Ero raskausaikana, etävanhemman tapaamiset

[dacdac88]

Onko kellään omakohtaista kokemusta miten tapaamiset on mennyt jo ero on tullut raskausaikana eikä enää yhdessä asuta, mutta etävanhempi (tässä tapauksessa mies) haluaa lastaan nähdä.
Miten on suhde luotu isän ja lapsen välille ja missä vaiheessa isä on saanut lapsen yöksi luokseen ?

Kuinka vahvoilla mies on vaateidensa kanssa? Esim jos haluaa yhteishuoltajuuden ja haluaa lapsen joka toisena viikonloppuna luokseen ?
Raskausaikana isä ei ole osallistunut mihinkään, ei lääkäreihin, eikä ultriin eikä hankintoihin. Ei myöskään välitä nimiasioista tai kummiasioista ?

 

["vieraana"]

Mulla oli samanlainen tilanne, paitsi ettei isä halunnut nähdä lasta eikä meillä ollut (tai ole vieläkään) tapaamissopimusta. Lastenvalvoja sanoi, että täysimetyksellä olevaa vauvaa ei tarvitse antaa yökylään ja alle 1v. ei muutenkaan. Yksi yö/ikävuosi. Päivällä voi toki tavata ja tutustella. Isä on tärkeä vaikkei yökyläilyä olisikaan

 

[Vierras]

Yksvuotiaana vasta yön yli(toki voit antaa aiemminkin jos haluat). Ja tapaamiset aluksi niin että äiti on paikalla, muutaman tunnin, riippuu imetyksestä yms sitten milloin isä voi ottaa lapsen hetkeksi yksin hoiviinsa.

En usko että sun on pakko syostua tuohon yhteishuoltajuuteenkaan.

 

[Alotuksia olikin kaksi]

Oletko
sanonut
miehelle että miten sillon jaksaa kiinnostaa jos ei nytkään kiinnosta yhtään?
Hyvä tietenkin on jos isä erosta huolimatta haluaa tutustua lapseensa. Mutta aika ristiriitaista käytöstä

 

[Jos teette]

Niin tarttet jokaikiseen lappuun isän allekirjotuksen... Vaikeuttaa perus arkea aika paljon

 

["zxc"]

Ei kannata vielä kovin pitkälle miettiä asiaa. Aluksi et tietystikään voi olla erossa lapsesta kuin ihan hetken. Ja sitten kun lapsi kasvaa, niin vähän enemmän. Mutta sen sitten näkee jaksaako se isä oikeasti pitää yhteyttä lapseen, jos ei ole kiinnostunut raskausajastakaan.

 

[faktoja]

1. Mies tulee halutessaan saamaan yhteishuoltajuuden
2. Halutessaan saa tavata lastaan

 

[(Laura)]

Aikoinaan minulla oli sama tilanne. Isä kävi kylässä aina kun halusi ja käytti vauvaa äitinsä luona tunnin jne. Ensimmäinen yökylä oli neljä vuotiaana kun isä koki olevansa siihen valmis. Tapaamiset harveni äkkiä. Isä kävi kerran kuussa, jos silloinkaan. Mitään isä-lapsi suhdetta ei päässyt syntymään. TAi syntyi kyllä, lapsen ja uuden miehen välille joka muutti luokseni lapsen ollessa 10kk.

Nyt kun lapsi on kohta kymmenen, hän kutsuu isäksi miestäni ja biologinen isä on "Matti, joka on mun oikee isä, mut se ei vaan tunnu siltä" (lapsen suora lainaus). Isän pitäisi olla tosi paljon läsnä että kiintymyssuhde muodostuu. Ensimmäiset kolme vuotta on tärkeimmät. Kuten meille sitten kävi, ettei isä tunnu yhtään isältä. Lapsi jo kysyy, voisiko käydä harvemmin Matin luona kylässä ja minäikäinen saa päättää ettei enää lähde. Isä on kiva tyyppi. Tapaa nyt kaksi yötä kuussa (oma toive). Keksii tekemistä ja on raitis ja järkevä turvallinen aikuinen, mutta kun ekat vuodet meni noin niin ei se "tunnu siltä"..

Kannattaa siis jutella vaikka neuvolassa teidän yhdessä tilanteesta, miten saatte tiiviin suhteen isän ja lapsen välille. Vauva unohtaa isän js hän käy joka toinen viikko.

Tsemppiä nyt sinulle! Tiedän ettei ole ihan helppoa yksin, mutta kyllä siitä selviää :hug: