M
mitä tehdä?
Vieras
eli tilanne on, että päätimme miehen kanssa erota. olemme ns. kasvaneet erillemme, haluamme elämältämme eri asioita, kuin mitä alunpitäen tavatessamme halusimme. olemme olleet yhdessä vajaan 10v, muttemme ole naimisissa.
minulla on eräs meispuolinen ystävä, josta mieheni on eropäätöksen jälkeen tullut todella mustasukkaiseksi, mustamaalaa tätä miestä ja väittää, että meistä tulee pari heti kun asumme eri asunnoissa. joudun asumaan tässä todennäköisesti useamman kuukauden, sillä vuokra-asuntoja ei ole tarjolla sen enempää kaupungilla, kuin yksityisilläkään.
mieheni on kuitenkin väärässä, emme aio suhteeseen..
mies on ollut todella apea perjantaista lähtien, joutui tänään hakemaan sairaslomaa akuuttiin stressiin, kun ei kykene hoitamaan töitään enää. tänään on koko päivän nukkunut ja vältellyt puhekontaktia. olen yrittänyt puhua asioista, mutta mies ei halua, vastaa kaikkeen "ihan sama" tai "mitä väliä". ehdotin, että hakisi apua terapiasta, muttei suosu siihenkään. miehellä on siis aiempaa masennustaustaa, ei kuitenkaan ole ollut osastolla, vaan syö mielialalääkkeitä.
mitä minä osaan tehdä tässä tilanteessa? en voi vaan sivusta seurata, kun toinen ihan selvästi kärsii tästä tilanteesta. tuo kalvava mustasukkaisuus ei ainakaan paranna tilannetta, mutten voi katkaista välejä ystäväänkään turhien kuvitelmien takia..
alan olla kohta aivan loppuun palanut itsekin
minulla on eräs meispuolinen ystävä, josta mieheni on eropäätöksen jälkeen tullut todella mustasukkaiseksi, mustamaalaa tätä miestä ja väittää, että meistä tulee pari heti kun asumme eri asunnoissa. joudun asumaan tässä todennäköisesti useamman kuukauden, sillä vuokra-asuntoja ei ole tarjolla sen enempää kaupungilla, kuin yksityisilläkään.
mies on ollut todella apea perjantaista lähtien, joutui tänään hakemaan sairaslomaa akuuttiin stressiin, kun ei kykene hoitamaan töitään enää. tänään on koko päivän nukkunut ja vältellyt puhekontaktia. olen yrittänyt puhua asioista, mutta mies ei halua, vastaa kaikkeen "ihan sama" tai "mitä väliä". ehdotin, että hakisi apua terapiasta, muttei suosu siihenkään. miehellä on siis aiempaa masennustaustaa, ei kuitenkaan ole ollut osastolla, vaan syö mielialalääkkeitä.
mitä minä osaan tehdä tässä tilanteessa? en voi vaan sivusta seurata, kun toinen ihan selvästi kärsii tästä tilanteesta. tuo kalvava mustasukkaisuus ei ainakaan paranna tilannetta, mutten voi katkaista välejä ystäväänkään turhien kuvitelmien takia..
alan olla kohta aivan loppuun palanut itsekin