Eräässä vanhassa hautakivessä nähtyä :-(

[ov]

Kävin tänään taas kävelyllä kotikaupunkini hautausmaalla ja kuten monesti aikaisemminkin pysähdyin siellä katsomaan erästä hautakiveä. Kyseiseen hautaan on haudattu äidin ja isän lisäksi muistaakseni 11 lasta, näistä yhdeksän 1800-luvulla syntyneitä ja 3 1900-luvun alussa syntyneitä. 2 lapsista ovat kuolleet vauvoina 1800-luvun loppupuolella ja 6 muutaman päivän sisällä vuonna 1899. 3 nuorinta lasta (1900-luvun alussa syntyneet) olivat eläneet aikuisiksi asti. Olen usein miettinyt tuota hautakiveä katsellessani, että on siinä ollut kyseisillä vanhemmilla kova elämä, 11 lasta ovat hankkineet, ovat näitä kasvattaneet ja elättäneet ja lapsista 8 kuolivat lapsina, 2 melkein heti synnyttyään ja 6 muutaman päivän sisällä. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että miten kyseiset vanhemmat ovat kestäneet kaiken sen ja varsinkin miten he ovat selviytyneet siitä, kun 6 lasta on kuollut parin viikon sisällä. Tietenkin silloin lasten kuolema oli yleisempää kuin nykyään, mutta voi vain kuvitella, että miltä itsestä tuntuisi, jos olisi useamman lapsen äiti ja nämä kuolisivat yksi toisensa esim. johonkin tautiin niinkuin tuossakin perheessä on luultavasti käynyt....

 

[Jamina]

:'(

 

[niinpä]

ennen todellakin taisteltiin elämästä, ihan kirjaimellisesti. ei siinä ehtinyt miettiä esim. parisuhdekiemuroita tai oman päänsä sisäistä tilaa...

 

[maomao]

Luen Kaari Utrion Perhekirjaa jo monennetta kertaa. On ollut ihan yleistä että yli puolet lapsista on kuollut ennen kuin on ehtinyt aikuiseksi. Kulkutautien yms. seurauksena jopa koko perhe on kuollut - tai sitten vain lapset. Surullista, kyllä. Onneksi nykyään on viemäröinti, jääkaapit, hygienia ja lääketiede

 

[ananaskirsikka]

:'(

 

[:(]

Tuolloi lapsiin pyrittiin olemaan kiintymättä, koska tiedettiin että he saattavat kuolla vauvoina tai pieninä lapsina. Tuntuu jotenkin että ennen ihmiset olivat paljon "kovempia" kuin nykyään. Nykyään on paljon masennusta jne. ja ihmiset tekevät itsemurhia vaikka tuntuu että ennen elämä oli paljon vaikeampaa.

 

[hekla]

:'(

 

[.]

Taudit toki tappoivat, mutta esim. tässä tapauksessa on saattanut olla äidillä "väärä" veren rhesus-tekijä. Tai sitten ei. Tuolloinhan asiasta ei tiedetty

 

[mlps]

Kulkutaudit tappoi. Ukkivainaan tädiltä kuoli samalla viikolla kolme lasta tulirokkoon. Ukin äidin lapsista puolet eli yli kaksikymppisiksi. Hinkuyskät, keuhkotaudit ja muut tappoi tehokkaasti. Kun ei ollut antibiootteja niin tulehdukset oli aika vaarallisia.

 

[ja]

Ja missä MODET on taas??? Poistettavaa tekstiä tulee, ettekö huomaa???

 

[jeps]

Niinpä. Elämä on kyllä ollut raskasta sillon. Vaikka lapsiin ei vauvasta niinkään kiinnytty juuri tämän takia niin kyllä äiti on silti aina äiti ollut ja oman lapsen kuolema suurta tuskaa.

 

[surullista]

Mä kanssa kiertelin hautausmaalla kun oma vauva oli kuollut. Se tuntui jotenkin siedettävimmältä paikalta käydä haukkaamassa happea, kun muuten ei tehnyt mieli ulkoilla. Katselin myös noita vanhoja hautakiviä ja mietin niiden surullisia tarinoita. Vaikka kuolema silloin oli paljon yleisempää kuin tänäpäivänä, kyllä se vaan pisti miettimään miten ne vanhemmat selvisivät oikein useamman pienen menetyksestä :/

 

ennen todellakin taisteltiin elämästä, ihan kirjaimellisesti. ei siinä ehtinyt miettiä esim. parisuhdekiemuroita tai oman päänsä sisäistä tilaa...

Hieman ajattelemisen aihetta nykyajan kermaperseille ja yhteiskunnan tulonsiirroista valittajille.

 

[v]

ennen todellakin taisteltiin elämästä, ihan kirjaimellisesti. ei siinä ehtinyt miettiä esim. parisuhdekiemuroita tai oman päänsä sisäistä tilaa...

Aivan. Elämä oli ainakin naisille paljon helpompaa kun ei tarvinnut miettiä onko onnellinen vaan voi keskittyä hengissä selviämiseen.

 

[Pinki]

Ja missä MODET on taas??? Poistettavaa tekstiä tulee, ettekö huomaa???

Kuuleppas. Kukaan meistä modeista ei yksinkertaisesti kykene lukemaan näitä satoja ketjuja kokonaan lävitse. Yritäppä itse?

Nämä asiattomat eivät ikävä kyllä pomppaa etusivulle itsekseen :/

 

[tytönjapoikienmamma]

Ja nyt mun piti tuo juttu tohon vielä lainata, tuohon ylös se, voiko sen poistaa siitäkin

 

[Pinki]

Ja nyt mun piti tuo juttu tohon vielä lainata, tuohon ylös se, voiko sen poistaa siitäkin

Män jo

 

[vieras]

ennen todellakin taisteltiin elämästä, ihan kirjaimellisesti. ei siinä ehtinyt miettiä esim. parisuhdekiemuroita tai oman päänsä sisäistä tilaa...

Hieman ajattelemisen aihetta nykyajan kermaperseille ja yhteiskunnan tulonsiirroista valittajille.

Sanos muuta.

 

[mie]

Kai se monessa tapauksessa oli helpotuskin, jos lapsi kuoli. Usein oli liikaa suita ruokittavana ja lapsia vaan tuli, vaikka ei olisi enää halunnut.

 

[ei]

Siis eihän tässä ketjussa mitään pahaa ole? Miks tää pitäs poistaa?

 

[Sukupuolitauti]

Juuri luin eräästä kirjasta että entisaikana myös hoitamaton sukupuolitauti on tappanut monia vauvoja/vastasyntyneitä. Siinä oli esimerkkitapaus äidistä joka oli ensin synnyttänyt kaksi tervettä lasta, sen jälkeen taudinkantajana 4 lasta jotka kuolivat ja taudin hoitamisen jälkeen vielä kaksi tervettä lasta. En muista sen sukupuolitaudin nimeä, olisiko ollut tippuri vai kuppa.

 

[Rumpnisse]

Siis eihän tässä ketjussa mitään pahaa ole? Miks tää pitäs poistaa?

Ne poistettiin jo..

 

[trolli]

ennen todellakin taisteltiin elämästä, ihan kirjaimellisesti. ei siinä ehtinyt miettiä esim. parisuhdekiemuroita tai oman päänsä sisäistä tilaa...

Aivan. Elämä oli ainakin naisille paljon helpompaa kun ei tarvinnut miettiä onko onnellinen vaan voi keskittyä hengissä selviämiseen.

joo, onhan se onnellista. häiden jälkeen raskautua (hyvällä säkällä) vuosittain, pelätä kuolevansa raskauteen, tai synnytykseen, tai lapsivuoteeseen. ja ainoa keino päästä siitä olisi selibaatti, mihin harva mies suostui.

uskon, että äitejä pelotti todellakin kiintyä lapsiinsa, koska tiesivät ettei kaikki kuitenkaan säily elossa.

 

[ei]

Aijaa, siis joku osa ketjua. Okei, sori.. olen kai vähän blondi.. =(

 

[niin]

Entisaikoina kuolema oli olennainen osa elämää. Kuolleita ei pelätty, ne pestiin kotona ja säilytettiin kotona hautajaisiin saakka.
Varmaan jokaisesta perheestä kuoli lapsia, se vaan kuului elämään eikä niitä voinut jäädä sängynpohjalle murehtimaan kun piti jatkaa työntekoa ja huolehtia muusta perheestä.
Lapsia myös hukkui ja joutui muihin ikäviin onnettomuuksiin kun vanhemmat tai isommat sisarukset eivät ehtineet vahtia. Sodan jälkeen tuli vielä paljon lapsiuhreja, kun pikkulapset löysivät metsistä räjähtämättömiä ammuksia ja saattoivat leikkiessään räjäyttää niitä