ero alkoholistimiehestä

Hei te jotka olette onnistuneet eroamaan alkkismiehestä, kertokaa miten, mistä saisin voimia lähteä?

Kunnossa ollessaan mitä ihanin mies ja isä, sydän kultaa. Mutta AINA lupauksista huolimaatta ratkeaa, ei auta antabukset, ei ryhmät ei niin mitkään

Tiedän että lähdettävä on ihan oman itsensä ja lasten vuoksi, miksi tämä kuitenkin tuntuu niin vaikeelta

 

Läheisriippuvuus...Mutta kun yrittää itselleen sisäsitää, että alko menee aina kaiken edelle, niin sitä voimaakin saa. Ja myös se' etä haluaako lapsilleen tuollaista elämää, kun parempaakin on tarjolla?

 

kysyin itseltäni että kuinka paljon miestä rakastan? Rakastanko tarpeeksi tehdäkseni hänelle itselleen sen palveluksen että lähden? Ainoa tapa auttaa alkoholistia on hylätä hänet sillä se voi olla ainoa mikä saa hänet todella lopettamaan juomisen. Toisekseen lasten etu! Yhdenkään lapsen ei tarvitse elää alholistin kanssa sillä se jättää aina jälkensä ja vaikuttaa lasten elämään loppuelämän ajan. Mitä nopeammin ratkaisun tekee, sitä helpompi lasten on asia käsitellä.

 

Ajattele, että kun lähdet, niin mies joutuu myös kohtaamaan ongelmansa ja voi saada halun muuttua. Lähtemällä teet siis oikein ja hyvin kaikkia kohtaan.

 

Jatkan vielä, kun tuo äskeinen viesti lähti liian aikaisin.
Olen siis itsekin ollut samassa tilanteessa (ilman lapsia) ja lähdin lopulta oman terveyteni/mielenterveyteni takia. Ei parisuhteen kuulu olla sellaista kärsimystä; jatkuvaa pettymistä ja itkemistä ja pelkäämistä. Toivon, että olisin lähtenyt jo aikaisemmin.
Tsemppiä sinulle!

 

Kiitos ihanaiset vastauksista. Kipeä päätös tämä on mutta pakko vaan tehdä Tosiaan ihan oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi, sekä oman että lapsukaisten.

Mahdollisuuksia olen antanut sen miljoona, joka kerta saanut pettyä enemmän kun karvaasti. Ei tuo näköjään tule miskikään muuttumaan

 

Mä sain voimani siitä, kun otin kerran siltä turpaan. Ei tarvinu kahta kertaa miettiä, et lähtiskö sitä vai ei.

 

Etkö saa Minnesota hoitoon lähtemään Lapualle. Meillä onnistui lopulta ja nyt elämä hymyilee, ainakin välillä. Normaalia riitoja toki on, muttei sitä alkoholia siellä sotkemassa asioita. Antabuksista ja korvikkeista ei oo mitään hyötyä. Lapualla saa kokonaisvaltaisen hoidon.

 

Tusota minnesotasta lisään vielä, että oppiin kuuluu myös se, että et salli juomista vaan teoillasi osoitat sen. Eli ennen hoitoon menoa pakkasin aina kamppeet, kun mies alko juomaan ja lähdin pois ja palasin sitten vasta kun oli selvä. Samoin tein kesäloma reissuja lasten kanssa yksin samasta syystä. En pessyt sen ryyppyjälkiä, en valehdellut sen puolesta vaan aina kerroin kaikille totuuden esim.sen poissaoloista. Lopulta huomas, ettei yksin ole häävi olla ja ei oo häävi olla juoppo ja meni kyseiseen hoitoon. Kallis on mutta maksaa itsensä kyllä takaisin. Ja joltain kunnilta saa sinne maksusitoumuksen.

 

tuota minnesota hoitoa olen itsekin joskus miettinyt. mitä kautta tuota maksusitoumusta voisi tiedustella? kaikki muu mahdollinen on jo kokeiltu, tuloksetta.

fyysistä välivaltaa en ole ikinä joutunut onneksi kokemaan mutta henkistä senkin edestä. tuulesta temmattuja syytöksiä, huorittelua yms ja siis nämä em aina kun mies on humalapäissään, selvistäpäin kohtelee minua kun kuningatarta.

 

Mulla loppui se rakkauskin sitten ihan viimeiseksi. En kestänyt enää petettyjä lupauksia. Ja voin vakuuttaa että elämänlaatu parani ihan uskomattoman paljon - sekä minun että lapsien. Lapset saivat lisäksi paremman isän, koska eivät eron jälkeen nähneet enää koskaan isää humalassa. Voimia sinulle, olet ansainnut jotain paljon parempaa :hug:

 

Parempi sun on olla yksin. Surullistahan tuo on, mutta turhaan pitkität väistämätöntä ratkaisua. Hänen on vaan itse päästävä jaloilleen, sinä et voi häntä rakkaudella pelastaa.

 

Mun äiti älysi jättää isämme vasta kun isä löi sitä paistinpannulla päähän. Isäni oli siis alkoholisti ja joi kuolemaansa asti. Teki kyl töitäkin kun oli yrittäjä mut juoppo.

 

Mulla loppui se rakkauskin sitten ihan viimeiseksi. En kestänyt enää petettyjä lupauksia. Ja voin vakuuttaa että elämänlaatu parani ihan uskomattoman paljon - sekä minun että lapsien. Lapset saivat lisäksi paremman isän, koska eivät eron jälkeen nähneet enää koskaan isää humalassa. Voimia sinulle, olet ansainnut jotain paljon parempaa :hug:

Mies ensin lääkäriin ja lähete ja sitten sosiaalitoimeen puhumaan josko maksavat.

 

Juu jännä tässä vaan se että tosiaan tietää että mies ei muutu, silti tosi surullista ja haikeaa lähteä. Ihmeellinen on tämä ihmismieli tosiaan.

 

Minä kypsyin vain aikanaan. Se kaataa kaiken kun lähdet, mutta lupaan että ajan kanssa helpottaa. Opit rakastamaan itseäsi etkä sitä alkoholistia. Näet, että illat ilman häntä on parasta, aina vain...

 

Alkoholismi muuttaa miestä, kuuluu ihan siihen taudin kuvaan. Aluksi alkaa pienillä oireilla, mutta pahenee aina vaan. Alkaa se mustasukkaisuus, pikkuhiljaa ajaa kännissä autolla jne. Ja voi se väkivaltakin tulla, vaikka muuten on ollut kiva mies. Ota yhteyttä sinne Lapualle, siellä osaavat neuvoa eteenpäin. Siellä on kivaa henkilökuntaa, turha pelätä soittoa. Yleensä sieltä alkoholimin takaa tulee esille tavallista kivempi ihminen, kun raitistuu. Hyvähän me on jo valittukin, ennen sairastumista. Kiltti jne. Mutta ellei ole valmis hoitoon, jätä mies ennenkuin itse sairastut. Niin olisin itse tehnyt, vaikka rakkaus oli suurta.