsi, ettei olla eroamassa. Ainakaan vielä...

 

...tää olo on yhtä tuskaa, kun sattuu niin paljon! Mutta silti mun on pakko lopettaa tää suhde, en jaksa enkä halua enää tämmöstä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tämmöseen mikä ei tunnu hyvältä. Suurin ongelma on miehen mustasukkaisuus... Ei jaksa, toivottavasti saadaan asiat selvitettyä niin ettei lapset (3v ja 6v) joudu erosta kärsimään. Iso elämänmuutoshan tämä on niillekin, eikä tää helppoa ole mullekaan, mutta nyt on pakko ajatella myös itteensä. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville.... :hug:

 

tuli sun viestistäs sellanen kuva, että mulla, mulla ja vieläkerran mulla! musta tuntuu, kun mä, jne.

Ihan oikein että tunnet syyllisyyttä - olethan hajottamassa perhettä. Olette olleet kauan yhdessä, etkä sinä halua enää jatkaa. Syy ei ole miehessä, vaan sinussa.
Mieti pitkällä tähtäimellä oletko onnellinen yksinkään, kirjoitithan että omillasi haluat olla.

Kirjoitit, että sulla ei enää ole sellaisia tunteita miestäsi kohtaan, mitä pitäisi olla. Mitä pitäisi olla yhdeksän vuoden jälkeen? Kaipaatko jännitystä, yksinäisyyttä, yhden illan suhteita, omaa tilaa?

On väärin (vaikken tunne sinua tai tilannettasi sen paremmin kuin mitä kirjoitit) että olet rikkomassa perhettäsi - oman vapauden kaipuusi takia! Olisiko kannattanut ennen lapsen hankkimista miettiä.. että mitä elämältäsi haluat.
Entä jos muuttaisit itseksesi vähäksi aikaa ja ottaisit miettimisaikaa? Ero on lapsellesi varmasti kova paikka, vaikka ehkä sen haluat osittain kieltää?

 

:hug:

Mietin,oisko asumusero ensin parempi ratkaisu,kuin suora ero heti? :/ Siinä ehtisi kokeilemaan eloa yksin ja tunnostella tuntemuksiaan,että haluaako oikeasti eroon miehestä vai onko kyse jostain muusta.. Turhan moni on jäänyt katumaan eroaan,vaikka eroamishetkellä ajatus onkin tunnostanut hyvältä..