Erilaiset synnytykset??

Miten teidän synnytykset ovat eronneet ensimmäisen ja toisen välillä?

Onko esim. eka jouduttu käynnistämään ja toinen olisi tullut ns. itsestään? =)

 

Ensimmäiseni käynnistettiin, päätyi sektioon. Toinen ja kolmas käynnityivät itsekseen. Viimeisin myös käynnistettiin, ja päätyi sektioon. Itsekseen käynnistyneet ovat kestäneet kauan, supistuksia tuli yli vuorokauden ennenkuin lähdettiin sairaalaan.

 

Eka synnytys kesti 10h ja toinen 1h,että siinä se suurin ero oli. Ekassa sain epiduraalin ja toisessa en sitte tietenkään ehtiny mitään saamaan ku vauva synty ambulanssiin.. Mut molemmat kyllä ihan itekseen käynnisty.

 

Mua kiinnostaa myös. =)
Yksi synnytys vasta takana ja se pitkittyi aika reilusti (yli 36 tuntia) eikä kohdunsuu siltikään auennut kokonaan. 8 cm kohdalla se alkoi kai mennä takaisin kiinni. :/ Poika syntyi hätäsektiolla puristuksiin jääneen napanuoran vuoksi mutta luultavasti mun kohdunsuun takia oltaisiin oltu leikkurissa ennemmin tai myöhemmin.
Pelottaa että sama pitkittyminen toistuu tulevassa synnytyksessä.

 

mulla molemmat käynnistynyt itsekseen lapsiveden menolla. ensimmäinen tuli rv 39+ ja toinen rv 38+ ja synnytykset olleet nopeita. ensimmäinen kesti noin 4,5 tuntia (imukupilla) ja toinen noin 3,5 tuntia.

 

Kumpikin alkoi supistuksilla eikä ennakoinut mitenkään - kun alkoi supistella niin se oli sitten menoa eikä meinaamista.
Mutta erot:
Esikon synnytys kesti liki 12 tuntia ja toisen 2t 10min.
Ekassa ponnistusvaihe 50 minuuttia, toisessa 10.
Ekassa synnytyksessä ehdin saada epiduraalin, toisessa en muuta kuin ilokaasua.
Repesin jonkin verran ensimmäisellä kerralla ja lisäksi leikattiin väliliha, toisella kerralla en revennyt ollenkaan eikä epparia tarvinnut tehdä liioin.
Yhteenvetona voisin sanoa, että toisen synnyttäminen oli helppoa kuin heinänteko, ja sen jälkeen ajattelin melkein samantien, että kyllä se kolmaskin yritetään vielä saada aikaiseksi. Ekan jälkeen tuumasin jonkin aikaa, että enpä muutamaan vuoteen aio moiseen hommaan ryhtyä - en välttämättä ikinä enää. Aika kultasi kuitenkin siitäkin muistot (jahka alakerta oli kunnolla parantunut), ja kahden vuoden päästä olinkin jo sitä "heinää tekemässä" .

 

Ekan lapsen synnytys oli mulla aivan kamala kokemus, mutta joo, osaksi siihen varmasti vaikutti se, että synnytin tyttäremme Hollannissa ja kohtelu sairaalassa oli todella rasistimaista (esim. minulle ei annettu minkäänlaista kivunlievitystä, sanottiin vaan että synnytys on niin luonnollinen asia, että ei siihen mitään lääkkeitä tarvita). Säännöllisiä supistuksia kesti 32h kunnes neiti oli pihalla.... Tokan synnytin täällä Suomessa, lähdin synnytykseen hyvillä mielin, koska tiesin että täällä kohtelu ei voi olla aivan yhtä kauheaa ja tiesin että täällä kipuihin ainakin saa apua. Meidän poika sitten kuitenkin jouduttiin leikkamaan hätäsektiolla, äkillisesti romahtaneen sydänäänen vuoksi.
Ekasta lapsesta ei ollut mitään sen kummempia ennakkotuntemuksia, tokasta poltteli selkää menkkamaiseen tyyliin n 5 tuntia ennen kun yks kaks yllättäen lapsivedet tulivat.