ero vai pöpilä?

[minsku]

mitä teen? 7 vuoden suhde.lapsi,avioliitto.olimme jo jonkin aikaa erossa mieheni kovan henkisen väkivallan takia.lupasi parantaa tapansa.lapsi kiintyi vasta eron aikana isäänsä.päätin yrittää ja jtkaa.ollaan yritetty pari kuukautta.mua ahdistaa,itkettää ja oksettaa.henkinen paha olo on jo niin rankkaa ettei ruoka mene alas.yrjöilen ja tärisen.oireita oli ennenkin ollut mut vielä vakavampia jotka vaati sairaala hoitoa ja siksi päädyin eroon.eilen tyttö tuli luokseni ja kysyin:äiti mikä sinulla on?miksi sinulla on tuollainen olo?rupea pitkälleen minä tuon vettä se auttaa.tyttö 3.v.hän näkee hätäni vaikka mies ei.hän on ollut ihana mut kummitteleeko menneisyys?mitä teen?

 

[Suzu]

Minä sanoisin, että muuttakaa erilleen asumaan, jos haluatte pelastaa suhteenne. Hakekaa ulkopuolista apua, ja vasta sitten takaisin saman katon alle, kun olet toipunut aikaisemmista.
Jos jatkat noin, se on pahaksi sekä lapselle että itsellesi. Ellei miehesi suostu, lopeta suhde.

 

[Leija]

Jos meinaa mennä järki tai henki, kannattaa erota.

Itselleni ainakin ero oli se ainoa järkevä ratkaisu vaikka päätöksen tekeminen olikin vaikeaa. Voimia sinulle!

 

[SmileX]

\

Minä sanoisin, että muuttakaa erilleen asumaan, jos haluatte pelastaa suhteenne. Hakekaa ulkopuolista apua, ja vasta sitten takaisin saman katon alle, kun olet toipunut aikaisemmista.
Jos jatkat noin, se on pahaksi sekä lapselle että itsellesi. Ellei miehesi suostu, lopeta suhde.

olen täysin samaa mieltä!
Päivääkään älä kärsi sellaista mitä ei ole pakko!

 

[peppi]

Kuulostaa todella ikävältä!! Lapsilla on hyvä olla jos äidillä on hyvä olla, siksi ei kannata kärsiä suhteessa ajatellen lasten parasta. Parempi siis erota niin lapsetkin voivat paremmin. Voimia sulle!!

 

[pois lähtenyt]

Lähde hyvä ihminen jo pois!! Noin vakavassa tilanteessa ei auta kärvistellä.
Ero on aina vaikeaa, mutta ajattele, mitä kaikkea ihanaa uusi aika tuo tullessaan.
Ex-avokkini oli sairaalloisen mustasukkainen ja kohteli mua kuin kynnysmattoa, kestin aikani ja kerran vain lähdin, salaa. Mies tuli perässä, uhkaili ja maanitteli, minä en palannut ja en ole kertaakaan katunut lähtöäni. Lapsesi tähden, tee oikea ratkaisu ja mene vaikka turvakotiin keräämään itseäsi ja miettimään tilannetta ammattiauttajien kanssa. Voimia ja halaus!!

ja vielä, älä kuvittele hetkeäkään, ettetkö olisi uskomattoman ihana ihminen ja arvokas ja rakas lapsellesi ja monelle muullekin läheiselle. Pidä itseäsi hyvänä!