Ero vai ei ?

[niinjanäin]

Tiedän että on typerää kääntyä tänne tätä asiaa pohtimaan mutta kaipaisin ulkopuolisten näkemystä asiaan.

Ollaan seurustelu reilu 7 vuotta, ja suhteessa kaksi lasta. Pienempi alle vuoden. Meidän suhde on ollut jo pitkään kylmä, seksi ei kiinnosta ( mua, miestä kyllä kiinnostaa ), mä kaipaisin läheisyyttä mitä mieheltä ei taas irtoo, alkaa kuulenma ahdistamaan. Tuntuu että saadaan pienestäkin asiasta suuri riitä ja sit molemmat ihan vihasena toisille ts. tuntuu et riidellään päivittäin.
Aina kun koitan kertoa miehelle jotain nii vastaus on "mm, joo" tai "montakohan kertaa oon tonki jo kuullu". Kun pyydän miestä sammuttamaan esim. tv:n et saatais nämä asiat juteltua läpi nii hän suuttuu eikä koskaan halua jutella.

Kun olen yksin lasten kanssa kotona kaipaan et mies tulis kotiin, kun tulee kotiin mua alkaa ahdistamaan ja tuntuu et heti tulee riitaa vaik miten yrittäis olla mukava.

Hain eilen yhtä asuntoa et muuttaisin lastenkaa pois..
Ja koko yö meni valvoessa että onko se oikee ratkasu vai ei, tuntuu että ei ois pitänyt hakea asuntoa.. Toisaalta oon jo ennen joulua ensimmäisen kerran alkanut vuokra-asuntoa katselemaan..

Tämä on vaikea tilanne, kun en haluaisi lapsilta rikkoa perhettä, mutta en halua et lapset joutuvat riidankaan keskelle

 

["äiti"]

No onhan teillä seksiä kun on alle 1v ikäinen lapsi, ei nuo ole mitään syitä erota.

 

[Dr.Phil]

hmm.. romantiikkaa ja hellyyttä mukaan. Dr. Phil aina sanoo, että yhden on oltava se sankari perheessä. Ole sä se sankari Muuta asennetta mieheesi, älä tiuski ja suutu, vaan ota se kainaloon ja keskustele rauhassa. Jos sulla on edes vähän rakkautta miestäsi kohtaan, ero ei silloin ole vielä tarpeen.

 

[Tapiontytär]

Voisihan se olla että kun hetken katselette parisuhdetta eri osoitteista, löydätte oikeat syyt olla yhdessä, tai erota.

 

[erolapsi]

Älkää muuttako eri osoitteisiin, minusta se on paha virhe luulla että se korjaisi ainakaan mitään.

Mun neuvo on, että älkää erotko sinä aikana kun teillä on alle 2,5-vuotias lapsi. Sinä aikana suuri osa pareista eroaa koska se on rankka elämäntilanne. Sen yli kun jaksat, niin voi mielesi muuttua. Se on pieni hinta siitä että suhteenne voi pelastua.

 

[niinjanäin]

Tapiontytär osui naulankantaan, tota oon miettinyt että jos asuis hetken erollaan ehkä näkis mihkä tää maailma meidät kuljettaa.

Ja siis seksi ei tosiaan ole syy eroon, mä voisin elää selibaatis loppuelämän..nojoo en mutta..

Pointti on se että pelkään et lapset kärsii ku riidellään, mä kärsin kun riidellään. Haluaisin et mies arvostais mua ees pikkasen eikä aina vaan kerro niitä huono puolia musta.

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Itsekkin 7v parisuhteessa olleena välillä on vähän "hankalia aikoja". Ei niin että ois oikeita ongelmia, vaan omat tunteet heittelee laidasta laitaan. Välillä toisen naama ärsyttää, kaikki jutut puuduttaa ja seksi ei nappaa.. Sitten on kausia kun katselet nukkuvan miehen selkää ja oot pakahtua rakkauteen..

Odottele rauhassa mihin suuntaan tunteet on menossa. Puoli vuottakin on hyvä aika tutkailla miltä se lähtee tuntumaan, voi olla jouluna jo ihan eri ajatukset ja sitten kaduttaa jos on eronnut.

Tarviisitteko vähän "irtiottoa arjesta". Kahden keskeisen viikonloppureissun tai jotain. Välillä tuo arki puskee parisuhteen väliin, varsinkin pienten lasten kanssa. Väsyminen puretaan puolisoon ja "pitäskö erota"-kuvio on valmis..

 

["mnm"]

Minäkin mietin eroa. Asuntoa en ole vielä katsellut. Mutta ajattelin lähteä lasten kanssa kesällä pitkälle reissulle heti kun koululaisilta loppuu koulut.

Me riidellään joka asiasta. Kaikki mitä teen ja en tee on väärin. lisäks me ollaan liian erimieltä lasten kasvatuksesta.

ja meillä nuorin lapsi jo 3v..

 

[erolapsi]

Toinen neuvo minkä annan, on että kirjoita kalenteriin vuoden päähän "Ero?" Sitten vasta kun se vuosi on mennyt, mietit mikä on ratkaisu. Tuollaista päätöstä ei saa tehdä liian hätäillen, koska ero voi olla virhe. Siinä vaiheessa kun ootte lapsia tehneet, teidän vastuu parisuhteen hoidosta on kasvanut uusiin mittoihin. Jos et yritä kaikkeasi suhteen pelastamiseksi, pidän sinua huonona äitinä.

 

["minttu"]

Jos haluaa jotain saada - on itsekin pakko jotain antaa. Jos kumpikin vaan jurputtaa omassa nurkassa, eikä kumpikaan tee aloitetta niin mitäs sille sitten voi? Joskus on nieltävä omaa ylpeyttään ja allettava vaan tehdä vaikka puoli väisin hommia suhteen eteen. Yleensä se tuppaa vaikuttamaan niin että se toinenkin alkaa silloin huomioida.

Naiset hokee aina että miehet ei kuule heitä - mutta kuuleeko se nainenkaan aina sitä miestään?

 

[erolapsi]

[QUOTE="minttu";26236065]Jos haluaa jotain saada - on itsekin pakko jotain antaa. Jos kumpikin vaan jurputtaa omassa nurkassa, eikä kumpikaan tee aloitetta niin mitäs sille sitten voi? Joskus on nieltävä omaa ylpeyttään ja allettava vaan tehdä vaikka puoli väisin hommia suhteen eteen. Yleensä se tuppaa vaikuttamaan niin että se toinenkin alkaa silloin huomioida.

Naiset hokee aina että miehet ei kuule heitä - mutta kuuleeko se nainenkaan aina sitä miestään?[/QUOTE]

Tämä on totta. Kun itse huomioi toista, on mukava ja tekee asioita toisen eteen, se yleensä aiheuttaa vastakaikua, ja kun niin käy, suhde paranee. Vaikka alku on väkisin yrittämistä, lopputulos on hyvä.

Mutta musta tuntuu kyllä että ap tuli tänne ottamaan vastaan vain "jätä se"-vastauksia... Surullista jos ei viitsi yrittää, kuitenkin 7 vuotta olleet yhdessä niin nyt sitten huonon jakson takia antaa sen kaiken mennä hukkaan ja rikkoa lasten perhe

 

[viisikymppinen isoäiti]

tuntuu siltä, että ratkaisusi on oikea. eihän eroa silti tarvitse heti ottaa. asutte erillänne ja katsotte mitä tulevaisuus tuo tullessaan. joskus ihmiset vaan sitten huomaa, että kuuluvat sittenkin yhteen ja palaavat yhteiseen kotiin. joskus taas selviää, että ei halukkaan todellakaan enää olla toisen kans. ja jokainen jatkaa silloin suunnallaan

 

[erolapsi]

tuntuu siltä, että ratkaisusi on oikea. eihän eroa silti tarvitse heti ottaa. asutte erillänne ja katsotte mitä tulevaisuus tuo tullessaan. joskus ihmiset vaan sitten huomaa, että kuuluvat sittenkin yhteen ja palaavat yhteiseen kotiin. joskus taas selviää, että ei halukkaan todellakaan enää olla toisen kans. ja jokainen jatkaa silloin suunnallaan

Tää on ihan p***apuhetta. Ei ongelmat ratkea itsestään.

 

["höpö"]

Tää on ihan p***apuhetta. Ei ongelmat ratkea itsestään.

Ei toki ongelmat ratkea itsestään ja tuskin kukaan niinkään ajattelee. Joskus vaan se pieni aika erillään on paikallaan. Antaa vähän perspektiiviä tilanteeseen ja jokaiselle tilaisuuden ajatella asioita itsekseen. Koska itse olen nyt kokoajan tavallaan "tilanne" päällä ja puolustus kannalla, eli meidän keskustelut ei johda mihinkään. Eihän tuon hetken erillään tarkoita eroa eikä tarvitse edes olla pitkä aika. Ihan hyvin jo pari viikkoakin eri paikassa voi helpottaa tilannetta. Itse olen niin väsynytkin etten edes tän enempää jaksa selvitellä asioita tartten hetken rauhaa ja lomaa lisäksi avopuolison läsnä olo ahdistaa.

 

[Metsäpeikko]

Ja siis seksi ei tosiaan ole syy eroon, mä voisin elää selibaatis loppuelämän..nojoo en mutta..

Tässähän se ongelman ydin onkin. Anna miehelles pillua. Vaikkakin se tuntuisi uhraukselta. Ei mies tee tuollaisella vaimolla mitään joten suurin syy riitoihin on tässä. Itsekin mökötän ja olen tuppisuuna kun tuntuu etten saa sitä mikä mulle avioliitossa kuuluisi.

Vaihtoehtona on antaa miehellesi lupa käydä vieraissa. Seksi se on joka miehen elämää ohjaa...

 

["höpö"]

Tässähän se ongelman ydin onkin. Anna miehelles pillua. Vaikkakin se tuntuisi uhraukselta. Ei mies tee tuollaisella vaimolla mitään joten suurin syy riitoihin on tässä. Itsekin mökötän ja olen tuppisuuna kun tuntuu etten saa sitä mikä mulle avioliitossa kuuluisi.

Vaihtoehtona on antaa miehellesi lupa käydä vieraissa. Seksi se on joka miehen elämää ohjaa...

Miten sitten kun on niin päin että mies on se joka ei anna?

 

["minttu"]

Tää on ihan p***apuhetta. Ei ongelmat ratkea itsestään.

Juuri näin. Sen sijaan että oikeasti, todella yritetään - lähdetäänkin karkuun. Tässä väkisinkin tulee vielä sellainen olo että miehelle laitetaan uhkavaatimus: JOKO alalt käyttyäytyä kuten minä tahdon TAI me todellakin muutetaan loppullisesti.

Ihmisillä ei ole enää muuta kuin luovuttamisen taito. Ongelmia ei jakseta hoitaa. Tässäin kun miettiin niin vasta on saatu aikaiseksi uusi lapsi tähän maailmaan(olettaen että sitä on molemmat halunnut) ja jo vuoden sisään ollan tälläisessä kriisissä.

 

["tulia"]

[QUOTE="höpö";26236322]Ei toki ongelmat ratkea itsestään ja tuskin kukaan niinkään ajattelee. Joskus vaan se pieni aika erillään on paikallaan. Antaa vähän perspektiiviä tilanteeseen ja jokaiselle tilaisuuden ajatella asioita itsekseen. Koska itse olen nyt kokoajan tavallaan "tilanne" päällä ja puolustus kannalla, eli meidän keskustelut ei johda mihinkään. Eihän tuon hetken erillään tarkoita eroa eikä tarvitse edes olla pitkä aika. Ihan hyvin jo pari viikkoakin eri paikassa voi helpottaa tilannetta. Itse olen niin väsynytkin etten edes tän enempää jaksa selvitellä asioita tartten hetken rauhaa ja lomaa lisäksi avopuolison läsnä olo ahdistaa.[/QUOTE]

Hetken erossa olo tekee hyvää vanhemmille (kai ?) mutta entä noin pienille lapsille? Kuinka sairaan pelottavaa se voi olla kun ensin muutetaan pois ja sitten pähkäillään ja sitten palataan tai ei palata yhteen. Oikeasti ihan painajainen lapsille.

Ja kun ne lapset syntyy, antakaa silti sitä aikaa sille puolisolle. Älkää vetäytykö sen vauvapöllyn taakse odottamaan että mies kohtelee teitä kuin kukkaa kämmenellä samalla kun itse unohdatte sen miehen asiallisen kohtelun ja kuuntelemisen.

 

["vieras"]

Voisihan se olla että kun hetken katselette parisuhdetta eri osoitteista, löydätte oikeat syyt olla yhdessä, tai erota.

Näin me tehtiin ja huomasimme miten huono juttu ero olisi. Ollaan takaisin yhdessä.
Kannatan hetkellistä etäisyyttä.

 

["höpö"]

[QUOTE="tulia";26236412]Hetken erossa olo tekee hyvää vanhemmille (kai ?) mutta entä noin pienille lapsille? Kuinka sairaan pelottavaa se voi olla kun ensin muutetaan pois ja sitten pähkäillään ja sitten palataan tai ei palata yhteen. Oikeasti ihan painajainen lapsille.

Ja kun ne lapset syntyy, antakaa silti sitä aikaa sille puolisolle. Älkää vetäytykö sen vauvapöllyn taakse odottamaan että mies kohtelee teitä kuin kukkaa kämmenellä samalla kun itse unohdatte sen miehen asiallisen kohtelun ja kuuntelemisen.[/QUOTE]

Tuo on varmaan ihan tapauskohtausta miten lapsi asian ottaa ja kokee. Minä siis lähinnä suosittelen sellaista erossa olemista missä ei muuteta pois kotoa vaan lähdetään esim pariksi viikoksi lasten kanssa vaikkapa mummolaan ja sitten palataan kotiin ja yritetään uusin voimin selvittää ongelmia. Tosin kaikillahan ei välttämättä ole mahdollisuutta sellaiseen järjestelyyn ja siinä tapauksessa suosittelen hakeutumista parisuhde neuvontaan.

Ja vaikka muuttaisikin pois niin mä käsitän asian sitten että kuitenkin palataan vielä yhteen ja yritetään ei niin että mennään erilleen ja jäädään sitten sille tielle. Koska tarkoitushan kuitenkin on pelastaa se suhde.

Itselläni tilanne on jo niin ahdistava ja raskas että ellen ota nyt sitä 2-3viikkoa eroa tulen sairastumaan masennukseen tms. On kamala elää suhteessa jossa on kokoajan se alistunut osapuoli. Sekin muuten vaikuttaa lapsiin vielä pahemmin kuin ero. Sen huomaa ja lapsista että niillä on paha olla.

 

["vieras"]

Pari viikkoa erossa ei auta mitään! Saattaa vaan tuntua että kivaahan tää näin onkin. Pidempi aika tarvitaan.

 

["höpö"]

[QUOTE="vieras";26236527]Pari viikkoa erossa ei auta mitään! Saattaa vaan tuntua että kivaahan tää näin onkin. Pidempi aika tarvitaan.[/QUOTE]

Riippuu tietty vähän.. nämä on niin yksilöllisiä juttuja miten kukin reagoi mihinkin. Itse ainakin ala jo vähän kaivat miestäni parin viikon kuluttua tosin miehelle tarvittais varmaan pitempi aika että se alkais tajumaan jotain..

 

["vieras"]

[QUOTE="höpö";26236587]Riippuu tietty vähän.. nämä on niin yksilöllisiä juttuja miten kukin reagoi mihinkin. Itse ainakin ala jo vähän kaivat miestäni parin viikon kuluttua tosin miehelle tarvittais varmaan pitempi aika että se alkais tajumaan jotain..[/QUOTE]

No teillä ei ilmeisesti ole tilannetta edes ollut. Kaksi viikkoa mielletään lomaksi. Totuus tulee esiin vasta kun on kuukausi pari oltu erillään. Joko se on vaikeaa tai helppoa. Silloin vasta herää tarve palata yhteen tai jatkaa erossa, ja arki tulee kohdattua.
1-2 kk jos tosissaan halutaan tarkistaa tilannetta, muu on pelleilyä.

 

[niinjanäin]

Pikasesti tulin korjaamaan että tämä ei ole mikään "pika vaihe", eikä tarkoituksena ollut tullut pyytämään "jätä se kommentteja".

Tätä on kuitenkin kestänyt lähes 2 vuotta. Ja kyllä, olemme silti hankkineet lapsen vaikka suhde ei ollut mikään paras silloin.

 

["vieras"]

Mä en voi tajuta näitä vastauksia. Naisen pitäisi tarjota piirakkaa niin kaikki ratkeaisi tai ettei pienten lasten vanhemmat saa erota. Aivan käsittämätöntä!

Perhe, jossa vanhemmat on eronneita ei ole mikään rikottu perhe, se voi olla jopa paljon onnellisempi perhe kuin aikaisemmin. Näyttää olevan tabu tällä palstalla, että eron jälkeen vanhemmilla ja lapsilla voi olla hyvät välit keskenään, eikä elämä lopu eroon.

Ei se ole ihme, että ihmiset tekee ero tilanteissa äärimmäisiä ratkaisuja, kun ne on ensin ajettu ihan henkisesti loppuun. On pakko kaikkensa ja vähän enemmän antaa ja eroaminen on siltikin häpeä. Ei pienten lasten vanhemmat eroa kovin herkästi, jos ei ole pakko, mutta joskus se on parempi ratkaisu.