Eräs näkökulma pienokaisen hoitoon jättämisestä..

[Eräs entinen nuori äiti]

..tai hoitoon jättämättömyydestä..

Sain esikoiseni 14v sitten juuri 18 vuotta täytettyäni. Jo raskausaikana sain kuulla tuttavien ja sukulaisten kommentteja siitä kuinka odotettavissa on että lapsen synnyttyä lykään sen äidilleni hoidettavaksi ja juoksen itse baareissa. Lähettipä jopa eräs sukulaiseni jota siihen saakka pidin hyvänä ystävänäni haukkumakirjeen, kuinka kehtaan tehdä lapsen äitini vaivoiksi.

Esikoisen synnyttyä raskauduin kolmen kuukauden kuluttua uudelleen, sain jälleen kuulla kuinka kehtaan tehdä vielä toisen, äitini työtaakkaa vaan lisään kun hällä on sitten kaksi hoidettavaa.

Tästä seurasi se, että ennekuin nuorimmainen täytti kolme vuotta olin käynyt kerran ravintolassa -Kun menin lasten isän kanssa naimisiin. Meille oli tutut varanneet hotellihuoneen hääyöksi, aamulla kylläkin minua haettiin kiireellä kello kuudelta lapsiani hoitamaan, höystettynä kommentilla siitä että varmaan nyt hävettää kun jätin lapset yöksi toisten hoidettaviksi.

Koin koko ajan hirveää syyllisyyttä siitä että olenko lasten kanssa tarpeeksi, vaikka enhän enempää voinut olla kuin olin, kellon ympäri. En käynyt edes kaupassa ilman lapsia koskaan.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä miksi ympäristö laittoin hurjat paineet nuoren äidin niskoille, olisikohan lasten kanssa jaksaminen ollut ihan toista jos joku olisi joskus edes tarjoutunut hoitamaan lapsia että pääsisin tuulettumaan? Kukaan ei koskaan edes kysynyt. Meillä oli kuitenkin mummot ja vaarit lähellä, tuttavia ja ystäviä joilla olisi ollut mahdollisuus hoitaa vaikka yksi yö joskus.

Omille lapsilleni olen sanonut jo nyt että lastenhoitoapua saa aina kun siltä tuntuu. En halua heidän kokevan lapsiensa vauva-aikaa yhtä raskaaksi mitä sen itse koin.

 

[Rytkäätys]

Kun meidän lapsi/lapset joskus saavat omia lapsia, niin me tulemme heitä tukemaan antamalla hoitoapua. Kuten nyt omat vanhempamme ovat tehneet. Ilolla ottavat lapsen hoitoon ja kyselevät milloin saavat seuraavan kerran =)
Uskomatonta käytöstä sukulaisiltasi.

 

[mää]

Ikävää, että sinua on noin kohdeltu vain iän takia. Meitä on kuitenkin useita vanhojakin äitejä, jotka vain emme halua jättää varsinkaan vauvaikäistä yökylään. Omat lapseni olivat tänä kesänä ensimmäisen kerran yökylässä - ikää kuopuksella kolme ja puoli vuotta.

 

[äidiksi 18v, toinen tulossa.]

Saa olla omat lapsesi onnellisia että on tuollainen äiti, onneksi omat ja mieheni vanhemmat tarjoutuvat itse meille avuksi. Mutta tosiaan tiedän että nnykypäivänäkään kaikilla ei tämmöistä apua ole, mikä on aika kurjaa ja varmasti raskasta

 

[ap]

Tottahan tuossa on iästä paljolti kysymys, tällä hetkellä vanhempana en edes käy missään ravintoloissa tms... Ja unohdin mainita että alkoholia en käyttänyt lainkaan tuolloinkaan, lähinnä kyse kavereiden tapaamisesta, vaikka ostoksille pääseminenkin joskus ilman lapsia olisi ollut rentouttavaa.

 

[miljoonakala]

Meillä on päinvastoin. Tai oli. Olin 21 kun esikoinen syntyi ja jotenkin tuntui että nuoren ikäni tähden mun oli pakko olla täydellinen äiti korvatakseni ikäni tuomaa puutetta. En käynyt missään, hoitoapua tarjottiin js lapsi piti hoitajistaan mutta ei.
Meni aika pitkään että tyttö oli ekan kerran yöhoidossa,silloinkin koska joudun sairaalaan.

Mutta tälläinen äitiytyminen,kotiinlinnoittautuminen kuitenkin näkyi meillä muuten. Kahdenkeskinen aika miehen kanssa olisi ollut enemmän kuin tarpeen joskus mutta mun marttyyriasenteen takia sitä ei ollut. Sanotaanko näin että kahdenkeskisen ajan puutteesta tulee ongelmia. Ja älköön nyt kukaan sit sanoko että kahdenkeskistä voi viettää muutenkin, kyllä voi mutta uloskin kannattaa joskus mennä mikäli jompikumpi niin tahtoo.

Toisen lapsen kohdalla ja iän karttuessa olen oppinut että mun lapsilla ei ole hätää hoidossa, baareihin en silti kovin usein tahdo mutta joskus kuitenkin ja ainakin minulla on mahdollisuus mennä mikäli haluamme. Enkä kanna asiasta minkäänlaista syyllisyyttä, myös koko perheen hyvinvointi on tärkeää ja jos siihen kuuluu ilta ulkona tai lapset hoidossa joskus niin helpollapa pääsee.

 

[tilhi]

mie en ymmärrä tuota suhtautumista sukulaisiltasi.. ehkä tuollaiset haukkumiset ja syyllistämiset vois jättää siihen kun oikeasti tekee niin...

 

[mun muru]

Hyvä että katkaisit huonon kierteen

Jos mun lapsille kävisi noin niin tukisin 100% ja iloitsisin siitä miten onnekas olen kun saan nuorena olla jo iso-äiti. Olemme miehenikin kanssa jutelleet aiheesta ja hän sanoi että jos joku tyttö tulisi Antonille raskaaksi.. Niin tukisimme tyttöä täysillä. Onhan se meidän lapsenlapsi jota tyttö kantaisi ja olisi kiva jos tyttö luottaisi muhun ja siten kuuntelisi mun neuvoja ja ideoita ja olisi vähintään kaveri kanssani.

 

[vieras]

Tuli ihan paha mieli puolestasi. Onpa ympärillesi osunut ajattelemattomia ja ilkeitä ihmisiä. Onneksi olet oppinut tajuamaan, että he olivat väärässä.

 

[vieras]

Meillä ollut ihan selkeä juttu että sekä meidän että miehen siskon lapset ovat kaikki viihtyneet mummilla ja papalla yksin ja yhdessä pienestä lähtien. Kukaan ei koskaan ole sanallakaan arvostellut meidän valintoja ja sitä että lapset joskus hoidossa ovat. En voi edes kuvitella miten inhottavaa sulla ap on ollut!

 

[Peuhu]

Meillä taas niinpäin että kauhea arvostelu suvun puolelta kun en vie lapsia hoitoon. Tein lapset aika vanhana ja nyt halua nauttia heistä. Ensin arvostelu siitä kun en vie mummoloihin yö kylään enkä muutenkaan ja sitten siitä kun en mene töihin vaan lusmuan lapsen kanssa kotona kolmen vanhaksi. Parisuhteen yhteinen aika on meillä järkätty niin että lapset on opetettu menemään kahdeksalta nukkumaan niin saadaan joka ilta yhteistä aikaa ja sekös ottaa mummoja pattiin ja myös se osaan siivota lasten kanssa ettei silloinkaan ole hoidon tarvetta. Mummot ei oikein ymmärrä että tää ei ole mulle rasite vaan musta on ihanaa olla lasten kanssa ja touhuta kaikkea siivouksesta leikki puistoon yhdessä.

Jos joku haluaa viedä lastaan hoitoon niin musta mummola on oiva paikka siihen ja mummojen piäisikin pyytää lapsia hoitoon mutta tyrkyttää ja syylistää ei saa, mun mielestä.