dr Philin mukaan mies on perheen henkinen elättäjä, turvan antaja. Opettaa miehistä reagointitapaa ja ajatusmaailmaa, näyttää tyttärilleen mallia mitä on hyvä mies, ja antaa näkökulmaa ja toimii auktoriteettina.
Monet miehet käsittävät elättämisen pelkkänä työssäkäyntinä ja rahana, ja ihmettelevät sitten päänsä puhki miksi vaimo ja lapset puhuvat jostain 'laiminlyömisestä'.
Eikä käsitystä varmaankaan laimenna se, että pahimmat riidat ajoittuvat niille ajoille, kun miehellä on esim. rahaongelmia. Silloihan mies on kaikista vaikein lähestyttävä ja poissaolevin. Silloin alkaa vaimo riitelemään, ja miehelle tulee se käsitys, että rahaa pitäisi olla enemmän.
Kaikista vaikein asia selittää miehelle parisuhteessa, MITÄ on se mitä häneltä vaadin, onko se jotain mikä häneltä on kohtuutonta edes pyytäää,
Sitten mies alkaa laskea pankkitiliä, työtunteja ja kotitunteja, ja tulee siihen tulokseen että vaimo tai lapsi on 'väärässä', ja hän on elättänyt perhettään riittävästi. Siinä vaiheessa mies alkaa rähisemään ja pauhaamaan, tai käymään vieraissa , ja vaimolta menee seksihalut.
Niin se ero tulee, enkä ihmettele miehen katkeruutta, kun hän tilittää baarimikolle 'tehneensä perse ruvella töitä ja sitten ne kiittämättömät paskat vain otti ja lähti'.
Tämä tuli vain mieleen tästä isän ja miehen roolista perheessä.
Mieshän on se vähemmän tunteellinen monesti, mikä oikein annosteltuna antaa ryhtiä muillekin, on ainakin yksi joka ei käyttäydy kriisin tullen kuin ellunkana. (paitsi miehen oman henkisen kriisin)
Mutta joskus miehen tunteettomuus(tai tunteiden piilotus) käy liian raksaaksi, menee yli, sanoa töksäyttää jotain tollaista paskamaista, kuten ap:n tapauksessa,
ja nainen saa tuntea itsensä aina typeräksi vaatiessaan 'huomiota', vaikka oikeasti se puoli tasapainoa on pakko hoitaa jossain vaiheessa.
Miehet eivät voi kuvitellakaan, miltä tuntuu olla nainen, ja aina se 'heikko ruikuttava riippakivi joka häiritsee miestä'.
Se on niin nöyryyttävää, että sitä ei voi käsittää, ja silti; vaikka miten yrität niin aina siihen joudut.
Sitä voi pitkittää hillitsemällä puheitaan ja purkamalla mieltä naapurille, mutta jossain vaiheessa padot aukeaa. Ja silloin mies ei tiedä kuinka paljon siinä on takana, ja kuvittelee että
NYT on tapahtunut jotain erityistä.
Voin kuvitella, miltä ap:sta tuntuu olla mahansa kanssa, pitäisi leikkiä viileää ja itsenäistä 'miehetöntä' ja vahvaa.
Oikeasti, nainen on vahva yksin, mutta kun mies kerran on, sitä rupeaa tarvitsemaan, ja kun mies kääntää selkänsä se on fakta jota ei voi toivoa olevansa huomaamatta.
Voisipa jo rakastuessaan osata ennustaa, mitä miehen suoraviivaisuus ja vahvuus, epäempaattisuus ja huonot kommunikointitaidot tekevät lopulta minun persoonalleni. Osaisi pysyä kaukana. Kaikki tytöt on vahvoja syntyessään, isät ja aviomiehet sen terän taittaa ennemin tai myöhemmin.
Muitatteko , nykyiset ellipalstalla ruikuttavat miehiä vihaavat reppanat naisiksi
, että kuinka kauniita ja vahvoja olittekaan flirttaillessanne ukkonne kanssa ensimmäisen kerran. Kuinka sanavalmiita ja itsevarmoja olitte? Jotkuthan ovat vieläkin, en sitä sano, mutta kaikilla ei ole nin hyvä tuuri, tai pelisilmä huomata ajoissa kääntää kelkaa kun väärään suuntaan mennään.
Mikä olisi konsti olla tarvitsematta niitä asioita, joita minä tarvitsen, jotta miehellä ei olisi niin ikävä valta.
Se kääntyy vasta vuosien päästä, kun tunteet kuolevat kokonaan. Silloin on miehen turha ruikuttaa takaisin.