Eräänä jouluna en saanut muita lahjoja kuin suklaalevyn äidiltäni..

Vähän tuli apea mieli, vaikka yritin esittään reipasta. Itse olin lahjoja jakanut muille.
Toivottavasti nyt pukki muistaa.

 

minä en saa koskaan joululahjoja vaikka niitä itse annankin paljon.hyvin olen ollut tyytyväinen silti joka joulu.koska minusta joulu on etupäässä lasten juhla ja on ihana nähdä lasten riemu kun avaavat paketteja.

 

:hug:
Mulla oli parikymppisenä muutama joulu täysin yksin, yhtenä näistä silloinen työnantaja muisti herkkukorilla, muuten ei mitään. Ne oli kurjia. Lahjoilla ei väliä, niitä en tarvitse, kunhan en enää joudu joulua viettämään yksin!

 

Minusta joululahjat ovat vastikkeettomia. Itse valitset, annatko niitä. Mutta mitään ei pidä odottaa vastalahjaksi. Antamisen iloa minä joulumuistamisella haen itselleni.

 

Tiedän mitä tarkoitat!! Kaksi vuotta sitten jouluna meille tuli joulupukki. Kaikki muut saivat lahjoja, lapset ja mies. Mä sain kirjan (joka kyllä toivottu lahja) enkä muuta. Joulupukki (ostopukki) ihmetteli ääneen, eikö äiti saa mitään. Silloin tuli mulle itselleni paha mieli, kun tajusin, ettei mua muistettu. Vaikka ihanaa on tietysti katsoa lasten riemua paketteja availlessaan. En koskaan sanonut asiasta kenellekään, mutta luulen miehen kuulleen pukin sanat, sillä viime vuonna sain useamman paketin (ehkä neljä) ja olin niistä tosi onnellinen. Ei muistamisten tarvitse olla mitään ihmeellistä, mutta orpo olo tulee, jos ei muisteta.

 

Minusta joululahjat ovat vastikkeettomia. Itse valitset, annatko niitä. Mutta mitään ei pidä odottaa vastalahjaksi. Antamisen iloa minä joulumuistamisella haen itselleni.

No totta puhut. Mutta kyllä se silti kirpaisee, kun huomaa, ettei kukaan ole halunnut/muistanut antaa lahjaa mulle. Tunteakseen sitä antamisen iloa. Kuitenkin esitin reipasta, koska eihän lahjoja saa vaatia.
Kiva lahjoja on antaa munkin mielestäni.

 

Mie en saa varmaan mitään, ellei ex osta lasten kanssa jotain. Mitäpä tuosta, lasten juhla kai se on..

Ehkäpä pitää itse ostaa jotain

 

Meilläkin kaikki oli pitäneet hyvänä ideana lahjoa vain lapsia. En saanut ainoatakaan - en todella yhden yhtä - henkilökohtaista lahjaa viime jouluna. Tänä vuonna esitin ihan tarpeeseen perustuvan toiveen miehelleni, en tiedä noteerasiko. yritän hankkia läheisimmille ajatuksella jotain pientä, mistä tiedän että tykkäävät. Ilahdun varmasti jokaisesta lahjasta jonka satun saamaan, mutta pyrin ajattelemaan ettei ne niin tärkeitä ole...

 

Mie en saa varmaan mitään, ellei ex osta lasten kanssa jotain. Mitäpä tuosta, lasten juhla kai se on..

Ehkäpä pitää itse ostaa jotain

Joo, alennusmyynneissä voi sitten yrittää hakea lohtua.

 

Minä ostan kaikille jotain jotka tulevat meille viettämään joulua, vain siksi ettei kenellekään tulisi sellainen olo ettei itse saanut ainoatakaan lahjaa. Minusta on surullista että se kulutushysterian kääntöpuoli on sitten se että ihmiset ei osta enää mitään toisilleen. Kysehän on muistamisesta ja halusta antaa jotain, ei siitä kuinka kallis lahja on vara ostaa. :/

 

Minä ostan kaikille jotain jotka tulevat meille viettämään joulua, vain siksi ettei kenellekään tulisi sellainen olo ettei itse saanut ainoatakaan lahjaa. Minusta on surullista että se kulutushysterian kääntöpuoli on sitten se että ihmiset ei osta enää mitään toisilleen. Kysehän on muistamisesta ja halusta antaa jotain, ei siitä kuinka kallis lahja on vara ostaa. :/

Tämä on totta. PIeni muistaminen ei ole rahasta kiinni, jos on edes jonkinlainen toimeentulo.

 

Onneksi meidän suvussa aikuisiakin muistetaan, olisi jotenkin noloakin jos kaikki muut saisivat enkä minä mitään...itkisin varmaan koko joulun..

 

No mä en edes odota ikinä mitään. Ei aikuiselle mitään osteta! Lasten juhla sen on paremminkin lahjojen puolesta.
Olen kyllä aina saanut ainakin suklaata, mutta en tosiaan ota itseeni jos ei mitääntule. Sovitaan mm äitin kanssa, ettei mitään osteta.

 

Mulla oli parikymppisenä myös muutama sellainen joulu kun en saanut mitään, mutta ostin itse itselleni hyvän kirjan ja viinipullon. Yhden jouluista olin ihan yksin pienessä yksiössäni makailin ammeessa ja luin sen hyvän kirjan ja join viinin ja toisena jouluna menin jo äitini uuden perheen luo, juomaan sen viiinini.. :ashamed:
Nytkään en odota tosiaan saavani jouluna mitään, olen oikeastaan saanut jo kaikki joululahjani ennen aattoa. Pääasia kun hyvää ruokaa nyt jossain sais ja saunaan vielä pääsis...

 

No mä en edes odota ikinä mitään. Ei aikuiselle mitään osteta! Lasten juhla sen on paremminkin lahjojen puolesta.
Olen kyllä aina saanut ainakin suklaata, mutta en tosiaan ota itseeni jos ei mitääntule. Sovitaan mm äitin kanssa, ettei mitään osteta.

No mut eikös se ole lastenkin mielestä hiukan outoa, jos äiti ei saa yhtään pakettia?
Vai onks tarkoitus viestittää. että äiti on ollut niin tuhma, että jäi ilman lahjoja.

 

Minä en koskaan ole ymmärtänyt ajatusta, ettäö aikuiset eivät mitään huomionosoituksia tarvitsisi. Kyllä minusta sellainen tyyli on tosi tylsä . Lahjojen antamisen ja saamisen ilo on mukavaa kaikenikäisille .

 

Kyllä ap:tä käy sääliksi. Ajattelemattomi ihmisiä ympärillä. Itsellänikin on sellainen vika, että autan ja muistan aina muita, mutta minua ei kukaan auta. Olen huomannut, että henkilöstä ei pidetä sen enempää vaikka hän olisi hyvin avulias ja seisoisi pyydettäessä vaikka päällään.

 

Mie en saa varmaan mitään, ellei ex osta lasten kanssa jotain. Mitäpä tuosta, lasten juhla kai se on..

Ehkäpä pitää itse ostaa jotain

Me aikuisia lahjota, vaan jokainen ostaa itse itselleen yhden lahjan. Minä olen jo vilkuillut yhtä suklaarasiaa sillä silmällä, että taidan ennen joulua napata sen itselleni ja kääriä joulupaperiin joulupukin konttiin.

 

Mä en halua lahjoja. Mieluummin voi antaa jotain kivaa mun lapsille. Ja sanon myös kanssani joulua viettäville aikuisille sen suoraan. Minä annan lahjoja lapsille ja puolisolleni, muut eivät saa. Samalla periaatteella toimivat meillä kaikki.

 

No mä en edes odota ikinä mitään. Ei aikuiselle mitään osteta! Lasten juhla sen on paremminkin lahjojen puolesta.
Olen kyllä aina saanut ainakin suklaata, mutta en tosiaan ota itseeni jos ei mitääntule. Sovitaan mm äitin kanssa, ettei mitään osteta.

No mut eikös se ole lastenkin mielestä hiukan outoa, jos äiti ei saa yhtään pakettia?
Vai onks tarkoitus viestittää. että äiti on ollut niin tuhma, että jäi ilman lahjoja.

Juuri tämän takia meillä jokainen aikuinen hommaa itse itselleen yhden lahjan.

 

minä saan vain kortin joka joulu

 

Tästä joulusta lähtien en lahjo, kuin muutamaa harvaa henkilöä. Kyllä se vähän vuosien myötä alkaa harmittamaan, kun ei edes tekstiviestiä saa syntymäpäivänään, vaikka itse hankkii lahjat ja onnittelee niin syntymäpäivänä kuin joulunakin. Eikö tuollainen välinpitämätön suhtautuminen minuun ole myös merkki siitä, ettei lahjan saajat arvosta elettäni?

 

Kyllä ap:tä käy sääliksi. Ajattelemattomi ihmisiä ympärillä. Itsellänikin on sellainen vika, että autan ja muistan aina muita, mutta minua ei kukaan auta. Olen huomannut, että henkilöstä ei pidetä sen enempää vaikka hän olisi hyvin avulias ja seisoisi pyydettäessä vaikka päällään.

Tässä on muuten varmaan joku psykologinen tekijä taustalla (itsekin olen tuon huomannut). Ehkä auttavasita ihmistä pidetään kilttinä ja vähän yksinkertaisena. ehkä toisen auttavaisuus saa aikaan jonkinlaisen vastareaktion. JOtkut ihmisethän lähes raivostuvat, jos joku on liian kiltti. Eivät siis kestä kiltteyttä.

 

Tästä joulusta lähtien en lahjo, kuin muutamaa harvaa henkilöä. Kyllä se vähän vuosien myötä alkaa harmittamaan, kun ei edes tekstiviestiä saa syntymäpäivänään, vaikka itse hankkii lahjat ja onnittelee niin syntymäpäivänä kuin joulunakin. Eikö tuollainen välinpitämätön suhtautuminen minuun ole myös merkki siitä, ettei lahjan saajat arvosta elettäni?

Mulla ihan sama juttu.

 

Minun ex- anoppini ja heidän koko porukka harrasti sitä että joulusta alettiin jo pauhaamaan monta kuukautta etukäteen.
Anopin silloisen miehen aikuisille lapsille osteltiin ties mitä,
samoin silloiselle miehelleni.
Jatkuvasti kyseltiin minulta salaa puhelimella vaateiden kokoa, partaveden merkkiä ym.
Yhtenä jouluna sitten sanoinkin että toivoisin edes saavani minun lempi shampoota lahjaksi,sillä mielestäni astia kun ei ole kovin henkilökohtasia.
Vaan kun joulu tuli sai mieheni kasan vaatteita ja muuta henkilökohtaista tavaraa kun taas minä sain paistinlasta setin josta jokainen oli paketoitu erikseen
Ei kuulemma löytäneet minun toivomaani shampoota.

Kun sitten monien vuosien jälkeen tulikin ero oli silloinen anoppi suunilleen kiljumassa että ne heidän joululahjaksi minulle antamat astiat nyt kuului jättää hänen pojallen sillä minulla ei ole niihin oikeutta kun olihan ne anopin ostamia.
Otinkin ne siis ihan tahallanikin mukaani