K
Kamala tilanne
Vieras
Hei, onko täällä ketään samassa elämäntilanteessa olevaa? Sain työpaikan toiselta paikkakunnalta, alueelta mistä olen alunperin kotoisinkin. Olen nyt puolisen vuotta kulkenut 160km päivä autolla töihin ja kotiin. Työpäivien pituus on reilut 11h ja kallista sekä raskasta tämä edestakaisin kulkeminen. Ainut syy miksi asun vielä nykyisessä paikkakunnalla on lapseni sekä toimiva yhteishuoltajuus viikkoviikko-systeemillä, koska isä asuu melkein naapurissa. Minun läheiset sukulaiset, kaverit, harrastukset sekä työ sijaitsevat 80km päässä.
Tällä hetkellä asun joka toinen viikko yksin työpaikkakunnalla koska täällä on kaikki, paitsi lapseni. Joka toinen viikko taas asun eri paikkakunnalla kotona muksun kanssa. Pakkailua, pakkailua.
Nyt puoli vuotta tätä rumbaa kokeneena en enää jaksa. Pitkät työpäivät tekevät myös sen, että meidän yhteiset arki-illat lyhyitä (3h), syödään, leikitään hetki ja sitten ruvetaankin iltatouhuihin. Aamulla herätysklo soi 5:30 meille molemmille.
Suunnittelen muuttavani kokonaan samalle paikkakunnalle kuin missä käyn töissä.
Mutta mitä tapahtuu tapaamismallille? Lapsi on 5-vuotias ja käy päiväkodissa. Pitkät viikonloput onnistuvat luonani tuon puolesta kyllä, voin etäillä sekä mummo auttaa työpäivän ajan, mutta entäs sitten kun alkaa koulu? Lapsen harrastukset ja päiväkoti sijaitsevat isän kodin läheisyydessä, joten en lähtisi häntä muuttamaan kokonaan minun luokseni. Uskon kuitenkin että joka toinen viikko pitkä viikonloppu luonani olisi toimiva molempien kannalta ke-ilta - su-ilta.
Mitä tapaamismallia te käytätte ketkä asutte eri paikkakunnilla? Mietin tässä myös että heivaanko haaveeni kokonaan paluumuutosta ja jatkan tällä samalla kaavalla etiäpäin.
Tällä hetkellä asun joka toinen viikko yksin työpaikkakunnalla koska täällä on kaikki, paitsi lapseni. Joka toinen viikko taas asun eri paikkakunnalla kotona muksun kanssa. Pakkailua, pakkailua.
Nyt puoli vuotta tätä rumbaa kokeneena en enää jaksa. Pitkät työpäivät tekevät myös sen, että meidän yhteiset arki-illat lyhyitä (3h), syödään, leikitään hetki ja sitten ruvetaankin iltatouhuihin. Aamulla herätysklo soi 5:30 meille molemmille.
Suunnittelen muuttavani kokonaan samalle paikkakunnalle kuin missä käyn töissä.
Mutta mitä tapahtuu tapaamismallille? Lapsi on 5-vuotias ja käy päiväkodissa. Pitkät viikonloput onnistuvat luonani tuon puolesta kyllä, voin etäillä sekä mummo auttaa työpäivän ajan, mutta entäs sitten kun alkaa koulu? Lapsen harrastukset ja päiväkoti sijaitsevat isän kodin läheisyydessä, joten en lähtisi häntä muuttamaan kokonaan minun luokseni. Uskon kuitenkin että joka toinen viikko pitkä viikonloppu luonani olisi toimiva molempien kannalta ke-ilta - su-ilta.
Mitä tapaamismallia te käytätte ketkä asutte eri paikkakunnilla? Mietin tässä myös että heivaanko haaveeni kokonaan paluumuutosta ja jatkan tällä samalla kaavalla etiäpäin.
