ero ja raskaana

[elämä pilalla]

haluaisin kuulla mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia. tottakai teen omat päätökset itse.
olemme olleet yhdessä yli 8 vuotta ja meillä on 7v lapsi.

tein jouluna positiivisen raskaustestin ja olemme molemmat halunneet toista lasta, tai ainakin olen kuvitellut kun mieheni on siitä puhunut ja kaksi keskenmenoakin olen saanut, kuvittelikohan mieheni sitten että nytkin menisin kesken?
erosimme torstaina ja to päivällä mieheni lähetti viestin ettei halua lasta eikä uskonut edes ikinä sanovansa noin. reilu kaksi viikkoa siis väänneettiin muutenkin parisuhdeasioista, mutta oli viesti silti järkytys ja kun illalla vielä sitten tahtoi erota.

nyt mieheni pitää luultavasti itsestään selvyytenä että teen abortin koska perjantaina ennenkun lähti viikonlopuksi pois, kysyi hän kauppareissulla että haluanko kaljaa siideriä tai lonkeroa. ensinnäkään minä en juo noista mitään ja toi loukkas mua tosi paljon että hän nyt pitää sitä ainoana ratkaisuna.

nyt mietinkin että mitä tekisin elämälleni? olen punninnut kaikkia vaihtoehtoja. olen kuvitellut jo käärön syliini ja olen myös kuvitellut kuinka aloitan kaiken puhtaalta pöydältä yhden lapsen kanssa.
pelkään kaikenlaisia asioita, kuinka voin riisua uuden miehen edessä jos sellaisen saan tai jos pidän vauvan, niin kuinka yksinäistä minun vauva-arki olisi, ja saisinko sitten uutta miestä ikinä. tämä on vaikeaa ja hirveää ja tuskaista. en kuvitellut jääväni yksinhuoltajaksi 29-vuotiaana, saatika vielä raskaana olevana.

 

[Heinekeeni]

Sinä olet nyt järkyttyneessä mielentilassa, joten ei kannata tehdä suuria päätöksiä. Anna itsellesi esim. kaksi viikkoa hengähdysaikaa siten että päätät ettet sinä aikana saa tehdä mitään päätöksiä.

Onko ylipäätään selvää että sinusta tulee yksinhuoltaja, moilemmilla lapsillasi kun isäkin on? Voisin kuvitella että lapsen pitämistä et tule ikinä katumaan, aborttia luultavasti katuisit. Eikä se että sinulla on kaksi lasta estä sinua löytämästä uutta miestä saati riisuutumasta tämän edessä.

Voimia ja anna itsellesi aikaa toipua suurimmasta eron aiheuttamasta shokista. Suosittelen että mene juttelemaan asiasta työterveyslääkärille, neuvolaan, tms.

 

[elämä pilalla]

joo olenkin miettinyt tota juttelua jossain, kavereista onkin ollut suuri tuki mutta äiti oli toistaiseksi keskeytyksen kannalla, että pääsisin pian uuden elämän alkuun. mä oon nyt 8+5 joten mulla ei ole ihan hirveästi enään tätä miettimis aikaa ja sekin harmittaa, eri olisinkin jos olisin vaikka 4+3

 

["noh"]

Tekisin abortin.

 

[kssfak.]

Mä jäin yksin, kun odotin tuota nuorempaa ja ihan hyvin on mennyt. Lapsen isä lupasi huolehtia tulevastakin lapsesta kun se syntyy, mutta laitoksella sitten totesi, kun tuli esikoisen kanssa vauvaa katsomaan, että hänellä ei sitten ole mitään tunnesidettä tuohon lapseen. No ristiäisiin kyllä tuli ja yhteishuoltajuus meillä on. Lapsi meni 2,5-vuotiaana ekan kerran isälleen, siihen asti näki isäänsä vain silloin kun haki ja toi tuon esikoisen, elikkä muutaman kerran vuodessa. Nyt nuorempikin on ollut kaksi kertaa isällään, mutta tunnesiteestä en sitten tiedä, onko sitä vieläkään mutta toisaalta enempi toi nuorempi on isänsä tyypinen tai ainakin sitä kiinnostaa autot ja koneet kuten isäänsäkin.

 

[elämä pilalla]

niin, tossa jossain kohtaa mies mulle sanoi, että kyllä lapsella isä täytyy olla, kun ehdottelin jo ettei merkitä hänen tietojaan papereihin. ja uskon että ainakin toistaiseksi meidän 7-vuotiasta hän tapaa vähintään sen jokatoinen vkl, kunnes tyyliin tapaa uuden naisen. tulevasta vauvasta en kuitenkaan osaa sanoa mitään lopullista että tapaisiko vai ei. lähipiiri järkytty tämäni "kunnollisen" miehen tempauksesta, joten en voi kyllä luottaa mihinkään.

 

["vierailija"]

minä jäin yksin yli 40 v ja raskaana, mies vaihtoi nuorempaan.
Raskaus oli jo pitkällä, ei ollut enää vaihtoehtoja. Rankkaa on ollut, yksin teini-ikäisten ja vauvan kanssa, mutta en olisi kestänyt itseäni yhtään paremmin jos olisin tehnyt abortin.
Lapsi on joka tapauksessa ihana asia ja lahja.

 

["vierastus"]

Yrittäisin miettiä asiaa vain omalta kannaltani ja teksin ratkaisun vaan sen pohjalta. En antaisi enää tulevan isän tai ystävien, vanhempien vaikuttaa ratkaisuun. Kun mies tekee noin radikaalin ratkaisun on hän jo henkisesti lähtenyt kauan sitten. Yrittäisin hyväksyä eron mahdollisimman nopeasti ja rakentaisin elämää ilman miestä. Todella kurja ja rankka tilanne sinulla mutta selviät varmasti. Ja uuden miehen löytäminen ei ole lasten kanssa tai ilman niitä mikään ongelma. usko minua.