Toggle sidebar

Ero vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Onko kenelläkään muulla kokemusta siitä, että on perustanut perheen ns. hyvän miehen kanssa ja sitten tämä mies ei pärjääkään lasten kanssa eikä jaksa perhe-elämää.

Valitsin värikkäiden nuoruudensuhteiden jälkeen rauhallisen miehen ja saimme esikoisen jo 2009. Esikoisen (poika) jälkeen syntyi vielä kaksi tyttöä. Mies on perusrehti ja luotettava, on koko lasten eliniän remontoinut/rakennellut ja touhunnut vasara kädessä, ollut ajoittain aika paljonkin pois arjestamme mutta olen ajatellut että perheen eteen näitä juttuja tekee. Itse olen ollut lasten välissä töissä, päävastuu kodin pyörittämisestä on ollut silti mulla kun mies tosiaan kaikenlaista muuta tehnyt.

Nyt meillä se tilanne, että remontit on tehty ja mies ei sopeudu oikein perheeseen, jatkuvaa kinaa esikoispojan kanssa ja nyt on pari lasuakin tehty kun kovakouraisesti poikaan käynyt käsiksi. Poika kaipaa isänsä huomiota epätoivoisesti, mutta tosiaan nämä viimeisimmät uhmakaudet on olleet tosi rankkoja kun ei isältä saa positiivista huomiota eikä läheisyyttä ja hakee sitä kaikin keinoin. Tytöt on nuorempia ja vielä helpompia, heitä isä jaksaa vielä helliä ja leikittää. Isällä alkoi vielä 40-kriisikin joka oli vuodenvaihteessa johtamassa eroon. Parisuhteen osalta tilanne on vähän parantunut, mutta nyt en ole varma pitäisikö lähteä lasten kanssa. Selkeästi mies ei perhettä jaksa päivittäin, lasten kanssa ei tee keskenään juuri mitään (opiskelin viime talven ja jouduin pakottamaan muutaman kerran häntä ottamaan lapset, että sain luettua tenttiin) ja minusta tuntuu, että ei oikein ole haluakaan. Ensimmäisestä lasusta he joutuivat aloittamaan pojan kanssa isä-poika perhetyön ja tuntuu että kaikki siellä tehdyt lupaukset yhdessä tekemiseen on petetty. Pojan puolesta olen myös tosi harmissani.

Niin, että syntyykö isompi vaurio jos perhe rikkoutuu vai että pidämme ydinperheen väkisin koossa ja lapsi(lapset) joutuvat elämään välinpitämättömän isän kanssa? Itse olen jo uupunut yrittämään, kaikenlaista olen vuosien varrella kokeillut, esim. viime kesän annoin hänelle täysin vapaaksi eli sai mennä/tulla miten halus ja lomailin lasten kanssa keskenäni.

Omat tunteet on tietysti sekavat, yritän nyt eniten ajatella lasten näkökulmasta.
 
Joissakin tapauksissa isän tekemät pahoinpitelyt ovat aika paljon äidin syytä. Siis kun ei vie lapsiaan turvaan:

Isä pahoinpiteli pikku tyttäriään: "Lasten hiukset lähtivät tuppoina"
Maanantai 26.6.2017 klo 21.10

Espoolaisisä on tuomittu huomattavan suuriin sakkoihin 8-vuotiaan tyttärensä ja 12-vuotiaan tytärpuolensa pahoinpitelystä.

  • Espoolaisyrittäjä kasvatti lapsiaan kovaa kuritusväkivaltaa käyttämällä.
  • Vaimo muutti lasten kanssa turvakotiin ja kertoi väkivallasta viranomaisille.
  • Myöhemmin nainen perui puheensa ja väitti niitä liioitelluiksi.
  • Oikeus kuitenkin katsoi, ettei miehen syyllisyydestä jäänyt järkevää epäilyä.
(MOSTPHOTOS)">
Aluksi äiti kertoi puolisonsa perustelleen kuritusta sillä, että hän (äiti) oli liian lepsu lapsia kohtaan. Kuvituskuva. (MOSTPHOTOS)
Pahoinpitelyt liittyivät vanhempien väliseen riitaisaan eroon. Ne tulivat ensi kertaa ilmi äidin ja pienten tyttärien muutettua turvakotiin.

Äiti kertoi turvakodin henkilökunnalle, kuinka hänen miehensä oli käyttänyt viikoittain rajua kuritusväkivaltaa lapsia kohtaan. Mies oli repinyt 8- ja 12-vuotiaita tyttöjä hiuksista, töninyt ja vienyt niskasta omaan huoneeseen. Äiti kertoi, että tytöiltä oli irronnut hiuksia tukkoina päästä, kun isä kuritti heitä.

Häipyi turvakodista

Yllättäen kuitenkin muutama päivä turvakotiin saapumisen jälkeen äiti poistui lastensa kanssa ja ilmoitti, ettei enää pitänyt tarpeellisena lastensuojelun puuttumista tilanteeseen.

Vuosi myöhemmin perheen sukulainen otti yhteyttä Espoon sosiaali- ja kriisipäivystykseen ilmoittaen huolensa äidin ja lasten tilanteesta. Vanhemmat kuitenkin kielsivät sosiaalityöntekijöitä tulemasta kotikäynnille ja tapaamasta lapsia koulussa.

Vuosi tästä poliisi ja espoolainen lähisuhdeväkivallan uhreja auttava palveluyksikkö tekivät lastensuojeluilmoituksen vanhemman tytön kohtalosta. Tutkintapyynnön liitteenä olevien lastensuojelun kirjausten mukaan lapset olivat kotikäynnillä ilmaisseet selkeästi, etteivät halunneet tavata isää.

Vanhempi tytöistä oli tuolloin kertonut isän vetäneen häntä tukasta ja myös lyöneen. Myös äiti teki asiasta lastensuojeluilmoituksen, samoin poliisi tilanteesta, jossa miehen epäiltiin pahoinpidelleen puolisoaan lasten ollessa läsnä.

(MOSTPHOTOS)">
Mies oli repinyt 8- ja 12-vuotiaita tyttöjä hiuksista, töninyt ja vienyt niskasta omaan huoneeseen. Kuvituskuva. (MOSTPHOTOS)
"Tukisti pienesti"

Kun poliisi puoli vuotta myöhemmin kuulusteli äitiä asianomistajana tämä kuitenkin kiisti, että lapsiin olisi kohdistettu mitään väkivaltaa. Sosiaalitoimen osoittamassa majoituksessa ollut äiti kertoi palanneensa lasten kanssa kotiin. Hän väitti liioitelleensa asioita lastensuojelulle saadakseen viranomaiset puolelleen.

Poliisi kuitenkin jatkoi pahoinpitelyn tutkimuksia, ja juttu päätyi lopulta syyttäjälle.

Oikeudessa isä kiisti jyrkästi syyllistyneensä pahoinpitelyyn. Vaimo tuki häntä sanoen, että mies oli "korkeintaan hyvin harvoin tukistanut pienesti”, kun tytöt olivat riehuneet liian vauhdikkaasti.

Kumpaakaan lasta ei kuultu heidän nuoren ikänsä vuoksi. 8-vuotias oli kuulusteluissa todennut, ettei kaksi vuotta sitten tapahtuneita "kannattanut muistella". ”Silloin asiat olivat nurinperin, mutta nyt oli uusi elämä ja uusi elämä oli aina hyvä elämä”.

"Ei epäilyä"

Oikeus kuitenkin katsoi, että pienen tytön ajatukset olivat mitä todennäköisimmin peräisin tämän vanhemmilta. Oikeuden mukaan miehen syyllisyydestä ei jäänyt järkevää epäilyä. Se tuomitsi nelikymppisen isän 80 päiväsakkoon pahoinpitelystä. Espoolaisyrittäjän tuloilla se merkitsi 480 euron sakkoa.

Isä määrättiin myös maksamaan kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta yhteensä 1500 euron korvaukset. Pahoinpitelysarja sattui vuoden 2014 keväällä.

Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion maanantaina antamallaan päätöksellä.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706262200228969_u0.shtml
 
Aikaisemmalla kerralla lasu tuli siitä, että poika pisti vastaan (rimpuili, löi...) isän raahatessa häntä iltapesulle ja teloi itsensä (hän tarinoi asian hieman eri tavalla opelle..), jo silloin oli haastavaa ja otteet kovat. Tämä jälkimmäinen oli nyt ihan rehellinen tukasta retuuttaminen. Äidinvaisto sanoo jo että pitäis lähteä, mutta tietysti sitä puntaroi ja toivoo, että asiat paranis varsinkin kun meillä on nyt sos.huollon asiakkuus. Meillä ei muuten käytetä päihteitä ja ihan normaali kohtalaisesti toimeentuleva perhe olemme. Isä ei paljoa asioita mieti/murehdi, minä pyörittelen näitä päässäni ja mietin mitä pitäis tehdä.... kukaan ei sano suoraan mitään ja vaikea on päättää. Mies ei ole väkivaltainen muuten millään tavalla, päinvastoin tosi rauhallinen, mutta kun hänet ärsyttää tappiin niin suuttuu tosi pahasti.
 
Ja tässä viimeisessä tapauksessa oli isovanhemmat silminnäkijöinä plus asia heti seuraavana päivänä ilmoitettiin sinne sossuun. Isällä ja pojalla on siis sinne asiakkuus koko ajan päällä ja ovat tietoisia asioista.
 
Entä jos ottaisitte etäisyyttä toisiinne tai isä lapsiin sitten ja miettisitte asumiseroa? Eihän sen tarvitse olla lopullista ja miehen ajatukset vois selkiytyä paremmin = mies vois ymmärtää että on oikeasti aikuinen ja lakata käyttäytymästä omaa lastaan kohtaan kuin hänen kanssaan jatkuvasti tai ainakin usein nahisteleva sisarus...eiköhän hänen olis jo aika kasvaa aikuiseksi ja kantaa vastuunsa miehenä. Ei sekään ole oikein sua kohtaan, että kaikki vastuu on sulla lapsista ja mies saa tehdä mitä tahtoo ja elää jotain ikuista nuoruuttaan.
 
Elena777 on tästä puhuttukin mutta onhan se kallis ja hankala vaihtoehto. Olemme juuri saaneet remontoitua vanhan Ok-talon ja asuttua siinä nyt pari vuotta, vieläkin kaikkea pientä on tehtävänä. Ehkä yks ongelma onkin, että mies edelleen helposti käyttää aikansa (myös) remppahommiin (jotka nyt jo voivat odottaa) kuin perheeseen. En tiedä, sääliksi käy esikoispoikaa. Sossuille sanoin, että isäksi en voi muuttua vaikka kuinka haluaisin. Poika on aika paljon isänsä kaltainen, mutta minulta perinyt herkkyyden ja ehkä taipumuksen alakuloisuuteen. Kaipaa niin kipeästi isänsä huomiota ja isä käytännössä vain haukkuu häntä kaikesta Sitten poju koettelee kaikin keinoin ja arki on kaikille haastavaa, varsinkin pikkusiskoille jotka ovat isälle vielä niin rakkaita. Itsellä oli kuin puun ja seinän välissä olisi. Itsekin kiihdyn helposti nollasta sataan ja pojan kanssa otetaan yhteen, mutta aina me selvitetään asiat jälkeenpäin ja halataan.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Ja siis, jos ero tulee, olen täysin yksin ilman tukiverkostoja tällä paikkakunnalla. Anoppi ja appiukko ovat käytännössä ainoat apuködet olleet ja hekin viime vuosina yhä vähemmän. Pelottaa sekin ajatus, vaikka varmasti helpottaisi jaksamista paljon jos saisi yhden ongelman pois. Nämä kaikki jutut on tulleet vähän yllättäen kun vuosikaudet elämä oli sitä, että mies remontteerasi kaiken vapaa-ajan sitä sun tätä ja se vähäinen yhdessäoloaika sujui ihan kohtuullisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Ei kuulosta helpolta tuo teiän tilanne(n) Kyllä sen miehen pitäs kasvaa aikuiseks ja ottaa isän asema poikaanne kohtaan..hän ei ole mikään alaikäinen teiniveli vaan isä...ja vaikka poika olis kuinka haastava niin rakkautta ja hyväksyntää hän silti tarvitsee isältään.

Voimia sulle ja etköhän pääse oikeeseen ratkasuun elämässäs.
 
Kyllä se niin on, että jos lapsiin käydään käsiksi, on se eron paikka. Etenkin teidän tilanteessa, kun olette jo apuakin asiaan saaneet ilman mainittavaa tulosta. Kyllä tuossa kärsii lapsetkin jo tosi pahasti. Etkä varmaan halua poikasi oppivan isänsä kaltaista käytösmallia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kyllä se niin on, että jos lapsiin käydään käsiksi, on se eron paikka. Etenkin teidän tilanteessa, kun olette jo apuakin asiaan saaneet ilman mainittavaa tulosta. Kyllä tuossa kärsii lapsetkin jo tosi pahasti. Etkä varmaan halua poikasi oppivan isänsä kaltaista käytösmallia.
Click to expand...
Tämä. On ihan tunnetusti tosiasia että lapsi omaksuu vanhemmiltaan käytöstapoja ja jatkaa samoja asioita herkästi omassa elämässään...Väkivaltaisesta kodista tulleet tyttäret hakeutuvat helposti väkivaltaiseen suhteeseen, pojat taas kohtelevat vaimojaan/tyttöystäviään/kihlattujaan väkivaltaisesti...sitten on oma lukunsa alkkisperheen lapset ja perheet missä on sorrettu yhtä lasta, sama käytösmalli jatkuu sitten sorretun omassa elämässä helposti.

On tosin niitäkin ihmisiä jotka kasvaessaan eivät kohtele omiaan samalla lailla kun heitä on kohdeltu..mutta riski huonon käytösmallin siirtymisessä on suuri.
 
Kumpi tulee mielestäsi kalliimmaksi ja hankalammaksi?
Se että...
...tilanteen jatkuessa olette pian kaikki enemmän tai vähemmän terapian tarpeessa kun oireilette erinäisin tavoin hankalaa yhteiseloanne.

Vai se että..
...vastuullisina vanhempina puhallatte pelin poikki, otatte aikalisää ja etäisyyttä asumuseron merkeissä - jolloin on sijaa isän havahtumiselle ja vastuunotolle omasta käyttäytymisestään ja roolistaan lapsilleen ja kenties myös sinun puolisona.

Joskus on vaan - repäistävä irti. Toki se pelottaa, onhan kyseessä kuitenkin uusi alku mutta se voi tarjota tasapainoisuutta ja rauhoittumista ja - parempia välejä teille kaikille.

Pärjäämisestä älä ole huolissasi koska - sinä pärjäät kyllä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tiedät sen itsekin.

Voimia sinulle.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa