Ero edessä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut

Vieras
Mua on ahdistanu viimeset pari kuukautta ihan hirveesti, mut oon vaan ajatellut että on joku "seesteinen" vaihe meneillään ja sitte lasten takia en tahdo tehä mitään hätiköityjä päätöksiä.

Nyt olin kuitenki hetki sitte tossa viihteellä käymässä ja ihastuin, nyt sitte on tullu tekstailtua tän ihastuksen kans hirveest ja en mä tiiä enää, siis mulla on nii teinityttö olo ettei voi ihmisellä olla.

Mitä ihmettä mä teen? Mulla on nyt ollu paljo parempi olo ja elämä "loistaa" taas kun tää henkilö on tuonu valoa mun elämää, mut sitte taas kun on lapset ja mies, yhteinen koti ja ja ja.. :(
 
Pitkässä suhteessa (et tosin kertonut kauanko ootte yhdessä ollu) voi ihastumisia tulla ja ne voi joko mennä ohi, tai lopettaa koko suhteen. Mutta sinuna miettisin kolmannenkin kerran, ennen ku lähtisin rikkomaan lapsilta perhettä, jos omassa liitossa on kaikki kuitenkin ok. Kipinää pitäs koittaa saada sen oman ukon, eikä muiden miesten kanssa. Ootko yrittänyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Terveisiä maalta:
Pitkässä suhteessa (et tosin kertonut kauanko ootte yhdessä ollu) voi ihastumisia tulla ja ne voi joko mennä ohi, tai lopettaa koko suhteen. Mutta sinuna miettisin kolmannenkin kerran, ennen ku lähtisin rikkomaan lapsilta perhettä, jos omassa liitossa on kaikki kuitenkin ok. Kipinää pitäs koittaa saada sen oman ukon, eikä muiden miesten kanssa. Ootko yrittänyt?

No ollaan me vuosia oltu yhdessä, kihloissa siis ollaan. Mä oon yrittäny koko ajan miettiä etten halua rikkoa perhettä, enkä halua tehä mitään, yritän lämmitellä miestä, mutta kun tuntuu että hänkin on tosi etäinen, nyt kun on kesälomalla nii jatkuvasti menossa jossain, pari tuntia viihtyy kotona ja taas tarvis mennä johonkin. Sitte ku oon ollu nyt paremmalla päällä niin on kysytty vaan että no mikäs sulla on?, ihan kun ei sais olla iloinenkaan. Tää syksyki on mulle kyllä muutenkin vaikeeta aikaa, sitte tuntuu et toinen ei edes yritä auttaa. Menee päiviä ettei edes kunnolla pussata tmv. Saati sitten et joskus olis seksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Terveisiä maalta:
Onko tää ihastuksen kohde kuitenkin sinkku vai perheellinen myös?

Sinkku ja 4 vuotta nuorempikin vielä kun ite oon...


Ja kyllä, kannattais ottaa aikalisä, muttamitäs kun se ahdistunut olo vaan palaa? siirrän sen taka-alalle? miten?
 
Ja ihan sellattiis huomautuksena että kautta aikojen "lasten takia..." alkavat parisuhde tekosyyt on täyttä sontaa, aina olleet ja aina tulevat olemaan, lapset aistii kyllä ilmapiirin kotona ja näkevät kyllä kun äiti ja isi ei voi hyvin, varsinkin keskenään, se ei ole ihan se roolimalli mitä pitäisi lapselle siirtää, koska sille sentään voi jotain tehdä... Joko ottaa hän itseään niskasta kiinni ja alkaa hoitamaan suhdetta ukon kanssa, tekee selväksi että nyt muuttuu tyyli, tai sitten alkaa selvittelemään asuntotilannetta paikkakunnalla... uusi suhde ei ainakaan ole se ensimmäinen asia mitä pitäisi alkaa virittelemään kun on tärkeämpiäkin asioita käsillä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Terveisiä maalta:
Onko tää ihastuksen kohde kuitenkin sinkku vai perheellinen myös?

Sinkku ja 4 vuotta nuorempikin vielä kun ite oon...


Ja kyllä, kannattais ottaa aikalisä, muttamitäs kun se ahdistunut olo vaan palaa? siirrän sen taka-alalle? miten?

Kerron vaan kokemuksista, että tällaisista lemmenleikeistä helposti herkkä ihminen saa siipeensä ja pahasti. Vaikka se alkuun on hauskaa juuri kuvaamallasi tavalla.
 
No mulle kävi noin. Kymmenen vuotta naimisissa ja kaks lasta. Periaatteessa hyvä mies, mutta mun tunteet oli kuollu.. Otin eron ja olen nyt naimisissa tämän uuden miehen kanssa. Ja olen kyllä sitä mieltä, että vaihtamalla parani. Lapsetkin alkujärkytyksen jälkeen voivat paremmin, kun heillä on onnellinen äiti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kepsis:
Ja ihan sellattiis huomautuksena että kautta aikojen "lasten takia..." alkavat parisuhde tekosyyt on täyttä sontaa, aina olleet ja aina tulevat olemaan, lapset aistii kyllä ilmapiirin kotona ja näkevät kyllä kun äiti ja isi ei voi hyvin, varsinkin keskenään, se ei ole ihan se roolimalli mitä pitäisi lapselle siirtää, koska sille sentään voi jotain tehdä... Joko ottaa hän itseään niskasta kiinni ja alkaa hoitamaan suhdetta ukon kanssa, tekee selväksi että nyt muuttuu tyyli, tai sitten alkaa selvittelemään asuntotilannetta paikkakunnalla... uusi suhde ei ainakaan ole se ensimmäinen asia mitä pitäisi alkaa virittelemään kun on tärkeämpiäkin asioita käsillä...

Musta sekään ei ole oikea roolimalli, että perhe on sitä, että kun ei enää huvita, niin joku perheenjäsenistä jätetään. Kyllä mä haluan ainakin näyttää mallia sitoutumisesta, vaikeidenkin aikojen jaksamisesta yhdessä, siitä, että on hyviä hetkiä, huonompia hetkiä, ja niistä huonommistakin ajoista päästään yli ja eteenpäin, kunhan yhdessä jaksetaan yrittää ja ollaan sitoutuneita.

Niin. Mä en arvosta yhtään tuota sun ajatusta.
 
Mäkin vähän veikkaan et jos päätät erota ja hypätä uuden kelkkaan, sitä kivaa kestää aikansa kunnes huomaat olevas yksin ja kaipaavas niin maan perkeleesti sitä entistä avopuolisoas, mut minkäs teet kun sillat poltit..

Eli ite lopettaisin ne tekstailut, palstailun ja puhuisin nää asiat miehen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti vm 1970:
No mulle kävi noin. Kymmenen vuotta naimisissa ja kaks lasta. Periaatteessa hyvä mies, mutta mun tunteet oli kuollu.. Otin eron ja olen nyt naimisissa tämän uuden miehen kanssa. Ja olen kyllä sitä mieltä, että vaihtamalla parani. Lapsetkin alkujärkytyksen jälkeen voivat paremmin, kun heillä on onnellinen äiti.

Tai sitten sun sun itsesuojeluvaisto vaan toimii, ja olet myynyt tämän ajatuksen itsellesi, tai lapsesi haluavat myös suojella äitiä eivätkä halua/uskalla näyttää suruaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kepsis:
Ja ihan sellattiis huomautuksena että kautta aikojen "lasten takia..." alkavat parisuhde tekosyyt on täyttä sontaa, aina olleet ja aina tulevat olemaan, lapset aistii kyllä ilmapiirin kotona ja näkevät kyllä kun äiti ja isi ei voi hyvin, varsinkin keskenään, se ei ole ihan se roolimalli mitä pitäisi lapselle siirtää, koska sille sentään voi jotain tehdä... Joko ottaa hän itseään niskasta kiinni ja alkaa hoitamaan suhdetta ukon kanssa, tekee selväksi että nyt muuttuu tyyli, tai sitten alkaa selvittelemään asuntotilannetta paikkakunnalla... uusi suhde ei ainakaan ole se ensimmäinen asia mitä pitäisi alkaa virittelemään kun on tärkeämpiäkin asioita käsillä...

Musta sekään ei ole oikea roolimalli, että perhe on sitä, että kun ei enää huvita, niin joku perheenjäsenistä jätetään. Kyllä mä haluan ainakin näyttää mallia sitoutumisesta, vaikeidenkin aikojen jaksamisesta yhdessä, siitä, että on hyviä hetkiä, huonompia hetkiä, ja niistä huonommistakin ajoista päästään yli ja eteenpäin, kunhan yhdessä jaksetaan yrittää ja ollaan sitoutuneita.

Niin. Mä en arvosta yhtään tuota sun ajatusta.

et sitten lukenut tuota viestiäni ollenkaan muutakuin ne kohdat mitkä häiritsivät... sanoinhan että joko alkaa hoitaan suhdetta miehensä kanssa tai lähtee kälppimään, ei se uusi suhde tuossa kohti mitään auta
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kepsis:
Ja ihan sellattiis huomautuksena että kautta aikojen "lasten takia..." alkavat parisuhde tekosyyt on täyttä sontaa, aina olleet ja aina tulevat olemaan, lapset aistii kyllä ilmapiirin kotona ja näkevät kyllä kun äiti ja isi ei voi hyvin, varsinkin keskenään, se ei ole ihan se roolimalli mitä pitäisi lapselle siirtää, koska sille sentään voi jotain tehdä... Joko ottaa hän itseään niskasta kiinni ja alkaa hoitamaan suhdetta ukon kanssa, tekee selväksi että nyt muuttuu tyyli, tai sitten alkaa selvittelemään asuntotilannetta paikkakunnalla... uusi suhde ei ainakaan ole se ensimmäinen asia mitä pitäisi alkaa virittelemään kun on tärkeämpiäkin asioita käsillä...

No tätä mä oon miettinyt ja tiedän senkin että vaihtamalla se ei ainakaan parane. Mä päätän nyt ottaa itteeni niskasta kiinni ja saada asiat vielä miehen kanssa kuntoon ja keskittyä vain häneen ja perheeseeni. Katsotaan mitä saan vielä aikaseksi ja korjattua.

Kiitos kaikille avuista.. :hug:
 
Jos ahistaa ja tuntuu siltä, että ahdistuksen juuret ovat parisuhteessa, tee ensin sille suhteelle jotain. Jos ei siltikään auta, niin ehkä se suhde kannattaa päättää. Mutta ei sitä kyllä kannata niin päättää, että hyppäät ensimmäisen hellästi sua katselleen kelkkaan.
 

Yhteistyössä