M
"mie"
Vieras
Onko teillä erityislasten kanssa vaikeuksia, jos päiväjärjestys/normaali elämä hetkittäin muuttuu?
Meillä on nyt tällainen vaihe vähän rajumpana menossa.
Kaikki päivät kun pitäisi kulua suurinpiirtein samalla tavalla.
Nyt käydään keskustelua laivalle menosta; perjantaina tarkoitus lähteä Tukholmaan; "normi lapsi" lähtisi varmasti innoissaan, mutta autistilapselle vaikeaa..."Ei halua laivalle, en halua, eeeeeeeeen haluaaaaaa". Tiedossa Tukholmassa myös lelukaupassa käynti; "Ei halua, en halua, eeeeeeeen haluaaaa lelukauppaan"..... Näin poika (6 v) kommentoi. Kuitenkin noita elämän muitakin tapahtumia, kuin pelkkää kotona olemista, on hyvä lapsen "harjoitella" ja vanhemmillekin välillä mukava muualla olla; vaikka ei se kyllä mikään "lomareissu" ole, kun silmät pitää olla selässäkin, ettei lapsi katoa (välillä yrittää karkailla).
Seuraavaksi "väännetäänkin" keskustelua maalle menosta pääsiäisenä (sielläkin käymme todella harvoin).
Ja jos joku kysyy, onko se lapsi pakko sinne laivalle raahata, niin hoitopaikkaa lapselle EI ole, eikä ylipäätänsäkään mitään tukiverkostoa. Kuitenkin vaikka ensin sanoo noin, yleensä reissut ovat menneet suht hyvin ja ollut kuitenkin ihan kivaa siellä lapsella.
Onko teillä muilla helpottanut jossain vaiheessa tämä "ei halua, en halua vaihe"?
Meillä on nyt tällainen vaihe vähän rajumpana menossa.
Kaikki päivät kun pitäisi kulua suurinpiirtein samalla tavalla.
Nyt käydään keskustelua laivalle menosta; perjantaina tarkoitus lähteä Tukholmaan; "normi lapsi" lähtisi varmasti innoissaan, mutta autistilapselle vaikeaa..."Ei halua laivalle, en halua, eeeeeeeeen haluaaaaaa". Tiedossa Tukholmassa myös lelukaupassa käynti; "Ei halua, en halua, eeeeeeeen haluaaaa lelukauppaan"..... Näin poika (6 v) kommentoi. Kuitenkin noita elämän muitakin tapahtumia, kuin pelkkää kotona olemista, on hyvä lapsen "harjoitella" ja vanhemmillekin välillä mukava muualla olla; vaikka ei se kyllä mikään "lomareissu" ole, kun silmät pitää olla selässäkin, ettei lapsi katoa (välillä yrittää karkailla).
Seuraavaksi "väännetäänkin" keskustelua maalle menosta pääsiäisenä (sielläkin käymme todella harvoin).
Ja jos joku kysyy, onko se lapsi pakko sinne laivalle raahata, niin hoitopaikkaa lapselle EI ole, eikä ylipäätänsäkään mitään tukiverkostoa. Kuitenkin vaikka ensin sanoo noin, yleensä reissut ovat menneet suht hyvin ja ollut kuitenkin ihan kivaa siellä lapsella.
Onko teillä muilla helpottanut jossain vaiheessa tämä "ei halua, en halua vaihe"?
