Ero tulossa. Mitä tekisit asuntotilanteessani?

Mielipiteet olisivat nyt arvokkaat!

Ero on tulossa ja asuntojärjestelyt mietityttää. Haluaisin kovasti jäädä nykyiseen omistusasuntoon mutta epäilen vahvasti että rahani eivät yksin riitä maksuihin. Kerrostalokolmion laina ja yhtiövastike kuussa ovat nyt siis noin 750 euron luokkaa. Luultavasti en kyllä pankista edes saisi koko lainaa omiin nimiini sillä tämä summa on yli puolet nykyisistä tuloistani.

Toinen vaihtoehto on vuokra-asunto. Kivan (rivitalo)kaksion vuokra olisi korkeimmillaan 550 euroa ja tähän saisin varmaan vielä muutaman kympin asumistukea Kelan laskurin mukaan.

Järkevä päätös olisi varmasti myydä omistusasunto pois, tiedän sen. Olen vain niin kiintynyt tähän ja mietityttää myös lapsen reaktio muuttoon. Kauheasti pohdittavaa. Mitä sinä tekisit tai olet jo tehnyt vastaavassa tilanteessa?

 

Rikas poikakaveri??

 

Mä jäisin siihen nykyiseen. Ei kannata muuttaa vuokralle jos olet jo omistusasunnon hankkinut, ja pidät siitä. Kokeilet ainakin alkuun mitä ne siellä pankissa sanoo, siellä yleensä voi lainanlyhennyserän sopia kohtuulliseksi. Eli vaikka sellaiseksi mitä joutuisit maksamaan toisesta asunnosta vuokraa.

 

Selvität nyt ensimmäiseksi pankin kanssa, onko sinulla mahdollista saada tarpeeksi lainaa realistisella maksukyvyllä. Selvität myös millaista elatusapua saat lapsesta jne.
Sen jälkeen on helpompi tehdä päätöksiä, kun tietää, mikä on mahdollista. Omassahan maksat sitä omaa asuntoa, etkä vuokraa toiselle. Yhtiövastikekin voi hieman pienentyä, jos vesimaksu menee pääluvun mukaan ja mies muuttaa muualle.

 

Mä jäisin siihen nykyiseen. Ei kannata muuttaa vuokralle jos olet jo omistusasunnon hankkinut, ja pidät siitä. Kokeilet ainakin alkuun mitä ne siellä pankissa sanoo, siellä yleensä voi lainanlyhennyserän sopia kohtuulliseksi. Eli vaikka sellaiseksi mitä joutuisit maksamaan toisesta asunnosta vuokraa.

Jaa että hankkiminen ja pitäminen on kriteeri olla luopumatta asunnosta, johon ei ole varaa. JEPJEP.

 

riitääkö nykyinen laina? eli joudutko ottamaan lisää lainaa, jos ostat ex:n ulos asunnosta osituksessa? minkälaisia muistoja liittyy asuntoon?

 

Pankkiin siis vie tieni ensin. Tosiaan joudun lunastamaan myös itselleni mieheni osan asunnosta. Jonkun verran on rahaa säästössä. Toivon että lainaa ei tarvisi enää enempää. Elatusmaksuja en ole muuten edes ajatellut. Nehän voi tuoda pienen lisän tuloihin. Asunto on mulle rakas kun paljon olen töitä sen eteen tehnyt. Mutta väkisin en tähän jää jos rahat ei kunnolla riitä.

Poikakaveria en aio hankkia. En rikasta enkä köyhää Mutta hyvä ehdotus tämäkin toki! Kiitän kaikkia!

 

Muuten, olen jostain kuullut että elareita voi maksaa "etukäteenkin" Eli mies ei saisi osuuttaan asunnosta, mutta ei tarvitsisi maksaa elareita siihen asti kun tuo hänen osuus on vähennetty. Joskus voi toimia ihan hyvin näin, ei tarvi edestakaisin rahaa kiikuttaa ja toisaalta lapselle olis aina hyvä ettei kaikki muuttuis (ero jo tarpeeksi paha, ettei tarttis muuttaa molempien vanhempien)
Jos mä olisin sun tilanteessa niin tiedän että vanhempani auttaisivat, eli saisin vaikka ennakkoperintöä heiltä, jotta voisin lunastaa ukon ulos ja laina olisi pienempi. Tai he ostaisivat puolet asunosta tai jotain muuta sellaista.

 

Et missään nimessä voi jäädä asuntoon, johon sulla ei ole varaa! Tämä on oikeasti isoin virhe mitä voi tehdä, elää jatkuvasti yli varojen! Naiset tekevät jostain kumman syystä usein tämän virheen, ehkä meillä ei ymmärretä käyttää laskinta.

On ihan eri juttu, jos sulla jää vielä 200e joka kuukausi käteen asumiskuluista vapaaksi. Se on vuodessa 2400e. Sillä saa ostettua lapsille vaatteita, rikkoutuneen kodin koneen ja muutenkin maksettua menoja.

Lapset, kuten sinäkin, kyllä sopeudutte muuttoon. Katsot vaan kunnon asunnon tilalle ja sopiva alue, niin se on sillä selvä. Muista kiinnittää huomiota siihen, kuinka lähellä sun oma työpaikka esimerkiksi on ja muuta vastaavaa. Näin ollen pysyy kaikki muutkin kulut kurissa.

Se on ihan sama vaikka tienais miljoonia, jos menot ovat vieläkin enemmän. Pitää aina muistaa, että menojen on pakko olla suoraan suhteutettuina omiin tuloihin ja muutoksiin pitää oikeasti reagoida heti. On todella ikävää sitten olla velkakierteessä ja mahdollisen masennuksen kanssa vielä. Se ei kyllä yhtään auta sitä lapsienkaan elämää.

 

etä-vanhemman ei kannata suostua könttäsummana maksettavaan elatusmaksuun. ei ainakaan, jos lapset ovat pieniä. olen kuullut, ettei lastenvalvojat suosittele tällaista.
jos lähivanhempi sattuu kuolemaan, sinne jää elatusrahat ex:n omaisille ja elossa olevalla vanhemmalla säilyy elatusvelvollisuus lapsiin, vaikka on jo kertaalleen elatusmaksut maksanut.