Ero edessä - ura miehelle liian tärkeä

["tii-"]

[QUOTE="aapee";25987416]Kiitos! Niin, siis 1) asennemuutosta itselle = opettelen nauttimaan tästä hetkestä jollain konstilla, koska sitä on vaikea muuttaa, 2) miehelle selkeästi paperille perusasiat ja jotkut ehdottomat minimivaatimukset, esim. mun oma harrastus, josta en tingi.

Omaa harrastusta muuten kokeilin kaksosten vauvavuonna. Ilmoittauduin 6 kerran joogakurssille, siis 6 x1,5h, kerran viikossa, arki-iltana. Pääsin neljä kertaa (jee), kaksi kertaa mies unohti tulla kotiin ajoissa.

Mun mielestä myös urakeskeisten miesten pitää pitää lupauksensa. Jos suhteen ajan, naimisiin mennessä ja lapsia tehdessä puhuu, että perhe on tärkein ja aikoo järjestää aikaa lapsille, niin silloin niin kuuluu tehdä. Ei nainen tee mitään väärää, jos luottaa elämänkumppaninsa puheisiin ja pahoittaa sitten mielensä tai hakee eroa, kun mies pettää totaalisesti lupauksensa![/QUOTE]
Kirjeen kirjoittaminen miehelle on hyvä idea. Kerro kaikki ja anna lukea rauhassa. Lapsenvahdin palkkaaminen pariksi tunniksi, jotta pääset jonnekin yksin helpottaisi varmasti. Sen lisäksi sitten illat, jolloin mies tulee aikaisin kotiin. Minun tekisi mieli niin toivoa, ettet eroisi noin pikkulapsiaikana kun olet väsynyt. Herätä mies muulla tavoin kuin avioerohakemuksella, veikkaan että mies ei vaan tajua sun tunteita vaan olettaa sun ymmärtävän. Hän varmaan haluaa uran ja perheen, mutta osaa panostaa vaan uraan. Jos lopulta mikään ei auta, niin voi lähteä eri teille. Tsemppiä.

 

[ehdotus]

No jos taloudellisesti ei ole tiukkaa, niin auttaisiko jos teillä kävis siivojaa kerran viikossa ja lastenhoitaja pari tuntia parina iltana viikossa, jolloin sä saisit vähän hengähtää.

Tosien ei se siihen auta että isä olisi enemmän lastensa kanssa.

 

[ehdotus jatkaa]

Tuohon täytyy vielä kommentoida tuohon oman elämän elämiseen. Joskus menneinä vuosina oma mies teki todella paljon reissuhommia, sitä ei häirinnyt asia silloin kun mä itkin sen perään kotona...odottelin vaan illat koska se 2-3 jopa 6 viikkoa kuluu että se saapuu kotiin.

No sitten valmistuin ammattiin ja sain työpaikan ja aloin elää. Olimme toki miehen kanssa yhdessä ja asutiin samassa talossa. Meidän suhde muuttui tosi paljon paremmaksi tämän jälkeen, mies alkoi huomioida mua ihan eri tavalla ja kysyä myös minulta niistä reissuistaan (sikäli kun niihin pystyi vaikuttaa).

Luulen, että se kaikki johtui oman asenteeni muuttamisesta. Enkä tarkoita mitään toisia miehiä tai sellaista. Vaan ystävien kanssa ajan viettämistä, matkustelua itsekseen tai ystävien kanssa, shoppailua, harrastamista ja tavallisesta elämästä nauttimista.

Jos jää kotiin voivottelemaan, niin siitä vain masentuu. En tiedä auttoikohan tämä sinua, mutta tosiaan yritä saada ulkopuolista lastenhoitoapua. Pääset itse vaikka parina iltana harrastamaan.

 

["aapee"]

[QUOTE="hops";25987478]Mies ilmeisesti kykenee työelämässä muistamaan menonsa (ilmeisesti merkkaa ne kalenteriin) ja pitämään puheensa tai hänellä ei olisi uraa, jolla edetä. Kyse on siis siitä, mitä hän pitää tärkeänä.

Voi olla, että mies ei tarkoita loukata sinua aivan tuolla tavoin, kuin miten todellisuudessa käy, vaan hän on jonkin verran sokea sille, kuinka monta kertaa eteen tulee työesteitä. Osa niistä on varmasti sellaisia, mille hän ei mahda mitään, mutta varmasti kaikki eivät ole. Mutta varsinkin, jos työssä tulee eteen uusia asiakkaita, hän pyrkii luomaan näihin hyvän suhteen ja käyttää huomaamattaan liian usein omantunnonrauhoituskeinonaan ajatusta, että "kyllä vaimo ymmärtää." [/QUOTE]

Juuri näin sen koen. Kalenterissa on myös minun menoni, mutta ne voi ilmeisesti ruksia yli, jos tulee jotain muuta. Lupaukset minulle eivät ole yhtä tärkeitä kuin työhön liittyvät asiat, oli ne mitä tahansa. Pitää itsestäänselvyytenä, että perhe joustaa ja tukee, loputtomasti. Mikään tallainen yksittäinen tällainen tilanne ei olisi kovin vakava, mutta kun samaa on jatkunut jo pitkään, niin kertoohan se selvästi hänen prioriteeteistaan. Ja tilanne on varmaan luisunut huomaamatta pahemmaksi vähitellen. Mitä enemmän olen joustanut, sitä omavaltaisemmin hän on alkanut käyttää aikaa.

 

["Leona"]

[QUOTE="aapee";25987659]Juuri näin sen koen. Kalenterissa on myös minun menoni, mutta ne voi ilmeisesti ruksia yli, jos tulee jotain muuta. Lupaukset minulle eivät ole yhtä tärkeitä kuin työhön liittyvät asiat, oli ne mitä tahansa. Pitää itsestäänselvyytenä, että perhe joustaa ja tukee, loputtomasti. Mikään tallainen yksittäinen tällainen tilanne ei olisi kovin vakava, mutta kun samaa on jatkunut jo pitkään, niin kertoohan se selvästi hänen prioriteeteistaan. Ja tilanne on varmaan luisunut huomaamatta pahemmaksi vähitellen. Mitä enemmän olen joustanut, sitä omavaltaisemmin hän on alkanut käyttää aikaa.[/QUOTE]

Meillä on teoriassa myös noin mutta miksi minua ei ahdista? Onko kyse asenteesta?
Minä tiesin mihin lähdin. En lukenut koko ketjua mutta tuliko ura sinulle yllätyksenä? Mä katson, että miehen ura on eduksi koko perheelle. Tälläkin hetkellä mies on töissä, tulee huomenna aamusta, kotiin nukkumaan .

Ymmärrän toki mielipahasi, mutta on varmasti muitakin ratkaisuja kuin ero. Rahalla saa jopa apua.

 

["vieras"]

Meillä samankaltaiseen ongelmaan auttoi kaksi asiaa:

1) se, että mies vihdoin, monen keskustelun jälkeen ymmärsi, että lapset elävät nyt ja koko ajan. Ei isäsuhdetta rakenneta kerran viikossa lauantai-iltaisin. JOs mies haluaa aidon, hyvän ja lämpimän suhteen lapsiinsa, se työ on tehtävä NYT.

2) toinen arkea auttava asia oli kalenteri: merkattiin molemmat (käytiin kummatkin töissä) kerran kuussa kaikki lapsiin liittyvät ja omat, työajan ulkopuoliset menot. Tasa-arvon pitää toteutua: kumpikin vie lapsia tarhaan, kumpikin hakee, on yhteisiä vapaapäiviä, on omia menoja jne. ja näitä merkintöjä pitää kunnioittaa. Vain force major-tyyppiset esteet (esim. sairastuminen) saa muuttaa kalenterin merkintöjä.

Kokeilkaa. Meillä toimi.

 

[myös uraohjuksen vaimo]

Olet aivan yhtä itsekäs kuin miehesi.

Miksi menit tekemään kokonaista kolme lasta miehen kanssa, jonka toiminta ei miellytä?

Odota omaa töihinpaluutasi ja eroa vasta sitten.

 

["mimi"]

-En jaksa lukea koko ketjua, mutta jos et rakasta miestäsi ja tämä asia ei korjaannu = EROA!

-Jos kuitenkin haluat pitää perheen kasassa niin ostakaa hoito- ja siivousapua, ettet SINÄ pala piippuun.

-Toisaalta... JOS eroatte niin saisin lapsivapaita viikonloppuja, tai enemmän, riippuu miten järjestätte isän ja lasten tapaamiset.

 

[Heihei mutsit]

[QUOTE="Ahaa";25987166]Särähti vähän korvaan joku tuossa. Siinä missä ura on miehen valinta niin onhan ne lapsetkin valintoja - tuskin se mies 3 vuotta sitten oli mitenkään vähemmän työtä tekevä, niin etteikö tilanne olisi ollut ennakoitavissa. Mulla yksityisyrittäjämies usein kelloin ympäri ja enemmän töissä kiinni, meillä tällä hetkellä yksi lapsi enkä alkaisi ikimaailmassa tekemään useampaa lasta noin pienellä ikäerolla koska se on selvä että arjen pyöritys on mun harteilla. Tämä oli tiedossa eikä kummallakaan ole asiasta mussuttamista, miestä lähinnä harmittaa ettei ehdi joka ilta kotiin ennen kuin poika menee nukkumaan.[/QUOTE]

Tässä kommentissa särähtää "korvaan" oletus siitä, että ne lapset olisivat olleet juuri NAISEN valintoja.

 

["Vieras"]

Tässä kommentissa särähtää "korvaan" oletus siitä, että ne lapset olisivat olleet juuri NAISEN valintoja.

KIITOS! Juuri näin!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25987447]Totta kai miehenkin täytyisi pitää lupauksensa. Mutta oletko nyt varmasti jo tehnyt kaikkesi suhteen eteen? Jotenkin kuulostaa siltä, että olet tyytymätön tilanteeseen, joten ensimmäinen mielessäsi oleva vaihtoehto on avioero.[/QUOTE]

Miksi ihmeessä aina juuri naiselta kysytään tuo "oletko varmasti tehnyt kaikkesi suhteen eteen"? Ei se paljon auta jos yrittäminen on yksipuolista, parisuhteeseen kun tarvitaan aina kaksi. Jos mies on koko ajan töissä ja nostaa omat menonsa aina kaikkea muuta tärkeämmäksi, ei mielestäni voi puhua parisuhteesta tai perheestä. Miehenhän se pitäisi muuttua ja tehdä jotain parisuhteen ja perheen pelastamiseksi jos hän ne tosissaan haluaa pitää.

 

[Mep]

Olisko mitenkään mahdollista järjestää miehelle pakollista kotivastuuta? Ap vaikka lähtisi viikonlopuksi jonnekin ja isä on silloin hoitamassa trioa.
Luulen ja olen telkun kasvatusohjelmistakin nähnyt, että miehet ei vaan tajua kotona olevan työmäärää ennenkuin ne laitetaan suoriutumaan yksin samasta, mitä tässä tapauksessa äiti tekee joka päivä.

Jos sitten heräisi tajuamaan jotakin.

Mulla on hyvä mies, joka tekee reissutöitä jonkin verran. Jos niitä on tiuhaan, huomaan heti miten hän putoaa kotiarjesta kärryiltä ja pään täyttää vaan bisnes. Kyllä siellä hotellissa unohtuu, millaista on tehdä ruoka itse joka päivä, käydä kaupassa, pyykätä, hoitaa lapsi jne.

 

["aapee"]

Olisko mitenkään mahdollista järjestää miehelle pakollista kotivastuuta? Ap vaikka lähtisi viikonlopuksi jonnekin ja isä on silloin hoitamassa trioa.

Hyvä ajatus, mutta en uskalla jättää ainakaan vauvaa hänelle. En ennen kuin olen nähnyt, että osaa keskittyä hoitoon, eikä vain laita lapsia itsekseen pelaamaan tietokoneella ja itse roikkuu sähköpostilla.

Olen tässä illan mittaan miettinyt ja todennut, että omaan jaksamiseen saa kyllä apua ostamalla tai ehkä pakottamallakin. Mutta suurin syy eroajatukseeni on se, että perhe ei selkeästi ole miehelle tarpeeksi tärkeä. On nöyryyttävää, että hän ei pidä minulle luvattuja asioita tai minun/ perheen menoja tärkeinä, vaan aina oma työ menee edelle. Kesälomasta peruuntuu säännönmukaisesti aina eka viikko työkiireiden takia. Tänä vuonna on äitienpäivänäkin joku edustusriento. Ei varmasti ole terveelistä olla tällaisessa parisuhteessa, itsekunnioitus murenee.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25988044]Miksi ihmeessä aina juuri naiselta kysytään tuo "oletko varmasti tehnyt kaikkesi suhteen eteen"? Ei se paljon auta jos yrittäminen on yksipuolista, parisuhteeseen kun tarvitaan aina kaksi. Jos mies on koko ajan töissä ja nostaa omat menonsa aina kaikkea muuta tärkeämmäksi, ei mielestäni voi puhua parisuhteesta tai perheestä. Miehenhän se pitäisi muuttua ja tehdä jotain parisuhteen ja perheen pelastamiseksi jos hän ne tosissaan haluaa pitää.[/QUOTE]

Kun se mies ei ole täällä niin en voi siltä asiaa kysyä. Voin kysyä vain siltä kenen kanssa keskustelen. Kyllä, mies voisi muuttua, mutta onko nainen kertonut tarpeeksi selvästi, että hän haluaa tätä? Ja että ilman sitä edessä on ero? Naisilla on usein tapana kuvitella, että miehet lukevat heidän ajatuksensa. Toisaalta jos mies ei muutu, nainen voi myös muuttaa asennettaan. Tai sitten erota.

 

["vieras"]

Mä itse uskon, että se vastaus siihen voiko parisuhteeseen jäädä löytyy siitä kuinka huonosti sä suhteessa voit. Joskus on parempi yrittää turvata lapsille yksi järjissään oleva ja lapsista kiinnostunut vanhempi, kuin kaksi vanhemmuuteen kykenemätöntä ihmistä.

Itse erosin, kun lapsi oli täyttänyt vuoden. Oli vaan pakko ajatella lapsen parasta, eli omaa jaksamista ja mielenterveyttä.

 

[sääli]

Tämän päivän työelmä on vaativaa, mutta miehen pitäisi siitä huolimatta tai pikemminkin sen takia oppia tasapainoittamaan työ ja perhe-elämä. Jos hän antaa kaikkensa työelämälle, niin joku päivä hän voi huomata, ettei hänellä ole enää työtä eikä mitään muutakaan, koska perhe on mennyt omia menojaan. Nykyisesssä työelämässä työpaikan säilyminen ei ole lainkaan taattua. Liian usein saa kuulla kaikkensa työelämälle antaneista, jotka on surutta potkittu pois halvempien kustannusten tavoittelussa.

Miehelle voi olla paljon mukavampaa olla töissä kuin kotona. Mieluummin sitä uppoutuu mielenkiintoiseen työhön kuin viettää aikaansa " nalkuttavan vaimon ja kolmen rääkyvän lapsen kanssa ja tekee jotain turhauttavan toistuvaa kotityötä". Silti miehen pitää tuntea vastuunsa ja hoitaa myös kotivelvoitteensa.

Lapset kasvavat onneksi ja tilanne helpotta, mutta miehen tilanne ei tuosta parane, ellei hän itse ymmärrä tilannettaan.

 

["vieras"]

Ei taida tilanteesi erollakaan helpottua, vai miten kuvittelet isä-viikonloppujen järjestyvän jos mies viime hetkillä peruu nekin? Mun mielestä sun kannattaisi palkata koti- ja lastenhoitoapua ja jatkaa yhdessä kunnes lapset ovat isompia ja itse olet palannut töihin, niin näät mihin suhteenne ajan kuluessa muuttuu etkä jäisi taloudellisesti niin tiukoille kuin erotessasi äitiyslomalla ollessa.

 

["akka"]

Olen samoilla linjoilla monen neuvojan kanssa: otat nyt vielä aktiivisemmin omaa aikaa ja teet miehelle tilanteen todella selväksi. Mutta ei kannata ajaa itseään vielä väsyneempään tilaan sillä, että yrittää saada miestä ymmärtämään, jos hän ei vain jonkin ajan sisälläl tajua tilannettasi.

Osa ongelmaa on varmasti se, että olet menettänyt viimeisinä vuosina itsestäsi niin paljon lapsille, että omaa mielipidettä on vaikea kaivaa sieltä kaiken väsymyksen ja vaippavuoren alta esille. Älä eroa siis ainakaan heti, vaan odota, että jaksat vähän paremmin ja tajuat kokonaistilanteen vielä paremmin. En silti ole samaa mieltä sen kanssa, joka siteerasi Sinkkosta. Itse erosin, kun lapset olivat 2 ja 5 ja se oli elämäni paras teko. Syyt eroon olivat toki ihan erit kuin sinulle. Voimia!

 

[sinkkonen oikeassa]

[QUOTE="vieras";25988044]Miksi ihmeessä aina juuri naiselta kysytään tuo "oletko varmasti tehnyt kaikkesi suhteen eteen"? Ei se paljon auta jos yrittäminen on yksipuolista, parisuhteeseen kun tarvitaan aina kaksi. Jos mies on koko ajan töissä ja nostaa omat menonsa aina kaikkea muuta tärkeämmäksi, ei mielestäni voi puhua parisuhteesta tai perheestä. Miehenhän se pitäisi muuttua ja tehdä jotain parisuhteen ja perheen pelastamiseksi jos hän ne tosissaan haluaa pitää.[/QUOTE]

Nuorempana kärähdin heti jos joku vihjasi, että feminismissä on mitään keskenkasvuista. Vanhemmiten on pakko myöntää, että onhan sitä, eikä se liikkeen arvostusta mitenkään paranna.

Nämä "miksi juuri naiselta" -valitukset eivät hyvää tee, koska niissä järjestään naisen oikeudet talloo kaiken muun. Ja kuitenkin jos kukaan ei yritäkään olla parempi kuin oikeasti on, niin lapset kärsivät heti. Ne mokomat kun tarvitsevat paljon enemmän kuin mitä on helppoa antaa.

Parisuhdehomma on semmoinen, että siinä joutuu molemmat kasvattamaan itseään jos siitä meinaa jotain tulla. Molempien on laitettava kaikkensa eikä vain puolet. Ja jos toinen ei tee omaa osaansa, niin toinen ei voi siihen vedoten jättää omaansakin tekemättä.

Koska naiset satsaavat usein perheeseen miestä selkeämmin, niin nimenomaan naiselle tulee paljon tilaisuuksia toimia aikansa sokeasti uhrauduttuaan äkkinäisesti, ja koska on moraalisesti ottaen oikeassa, niin sen pyhän vihan vallassa tulee sitten lähdettyä, kun tuntuu ettei mitään muuta ei ole jäljellä kuin loukatun ylpeys. Kuitenkin sen moraalisen enemmistönkin pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja miettiä asiaa sen lurjuksen näkökulmasta. Ja keksiä ja kokeilla lopulta keinot, joilla ratakiskoa väännetään.

 

["Mintus"]

Meillä kuvio kierähti yht¨äkkiä toisin päin. Vaihdoin työpaikkaa ja siellä tarjoutuikin mieletön mahdollisuus menestyä. Nyt on laitettu lapsenhoitokuvioita vähän uusiksi mun (äidin) töiden mukaan. Minä vien hoitoon lähes aina ja isä hakee, en ehdi millään pk:n aukioloajan mukaan tyttöä hakemaan.
Työmatkoja on ja silloin iskä hoitaa kokonaan, viikonloppuisin pyhitän sitten ajan lapselle tehdään ihan tavallisia asioita mutta ehdottomasti yhdessä. Perjantaisin käydään usein ulkona syömässä, iskä hakee tytön ja mä tulen suoraan ravintolaan - viimeksi olivat jo tilanneet mulle annoksen etukäteen.
Nää asiat on perheen yhteisiä päätöksiä, meillä menee niin että mä teen uraa ja mies normipäivätöitä - kumpikin juuri sitä mitä haluaa. Mutta kaiken määrää rakkaus ja sen mukaan tehdään kompromisseja.
Aina on huono omatunto töissä ja toisaalta helposti avaan koneen kotona ja teen töitä - mutta eipä tuo mieskään ole hirveästi valitetellut sitten tulotason nousun.