Erilainen tarina raskaudesta ja äidiksi tulosta

[punkmamma]

http://www.studio55.fi/artikkeli/1076046/


eli äiti joka "toivoi lapsensa kuolevan kohtuun"

Kolmekymppinen Maarit oli miehensä kanssa yrittänyt lasta jo muutaman vuoden ajan. Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon, mutta lopulta onnisti. Fyysisesti kaikki meni niin kuin pitikin, mutta raskauden jatkuessa Maaritin mieli musteni.

 

[ap]

jos joku ei jaksa lukea, tuo äiti kärsi vakavasta masennuksesta, vihasi lastaan ja antoi sen lopulta pois (onneksi).

 

[Kyllä]

Mua hämmästyttää enempi se isä, eli tämän naisen mies. Hällä ei kuitenkaan ollut masennusta mutta anto lapsen yhtälailla pois.

 

[minna]

Tuli tippa linssiin tuosta.. minun tarinani on myös hyvin erilainen kuin valtaosalla äideistä.. mutta lapsta rakastan kyllä ja ikinä en pois antaisi.

 

[kake]

itse kärsin vauvan ensimmäisinä elinkuukausina vakavasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja voin kyllä hyvin kuvitella miltä tuosta naisesta tuntui.
onneksi nykyään saa aika helposti apua, varsinkin lapsiperheet!
olen äärettömän onnellinen, että itse olen saanut elämän raiteilleen ja päässyt eroon masennuksesta.
tuon maaritin miehen perusteet antaa lapsi adoptoitavaksi kiinnostais.

 

[minna]

itse kärsin vauvan ensimmäisinä elinkuukausina vakavasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja voin kyllä hyvin kuvitella miltä tuosta naisesta tuntui.
onneksi nykyään saa aika helposti apua, varsinkin lapsiperheet!
olen äärettömän onnellinen, että itse olen saanut elämän raiteilleen ja päässyt eroon masennuksesta.
tuon maaritin miehen perusteet antaa lapsi adoptoitavaksi kiinnostais.

Minulle raskaus oli shokki, tuntui etten saa happea ja tukehdun siihen paikkaan, olin ihan shokissa ja paniikissa ja luulin että elämä on nyt ohi. Joten tein abortin mutta jostain kumman syystä lapsi selvisi ja minä sain apua. Nyt elämä hymyilee enkä ikinä lapsesta luopuisi ja on tärkein maailmassa minulle..