Erilleen kasvaneet

Mikkulikikkuli

Uusi jäsen
13.09.2007
16
0
1
Ei saa unta, parin tunnin nukkumisen jälkeen heräsin vauvan yösyöttöön. Sitten en ole saanut enää unta. Pari tuntia jo hereillä vaikka väsyttää ihan hirveesti. :/

Jumiudun kelaamaan kaikkee paskaa... Sitä miten ollaan mieheni kanssa ihan kuin kaksi täysin vierasta. Nukutaan samassa sängyssä selät vastakkain. Näen unta joissa petän häntä ihanien nuorten miesten kanssa :ashamed: . Ollaan oltu yhdessä jo kymmenen vuotta joista 5 naimisissa. Lapsia on tullut 4. Yksi tytär aiemmasta liitosta alkoholisti miehen kanssa.

Yhteistä puhuttavaa ei ole, silloin kun lapset hereillä menee arki siinä tohinassa. Kahden jäätyämme -ei puhuttavaa vaan ole. Tai sitten ei jaksa. Lapsen vahtia ei ole käytössä että voitaisiin tehdä jotain yhdessä. Sukulaiset asuu kaukana.

Mikä neuvoksi? olen jo miettinyt että lähden pois tästä henkisesti niin köyhästä liitosta jossa olen käytännössä viiden lapsen yh kun mies tekee niin pitkää päivää (lähtee kuudelta aamulla ja palaa puoli seitsemän illalla). Viitenä päivänä viikossa vastaan koko huushollista yksin. :| En enää jaksaisi.

Mutta pakko tehdä miehenkin pitkää päivää kun laskut maksettavana ja lainat hoidettava. Ei me vuokrallekaan minnekään mahduttaisi näin iso perhe. Tuntuu että ollaan umpikujassa..... :'(
 
Sinisiin silmiin ja huumoriin :/ ja söpöihin käsivarsiin :)

nykyisin ne silmät on niin vieraat ettei niihin halua katsoa ja väsyneet. Huumori on tallella mutta kovin vähän naurua enää on yhdessä :( ja ne käsivarretkin tuntuu ihan :x en halua että ne kietoutuu ympärilleni... :'(
 
Jos lähtisin niin ottaisin neljästä lapsesta kaksi mukaan ja tietty oma vanhin tyttö tulisi luonnollisesti mun mukaan. Ajan myötä oppisin ehkä antamaan itselleni anteeksi sen että lähdin, tai sitten en.

Mutta jos lähtisin niin tiedän ettei yhteen olisi enää palaamista.
 
Voi surkku!! Todella kamala tilanne,tai ainakin tuntuu siltä. Siis tarkoitan sitä,että aikalisä ja puhuminen ,siis oikea puhuminen auttaa.Mikäli puhumiseen ette pysty niin kirjoita kirje tai soita hänelle,siis ihan oikeasti,ne voivat olla keinoja,joiden avulla voit saada sanotuksi kaiken mitä haluat. Kaipaatte ihan selvästi yhteistä aikaa,jolloin voisitte availla umpisolmujanne,helpommin sanottu,kuin tehty silloin kun lapsenvahteja ei ole,mutta eikö todella ole?
Kaikki keinot käyttöön,oli ne sitten millaisia tahansa.Syhteen voi pelastaa jos vain haluaa,se on asia erikseen mikäli ai halua näin käyvän,sitä sinun tulee sisimmässäsi todella miettiä.Haluatko suhteen onnistuvan ja jatkuvan vaiko et?
Kun umpikujaisesta tilanteesta jollain keinoin pääsee hetkeksi pois ja maaioman ns. avartumaan,asiat näkee ihan eri tavoin,tsemppiä teille oikeesti!! : )
 
Kiitos, :'( itku tuli kun luin lämminhenkistä vastaustasi "lämmin sydän". Tämä parisuhde on perustaltaan hyvä ja vakaa sekä turvallinen. Mutta huomaan että hyvin on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Haluaisin laittaa kotia nätimmäksi ja ostaa jotain uusia huonekalujakin mutta mies on niin juntti ettei se tuommoista tajua. Tykkää että ei nykyisissä mitään vikaa ole. Pelkään että parisuhteemme kuolee tähän tylsyyteen ja siihen että koko ajan välimatka vaan kasvaa ja kasvaa välillämme. Ei tätä enää yhdessä illassa korjata. Niin isoksi on asiat MINUN näkökulmasta menneet. Seksiä ei ole harrastettu puoleen vuoteen eikä tee edes mieli :x
 
Varmasti vaikea tilanne selvittää ongelmat, kun miehesi on noin pitkiä päiviä töissä. Mutta teillä on pienet lapset, jos jaksaisitte yrittää ja katsoa siihen asti kun lapset kasvaa isommaksi. Saatte nukkua väsymyksen pois ja ajatella selvemmin. Tai sitten ihan väkisellään asennetta muuttamalla, että kyllä me tästä selvitään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkkeli:
Varmasti vaikea tilanne selvittää ongelmat, kun miehesi on noin pitkiä päiviä töissä. Mutta teillä on pienet lapset, jos jaksaisitte yrittää ja katsoa siihen asti kun lapset kasvaa isommaksi. Saatte nukkua väsymyksen pois ja ajatella selvemmin. Tai sitten ihan väkisellään asennetta muuttamalla, että kyllä me tästä selvitään...

Sitähän tässä on nyt tehty jo ainakin pari-kolme vuotta. Yritetty.
 
Sun pitää ruveta tekemään semmoista mikä on sinusta mukavaa. Laittele sitä kotia sievemmäksi jne... mitä nyt tykkäätkin. Tai sitten jos tuntuu, että on pakko ottaa välimatkaa mieheen niin sitten lähdet. Ei maailma siihen lähtöön kaadu, päinvastoin. Mutta siihen voi kaatua, jos masentuu ja lamaantuu täysin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikkulikikkuli:
Kiitos, :'( itku tuli kun luin lämminhenkistä vastaustasi "lämmin sydän". Tämä parisuhde on perustaltaan hyvä ja vakaa sekä turvallinen. Mutta huomaan että hyvin on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Haluaisin laittaa kotia nätimmäksi ja ostaa jotain uusia huonekalujakin mutta mies on niin juntti ettei se tuommoista tajua. Tykkää että ei nykyisissä mitään vikaa ole. Pelkään että parisuhteemme kuolee tähän tylsyyteen ja siihen että koko ajan välimatka vaan kasvaa ja kasvaa välillämme. Ei tätä enää yhdessä illassa korjata. Niin isoksi on asiat MINUN näkökulmasta menneet. Seksiä ei ole harrastettu puoleen vuoteen eikä tee edes mieli :x

Ole hyvä!! Yritin todella kirjoittaa jotain järkevää ja mieltä ylentävää. Tiedä,että todellakaan ei yhdessä yössä saa korjatuksi kaikkea,se on pieni murto-osa jonka yksi yö tai ilta tai päivä korjaa. Miehet,ei toki kaikki,mutta jotkut,ovat sellaisia jotka eivät näytä mitään kiinnostuksen merkkejä,oli asia mikä hyvänsä.Eivät kehu hiuksia vaatteita,yms ja silloin toinen tuntee itsensä täysin turhaksi.Kuitenkin se toinen mielessään ajattelee kaikkea,ei vaan saa ulos sitä,ei osaa ja kykene.

Voisin jopa lainata sanaa juntti,jota käytän omastakin miehestäni,sillä ajatuksia ja puhetta on tuotava joskus uloskin,mikäli tahtoo suhteen kestävän,se ei kestä aina ilman hoitamista.Tällöin todella se toinen tuntuu juntilta,jolle on täysin yhdentekevää onko olohuoneessa sinistet vai punaiset verhot,voi plääh ja kurjuus ja masennus!!,mutta muistettakoon me naiset se,että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia,toinen arvostaa toista ja toinen toista..

Pienet hetket kahden kesken edesauttavat pääsemään siihen hellyyden tunteeseen jota joskus on olluta ja avaamaan lämpimiä tunteita toista kohtaan. Koitappa vaikka väkisin,siis oikeasti pakko sanoa väkisin,koska ymmärrän tekstistäsi,ettet halua mieheesi koskea,niin ota hänestä kiinni,näytä että sinä välität,katso minkä vastauksen saat. Mikäli tunnet miehen olevan ristiriitainen,eli ei näytä selviä merkkejä tunteistaan,kysy suoraan missä mennään jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkkeli:
Sun pitää ruveta tekemään semmoista mikä on sinusta mukavaa. Laittele sitä kotia sievemmäksi jne... mitä nyt tykkäätkin. Tai sitten jos tuntuu, että on pakko ottaa välimatkaa mieheen niin sitten lähdet. Ei maailma siihen lähtöön kaadu, päinvastoin. Mutta siihen voi kaatua, jos masentuu ja lamaantuu täysin.

Olenkin alkanut käydä jumpassa ja joskus tekisi mieli lähteä vähän ulos tuulettumaankin. Mutta mihinkäs täältä korvesta lähdet??? kerran viikossa srk:n perhekerhoon :laugh:
Ei ole rahaa laittaa mitään kun en ole edes töissä nykyään.

Olen kyllä masentuvaa sorttia, sekin masentaa kun mulla oli syntymäpäivät ja mies ei ostanut edes lahjaa. Ei edes onnitellut, kaupassa kun äytiin niin osti mulle vaan pienen rasiallisen lohesta tehtyä jotain savulohi mureketta :'( oikeesti!!!!

Itse yritän laittaa aina kaikkea toisten hyvin voinnin ja huomiomiseks....... alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän kun tätä miettii :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja lämminsydän:
Alkuperäinen kirjoittaja Mikkulikikkuli:
Kiitos, :'( itku tuli kun luin lämminhenkistä vastaustasi "lämmin sydän". Tämä parisuhde on perustaltaan hyvä ja vakaa sekä turvallinen. Mutta huomaan että hyvin on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Haluaisin laittaa kotia nätimmäksi ja ostaa jotain uusia huonekalujakin mutta mies on niin juntti ettei se tuommoista tajua. Tykkää että ei nykyisissä mitään vikaa ole. Pelkään että parisuhteemme kuolee tähän tylsyyteen ja siihen että koko ajan välimatka vaan kasvaa ja kasvaa välillämme. Ei tätä enää yhdessä illassa korjata. Niin isoksi on asiat MINUN näkökulmasta menneet. Seksiä ei ole harrastettu puoleen vuoteen eikä tee edes mieli :x

Ole hyvä!! Yritin todella kirjoittaa jotain järkevää ja mieltä ylentävää. Tiedä,että todellakaan ei yhdessä yössä saa korjatuksi kaikkea,se on pieni murto-osa jonka yksi yö tai ilta tai päivä korjaa. Miehet,ei toki kaikki,mutta jotkut,ovat sellaisia jotka eivät näytä mitään kiinnostuksen merkkejä,oli asia mikä hyvänsä.Eivät kehu hiuksia vaatteita,yms ja silloin toinen tuntee itsensä täysin turhaksi.Kuitenkin se toinen mielessään ajattelee kaikkea,ei vaan saa ulos sitä,ei osaa ja kykene.

Voisin jopa lainata sanaa juntti,jota käytän omastakin miehestäni,sillä ajatuksia ja puhetta on tuotava joskus uloskin,mikäli tahtoo suhteen kestävän,se ei kestä aina ilman hoitamista.Tällöin todella se toinen tuntuu juntilta,jolle on täysin yhdentekevää onko olohuoneessa sinistet vai punaiset verhot,voi plääh ja kurjuus ja masennus!!,mutta muistettakoon me naiset se,että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia,toinen arvostaa toista ja toinen toista..

Pienet hetket kahden kesken edesauttavat pääsemään siihen hellyyden tunteeseen jota joskus on olluta ja avaamaan lämpimiä tunteita toista kohtaan. Koitappa vaikka väkisin,siis oikeasti pakko sanoa väkisin,koska ymmärrän tekstistäsi,ettet halua mieheesi koskea,niin ota hänestä kiinni,näytä että sinä välität,katso minkä vastauksen saat. Mikäli tunnet miehen olevan ristiriitainen,eli ei näytä selviä merkkejä tunteistaan,kysy suoraan missä mennään jne...

Kyllä se sanoo rakastavansa mua ja mäkin sanon sille että rakastan vaikka en ole ollenkaan varma. En oikein tunne mitään. Silti olisin onneton jos hän vaikka lähtisi ja jättäisi mut. Samalla tavalla olen onneton kun syksyllä heitin vihdoin viimein roskiin kauan ja hyvin palvelleet kenkäni :/ noin niinkun kuvainnollisesti...
 
Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, kun ei edes synttärinä muisteta. Se on jännä noissa miehissä, että kun pitempään ollaan kimpassa niin vaimo muuttuu itsestäänselvyydeks, joka ei huomiota kaipaa...
Kerro miehelle että loukkaa paljon tuommoinen, että synttäritkin ohitetaan. Että kaipaat arjen keskelle myös juhlaa. Ja muutenkin sun fiiliksistä, sanot että nyt olet tosissas ja täytyy asioiden muuttua.
 
Tässä paraskin neuvoja, lähdin itse vetää äijän luota kun oltiin asuttu kimpassa puolvuotta ja lapsi oli just sen puol vuotta vanha :ashamed:

Mutta varoittelin jo ennen kuin lapsi syntyi, että jos ei homma muutu niin lähden suhteesta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkkeli:
Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, kun ei edes synttärinä muisteta. Se on jännä noissa miehissä, että kun pitempään ollaan kimpassa niin vaimo muuttuu itsestäänselvyydeks, joka ei huomiota kaipaa...
Kerro miehelle että loukkaa paljon tuommoinen, että synttäritkin ohitetaan. Että kaipaat arjen keskelle myös juhlaa. Ja muutenkin sun fiiliksistä, sanot että nyt olet tosissas ja täytyy asioiden muuttua.

Tätä olenkin pohtinut ja niin taidan tehdä. Tuntuu vaan niin tyhmälle alkaa länkyttää jotain jonnin joutavaa bullshittia siitä mitenonneton olen elämässäni hänen kanssaan -varsinkin kun hän on itse varmaan sitä mieltä ettei ole mitään vikaa tässä suhteessa kunhan vaan olen hiljaa. Sillä tavalla tuntuu että hänen isä ja äiti elävät. Sulassa sovussa, hiiren hiljaa keskenään. Ei riidellä eikä rakasteta = KAIKKI HYVIN ja ihmisillä hyvä tahto?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkkeli:
Tässä paraskin neuvoja, lähdin itse vetää äijän luota kun oltiin asuttu kimpassa puolvuotta ja lapsi oli just sen puol vuotta vanha :ashamed:

Mutta varoittelin jo ennen kuin lapsi syntyi, että jos ei homma muutu niin lähden suhteesta...

Niinhän mäkin lähdin silloin melkein jo 15 vuotta sitten... eka mies joi ja pelasi (uhkapeluri) ja oltiin aina kakkos sijalla hänen elämässä mun tyttären kanssa. Se ei ole kaduttanut että siitä suhteesta lähdin just tasan silloin kun tytär oli puoli vuotias.
 
Niin mut jos se sun mies oikeesti luulee, että sä olet melko tyytyväinen elämääs kun et mistään länkytä? Miehet ei mielestäni tajua juuri vihjeitä yms. Niille pitää suoraan kertoa missä mennään ja millä fiiliksillä. Ja mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi että tajuaa :saint:
 

Yhteistyössä