Erilainen gallub säästämisestä: Mistä et halua tinkiä, vaikka tiukkaa olisikin?

Ja kysymys ei ole tarkoitettu niille, joilla on niin todella tiukkaa, että on ihan pakko tinkiä aivan kaikesta eikä ole mahdollisuutta tehdä tälläisiä ns. turhia periaatteita itselleen.

Itse olen hoitovapaalla oleva kolmen lapsen äiti, esikoinen on poika ja nuoremmat tyttöjä. Säästämisestä on muodostunut minulle harrastus suorastaan. On ihanaa keksiä uusia tapoja säästää ja siitä tulee sellainen voittajafiilis, kun onnistuu ja tekee hyviä hankintoja halvalla jne.

Mutta asia josta en tingi on se, että pojan vaatteita en pue tytöille! Syön vaikka kuukauden itse näkkäriä, mutta pojan talvihaalaria ei meidän tytöillä nähdä päällä.

 

Meillä ei hevin tingitä ruoan laadusta. Luomua pyritään ostamaan ja kotimaista. Tyttö sen sijaan vois hyvinkin tulla puetuksi pojan haalareihin, ei olla niin kovin intona sukupuolittamassa vaatteita.

 

No kahvimerkki on kallis, mutta siitä pidän kiinni vaikka muuten tuleekin osteltua tarkan euron periaatteella. Se kaffee on sellanen luksustuote muutenkin, että se on sit oltava kans hyvää

 

Juhlamokasta, 98bensiinistä.
Ja jos just sillo ihan välttämättä tarvii ni esim hiuslakasta, meikkivoiteesta puuterista.

 

Käyn joka toinen viikko hemmottelemassa itseäni hoidoilla siitä en luovu kirveelläkään.

Ja tytöllä tulee olemaan aina ihanat ja nykymuodin mukaiset vaatteet, siitäkään en luovu.

 

Ruuasta ylipäätään en haluaisi tinkiä...enkä herkuista :xmas:

 

Lasten kengistä ja kunnollisista ulkohaalareista en tingi. Mielellään en myöskään vaihtaisi Tigin hiusaineita kaupan "sähköpääaineisiin" enää ikinä.

 

En tingi lasten vaatteista. Ostan kauniita vaatteita riittävästi, ettei tarvitse kulkea rikkinäisissä tai likaisissa, rumissa vaatteissa. Lasteni vaatteet on sen värisiä ja tyylisiä kuin haluan, en pue rahan säästämiseksi lapsiani mihin vaan kollareihin. Silti en osta hukkaostoksia tai ylikalliita vaatteita mielin määrin, vaan edullisesti käytämmöllistä ja kaunista. Olen kotihoidontuella kahden lapsen kanssa. En myöskään tingi kodin sisustuksesta, vaan säästän rahaa että on varaa ostaa mieleinen huonekalu tai tekstiilit ja suosin osamaksua. Se mistä tingitään, on ruokatarvikkeet. Emme tingi ruoasta, mutta ostamme edullisia merkkejä ja tehdään taloudellisesti ruokaa. Syömme kuitenkin hyvin ja monipuolisesti, lasten vaipat on edullisinta, emme ostele miteen turhaa mässäiltävää kuin viikonlopuksi, emme käytä usein alkoholia, eikä tupakoida ollenkaan.

 

Autosta,syö törkeesti bensaa, mut siitä ei luovuta
Niin ja pitsasta

 

Omista parturikäynneistä, lyhyehköt hiukset kun on niin pakko käydä n. kuukauden välein leikkauttamassa ja värjäämässä. Nyt kyllä toki oon yirttänyt venyttää väliä n. viiteen viikkoon niin ns. säästää jos vuoden aikana jää 1-2 krt väliin...

 

Kengät, siis lasten kengät. En osta käytettyjä, koskaan. Myös lasten ruoka, he saavat terveellistä ruokaa ja hedelmiä ja kasviksia, jos tulee tiukkaa niin syön ite sit kaurapuuroa tai kaalisoppaa vaik kuukauden.

Ensimmäinen mistä tingin, on omat menot. eli omat vaatteet, ruoka jne.

 

Lasten ruoka, internet ja auto.

Auto tuo meille puolitoista tuntia joka arkipäivä lisää aikaa isin seurassa, joten siitä ei luovuta.

Internet on välttämätön miehen koulujuttujen takia (tehtävät ja tiedotteet koulun portaalissa) ja hankaloittaisi laskunmaksua ja uutistenlukua jos ei nettiä olisi.

Itse voin nakertaa näkkäriä, mutta lasten on saatava kunnon ruokaa (ei eineksiä vaan kunnon ruokaa) ja vihanneksia.

 

lasten ruuasta ja lääkäreistä, en todellakaan lähde kunnalliseen päivystykseen jonottamaan kun yksityiselle pääsee heti. Myöskään hyvästä punkusta ei tingitä Eikä Tampaxeista..

 

Lasten vaatteista, ne pitää olla pääosin uusia ja hyväkuntoisia ja toimivia. Viiniharrastuksestakaan en mieluusti luovu.
Ja netti on myös pakollinen, samoin puhelimet.

 

Lasten vaatteista, terveellisestä ruoasta, dieselistä. Nuo taitaa olla kolme tärkeintä. =)

 

Ruoka,vihanneksia ja hedelmiä meiltä löytyy aina paljon.

 

-Kuivausrummusta vaikka vie vietävästi sähköä.
-Kodin kalusteista. En huoli lastulevyä enkä muutakaan kertakäyttö kalustetta joka on heti kasauksen jälkeen jo jostakin repsollaan. Olen sitten ilman jos ei ole heti varaa ostaa.

 

Ruuasta, tai no en mä nyt ravintolassa kävis usein, enkä käy muutenkaan, mutta en siis alkais millekään makaroonitonnikalalinjalle.

 

-Kuivausrummusta vaikka vie vietävästi sähköä.
-Kodin kalusteista. En huoli lastulevyä enkä muutakaan kertakäyttö kalustetta joka on heti kasauksen jälkeen jo jostakin repsollaan. Olen sitten ilman jos ei ole heti varaa ostaa.

Niin ja eihän köyhän kannatakaan ostaa huonoa.

 

Illy`s:n kahvi. Isommista hankinnoista olen sitä mieltä että köyhän yleensä ei kannata ostaa halpaa. Poikkeuksia löytyy jos pitää simmut auki.

 

juhlamokasta
soft emposta
lasten ulkoilu vaatteista
lääkkeistä enkä lääkäreistä (yksityisestä)
siinä ehkä tärkeimmät mistä en luovu

 

meillä tehdään aika mittavaa remppaa. ja siinä en tingi laadusta. ne tapetit voi hetken odottaa kunnes löydän sellaiset jotka haöaun ja niihin on varaa. ei oteta lainaa remonttia varten. siksi nytkin ollaan ilman juoksevaa vettä ja viemäriä.
sama huonekaluissa. niiden tulee olla juuri sellaisia kuin haluamme. ei mitään väliaika ratkaisuja. nuo vanhat, rikkinäiset 50- luvun hiirensyömät romut saa mennä siihen asti

ja mun ihanuuteni espressokeitin tulee pysymään ikuisesti luonani!

 

Kyllä huomaa ketä ei koskaan ole oikeasti joutunut säästämään - jos sitä rahaa ei vaan ole, niin tuskimpa siinä merkkaa minkä värisissä vaatteissa lapset kulkee, kunhan ovat ehjät, puhtaat ja siistit.

Meillä ei säästetä lasten ruoasta ja terveydenhuollosta. Onneksi ei ole tullut vielä vastaan tilannetta, että olisin itsekään joutunut näkemään nälkää tai olemaan menemättä lääkäriin rahanpuutteen vuoksi.

 

Ruuasta.

 

Olen tinkinyt mm. lehdistä ja kirjoista. Ja ihan huomaamattani vaatetuksesta: en ole ostanut kenkiä aikoihin, ennen ostin aina jos jotkut kivat löysin.

Ehkä en haluaisi tinkiä satunnaisista kahvilahetkistä ystävien kanssa. Enkä kangaslöydöistä. Yleensäkään en haluaisi, että elämä olisi vain säästämistä ja tinkimistä. Joskus materialla voi saada itselleen hyvän mielen. Eikä sen tarvitse aina olla kallista.