Ero eri seksihalujen vuoksi vai ei??

1,5v parisuhdetta takana.

Alussa sain käsityksen että kumppani samalla tavalla seksuaalinen kuin minä (olen nainen). Pian paljastui ettei päivittäiset sessiot ei kiinnosta, se on ihan ok. Vaihtelukin normaalia. Mutta sama kaava toistuu että jos en itse ehdottele voi olla vaikkapa kerran viikossa vaan. Ja jos mies on yksin, katsoo pornoa. Tästä olen puhunut hänelle hyvin ns.rakentavasti että mitä hallaa se ehkä tekee, itsekin ymmärtänyt olleensa koukussa ja nyt sit jättänyt katselut. Ellei sitten salassa mistä jäänyt myös kiinni. Olen puhunut seksin merkityksestä, miten porno voi viedä väärille urille ja kaipaan itse seksiä sellaseen ns yhteyden luomiseen/pysymiseen. Välillä hellemmin, välillä rajummin.

Olen toteuttanut fantasioita, lähettänyt tuhmia kuvia, vaikka mitä voin rakastavana puolisona tehdä. Mutta se mitä itse pyydän, eli useammin ja myös vähän pehmeämpää menoa..ei toteudu. Tuntuu että annan vaan itsestäni kaiken ja enemmän, enkä saa sitä samaa panosta itselleni. Päinvastoin, viimeksi syyllisti miten seksiä olisi enemmän jos minä hellisin enemmän? olen siihenkin kiinnittänyt huomiota. Halaan, pussaan, kannustan kaikessa mikä stressaa tässä elämässä. Ja silti.

Välillä tuntuu että meidän asetelmat on muuttuneet; hän on miehenä se feminiinen ja minä maskuliininen.

Kompromissi? mutta miten, mitä tässä pitäisi tehdä?

 

Jos olet nuori ja seksi on sinulle tärkeää, niin sitten ero, uusi sonni pykälään ja pam pam. Vanhemmiten huomaa että nämä(kin) asiat voi ulkoistaa jos ja kun parisuhde on muuten kunnossa ja viihtyy kumppanin seurassa.

Kompromissiksi voin suostua kanssasi seksisuhteeseen. Meilläkään ei seksiä ole (olen mies) ja housussa pullottaa jo kun luin viestisi.

Ja jokainenhan tekee päätöksensä ihan itse ja vastaa seurauksista niin hyvässä kuin pahassa.

 

^ Ja lisään vielä omaan viestiin, että älä hyvä ihminen katso tai kuuntele kenekään syyllistämisiä yhtään. Ne eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen, oli kyse sitten seksistä tai ihan mistä tahansa muusta asiasta. Jos normaali keskusteluyhteys ei toimi nyt, niin ei se toimi myöhemminkään. Taitaa kaikille nuorille (ja joskus myös vähän vanhemmille) miehille olla omista tunteista ja haluista puhuminen ihan tavattoman vaikeaa. Mutta kyllä se sydän - tai jalkoväli - tietää mille ne sykkii.

 

Meillä aika lailla sama tilanne kuin aloittajalla, mutta paljon pidempi yhteinen parisuhde takana. Ja että olen miespuolinen tässä suhteessa.

Jos sanan "porno" tilalle vielä vaihtaa "some" niin kuvaa meidän rouvaa hyvin.

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, että pitääkö minun kuitenkin lasten takia kestää tätä suhdetta, missä arki muuten toimii, mutta läheisyys ja seksi ei toimi. Koska vain toinen eli minä olen sitä kaipaava ja siihen edes vähän panostava osapuoli. Vaimo on tehnyt aloitteen minua kohtaan viimeksi ehkä 1,5v sitten, jos nyt oikein muistan..... On se vähän pitkä aika parisuhteessa odottaa toisen huomiota.

Vaimon ajankäyttö on 4-5h päivittäin somea ja telkkaria. Tietysti se tuntuu itsestä pahalta, kun kumppani arvostaa kaikkea sitä "pintaliitoa" enemmän kuin aikaa kanssani.

Aika pitkämielinen olen, ja ymmärrän hyvin että joku toinen olisi viheltänyt pelin poikki jo aiemmin. Itse vieläkin epäröin sitä, ja pieni osa minussa toivoo että tästä koomasta voisi vielä herätä. Muistelen niitä ensimmäistä 10 vuotta, jolloin homma toimi ja varmasti molemmilla oli mukavampaa. Nyt monta vuotta jo heikkoa ja tavallaan tuntuu että jopa hukkaan heitettyä. Tosin lapset ja niihin liittyvät asiat ovat auttaneet jaksamaan monena heikkona hetkenä.

Ehkä aloittajalle sanoisin, että jatkamista kannattaa harkita huolella, jos omat halut ovat jotain muuta kuin kumppani pystyy tarjoamaan. Pelkäänpä ettei tilanne odottamalla parane. Itse havahduin kaikkeen vähän liian myöhään, nyt tuntuu että viimeiset 5 vuotta olisi voinut olla auvoisempaakin. Tosin ei kai koskaan ole liian myöhäistä.

Tietysti se mietityttää että mitä vaihtoehtoja maailmalla sitten on tarjota.

 

^ Nämä ovat hankalia kysymyksiä: ”ihan kiva” arki kokonaan ilman seksiä vai poikamieselämä. Mutta saako sinkkumies irtoseksiä Tinderistä tai yökerhoista ja onko se hyvää tai tyydyttävää? Muistaakseni ihan aina ei ollut. Ainakaan siihen oman kumppanin kanssa rakasteluun verrattuna.

Jos pinkka on kunnossa, niin yksi vaihtoehto voisi olla maksullisen seksipalvelun ostaminen. Saisitko sillä tarpeet tyydytettyä riittävän hyvin? Ja se saattaisi tulla halvemmaksi kuin avioero. Testaa ihmeessä.

Mutta niin kuin jo yllä kertaalleen kirjoitin: aikuinen tekee itse omat valintansa ja vastaa niistä hyvässä ja pahassa.

Jaksamista teille molemmille, ette ole ajatusten kanssa yksin.

 

Vielä lisäys: keskustelun avaaja vaikuttaa nuorelta henkilöltä, jonka on ehkä helpompi tehdä päätöksiä jos ei ole lapsia, asuntolainaa tai muuta ”riippakiveä” kannettavanaan.

Ja ihan järkyttävän iso peukku, kun olet yrittänyt toimia asian suhteen. Älä hukkaa itseäsi ja halujasi. Elä nuori nainen elä, ettei vanhempana harmita.

 

Miitä arvon kirjoittajilla on mielessä asioiden tai puutteiden ratkaisujen suhteen? Kärsimystä, ero vai jotain muuta.