Toggle sidebar

Erilleen muuttaminen raskausaikana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :/
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

:/

Vieras
Alkaa olla avoliitto siinä pisteessä, että riidellään koko ajan. Mies ei ymmärrä miksi olen muuttunut hormonien takia? tosi äkkipikaiseksi ja itkuherkäksi. Niinkuin sitä luulikin toisen tuntevansa.
Mietittiin nyt ratkaisuksi erilleen muuttamista, ei siis eroamista, jotta saadaan tilanne rauhoitettua.
Kellään kokemusta vastaavasta?
 
Älä vielä luovuta! Vauva aika tulee olemaan vielä rankempaa. Lisää oloon armoton väsymys ja taas uudet hormoni muutokset. Mutta paljon rankempaa se tulisi olemaan yksin vauvan kanssa.

Olin itsekkin aika hirvee raskausaikana ja tää vauva vuosikin on ollut hitonmoista vääntöä. Välillä sitä inhoaa toista enemmän kuin ketään muuta. Vaikka oikeasti rakastaa ihan hirveästi. Väsymys ja uusi elämäntilanne ajaa suhteen helposti kriisiin, mutta muista että myös miehesi elämä mullistuu, ei vain sinun!

Pitää myös opetella hillitsemään itseään, ja jos se ei onnistu niin ppitää opetella pyytäämään anteeksi.
Keskustelu apua parisuhteeseen saa neuvolan kautta. Rakastaminen ja parisuhde on tahdon asia. Kukatkin kuolee, jossei niitä kastele.

Hakekaa apua ja muistakaa että olette tiimi, yhdessä on enemmän voimaa selvitä elämän aalloista! Ulkopuolinen keskustelu auttaa miestäsi ymmärtämään sinun tunteitasi, suosittelen.

Tsemppiä!
 
Me muutettiin erilleen raskausaikana just sen takia et riideltiin niin paljon.. Ja nyt lapset kasvanu, pienin vielä vauva, mutta on todettu että tämä järjestely sopii meille todella hyvin. Me asutaan lasten kanssa "mun luona" ja lasten isäkin on täällä jatkuvasti ja ollaan siis yhdessä, mutta on sitten kuitenkin se toinen paikka, jossa isä voi välillä olla kun alkaa tunteet kiehumaan enemmän. Näin meillä ja ei varmasti toimi kaikilla, mutta meillä erittäin hyvin.

Tietenkin pienenä lisänä yh tuet :D
 
Meidän tilanne on siitäkin hankala, kun ollaan jo valmiiksi uusioperhe, siis minulla on alle kouluikäinen lapsi jonka kanssa olin kaksin monta vuotta ennen kuin nykyisen miehen tapasin. Jotenkin nää raskaushormonit vielä korostaa minussa sitä puolta, että haluan olla omissa oloissani, vaikka vauva oli yhteinen päätös jota hartaasti toivottiin. Ihan oikeasti välillä tuntuu että vihaan tuota äijää niin paljon....
Pakko varmaan hakea jotain keskusteluapua, tahto jatkaa on just nyt itselläni tosi vähissä, ja mies suostuisi tuohon asumiseroon vain siksi ettei menetä meitä kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamiini:
Ai siis jäitte? Ja lapsi on nyt syntynyt vai?
Click to expand...

Kyllä, jäätiin erilleen..siis erottiin lopullisesti..vauva on nyt 11kk, enkä ole päivääkään katunut vaan olen nauttinut tyttärestäni ihan täysin rinnoin :) vauvan kanssa pärjää kyllä yksinkin aivan mainiosti kun vain ottaa sellaisen asenteen että pärjää.. Koti jäi siivoamatta pariksi kuukaudeksi vauvan syntymän jälkeen, mutta mulle oli tärkeintä mennä vauvan ehdoilla ja itsekin nukuin AINA kun vauvakin nukkui..mitään univelkaa eikä väsymystä kertynyt.. tosin vauvakin oli onnekseni tosi hyvä nukkumaan, heräsi vain kahdesti yössä ja 3kk ikäisenä alkoi nukkumaan täysiä öitä :)
 
Luulen että minullekin kävis tuo erillään asuminen, vaikka toki se näyttää muitten silmissä tukien kalastelulta :p
Mutta oikeesti, jos ei tarttis riidellä koko ajan niin ehkä alkais lämpimiäkin tunteita löytyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Luulen että minullekin kävis tuo erillään asuminen, vaikka toki se näyttää muitten silmissä tukien kalastelulta :p
Mutta oikeesti, jos ei tarttis riidellä koko ajan niin ehkä alkais lämpimiäkin tunteita löytyä.
Click to expand...

Totta..meillä menee paremmin näin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Meidän tilanne on siitäkin hankala, kun ollaan jo valmiiksi uusioperhe, siis minulla on alle kouluikäinen lapsi jonka kanssa olin kaksin monta vuotta ennen kuin nykyisen miehen tapasin. Jotenkin nää raskaushormonit vielä korostaa minussa sitä puolta, että haluan olla omissa oloissani, vaikka vauva oli yhteinen päätös jota hartaasti toivottiin. Ihan oikeasti välillä tuntuu että vihaan tuota äijää niin paljon....
Pakko varmaan hakea jotain keskusteluapua, tahto jatkaa on just nyt itselläni tosi vähissä, ja mies suostuisi tuohon asumiseroon vain siksi ettei menetä meitä kokonaan.
Click to expand...

Mulla oli justiinsa sama tilanne !!! Mulla ennestään 10v lapsi..tulin tämän uuden miehen kanssa raskaaksi ja miehen naama alkoi vituttamaan,eikä se siitä sitten enää muuttunut..viha häntä kohtaan vain kasvoi ja kasvoi..niinpä erottiin raskausden puolessa välissä, enkä ole päivääkään katunut! Päinvastoin olin todella helpottunut, vapautunut ja onnellinen kun äijä lähti ja sain taas olla rauhassa lapseni kanssa.. Vauva on nyt pian 1v ja tämä vuosi on ollut aivan ihanaa, en voisi rakastaa tuota pikkuista yhtään enempää, annan hänelle aivan kaikkeni!! Ja tuosta isoveljestä on ollut aivan mainiota apua..hän vahtii vauvaa, kun käyn esim.suihkussa jne. Minun onneni on ollut, että vauva on ollut tosi helppo..nukkunut alusta asti todella hyvin, eikä ole ollut mitään ongelmia, joten olen myös itse jaksanut pyörittää tätä vauva-arkea todella hyvin :)
 
Mulla oli myös tuo esikoinen aivan älyttömän helppo vauva, joten ehkä mulla on liiankin ruusuinen kuva yksinhuoltajuudesta. Kolahti erityisesti tuo lause "sain taas olla rauhassa lapsen kanssa", jai sitä on vaan tottunut tekemään asiat omalla tavallaan ja varsinkin nyt tuntuu että tuo äijä on niin liikaa tässä kuviossa, minä poika ja maha olis riittävä perhe!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Alkaa olla avoliitto siinä pisteessä, että riidellään koko ajan. Mies ei ymmärrä miksi olen muuttunut hormonien takia? tosi äkkipikaiseksi ja itkuherkäksi. Niinkuin sitä luulikin toisen tuntevansa.
Mietittiin nyt ratkaisuksi erilleen muuttamista, ei siis eroamista, jotta saadaan tilanne rauhoitettua.
Kellään kokemusta vastaavasta?
Click to expand...

Miksi sä sitten annat ymmärtää tässä että olette vielä yhdessä ja oot raskaana. Niin joo, hei sähän oot se kun synnytti Porvoon aluesairaalassa..
 
Meillä tilanne vaan paheni ja paheni ja mä inhosin ja vihasin miestä päivä päivältä enemmän..liian kauan vaan yritin kestää.. Oli kyllä kuin kivi ois tippunu sydämeltä ku heitin äijän ulos ja sain olla ihan itsekseni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti;21844161:
Kyllä, jäätiin erilleen..siis erottiin lopullisesti..vauva on nyt 11kk, enkä ole päivääkään katunut vaan olen nauttinut tyttärestäni ihan täysin rinnoin :) vauvan kanssa pärjää kyllä yksinkin aivan mainiosti kun vain ottaa sellaisen asenteen että pärjää.. Koti jäi siivoamatta pariksi kuukaudeksi vauvan syntymän jälkeen, mutta mulle oli tärkeintä mennä vauvan ehdoilla ja itsekin nukuin AINA kun vauvakin nukkui..mitään univelkaa eikä väsymystä kertynyt.. tosin vauvakin oli onnekseni tosi hyvä nukkumaan, heräsi vain kahdesti yössä ja 3kk ikäisenä alkoi nukkumaan täysiä öitä :)
Click to expand...

Ihan oikein, mulla jäi siivoaminen omalle vastuulle, kun (omasta valinnastaan pitkäaikaistyöttömäksi jättäytynyt) mies ei muuta kuin istunut sohvalla ja roikkui netissä, haukkui minua jne. Olis pitänyt pistää se pihalle jo raskausaikana ja ennen kaikkea ei olisi ikinä pitänyt suostua yhteishuoltajuuteen niin ei nyt tarvitsisi tapella joka asiasta oikeudessa. Olin niin väsynyt että en jaksanut pitää puoliani ja mieshän sitten jyräsi joka asiassa, minulla ei ollut mitään sananvaltaa lapsen nimeä valitessa tai sitä mihin kirkkoon se liitetään. Noh lapsella on musliminimi ja se kuuluu baptistikirkkoon ja jos meidän kirurgi ei olisi pistänyt hanttiin niin pojalle olisi tehty vielä juutalainen ympärileikkaus nimenantojuhlassa.
Juu se oli muka aivan ihana, hyväkäytöksinen, älykäs ja hyvässä duunissaoleva, korkeasti koulutettu mies kun tapasimme 14 vuotta sitten. Todellinen luonne paljastui vasta 12 vuoden kimpassaolon jälkeen kun olin viimeisilläni raskaana.
 
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Minä en voisi kuvitellakaan asuvani lasteni kanssa, ja heidän isänsä tulisi sinne vain nauttimaan kermat kakun päältä. Niin pitkään kun on kivaa, voi olla saman katon alla, ja sitten kun riitaa pukkaisi, lähtisi omaan huusholliinsa ja jättäisi minut vastaamaan kaikesta muusta. Kyllä saisi pysytellä ihan omassa osoitteessaan ja hankkia palveluksensa muualta.

Mutta jos joku muu tykkää, niin saa tykätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Me muutettiin erilleen raskausaikana just sen takia et riideltiin niin paljon.. Ja nyt lapset kasvanu, pienin vielä vauva, mutta on todettu että tämä järjestely sopii meille todella hyvin. Me asutaan lasten kanssa "mun luona" ja lasten isäkin on täällä jatkuvasti ja ollaan siis yhdessä, mutta on sitten kuitenkin se toinen paikka, jossa isä voi välillä olla kun alkaa tunteet kiehumaan enemmän. Näin meillä ja ei varmasti toimi kaikilla, mutta meillä erittäin hyvin.

Tietenkin pienenä lisänä yh tuet :D
Click to expand...

täydellinen peesi.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa