Meidän jo edesmenneellä koiralla (cockeri) oli epilepsia. Tauti puhkesi koiran ollessa n. 2,5-vuotias (yleensä puhkeaa paljon myöhemmin!). Kohtauksia rupes heti tulee sen verran säännöllisesti, että aloitettiin lääkitys, mitä sit jouduttiin lisää n. puolen vuoden välein. Lopulta koira piti lopettaa jo 4,5-vuotiaana, kun elämä alkoi olla pelkkää kohtausta tai sitä edeltävää auraa... luonne oli muuttunut täysin, ja koira oli ihan tokkurassa/muissa maailmoissa lähes koko ajan. Eläinlääkäri epäili vahvasti, et koiralla oli aivokasvain, pelkkä epilepsia ei ikinä ole noin raju, vaan koira voi elää huoletta reilusti yli 10-vuotiaaksi ja kuolee ihan johonkin muuhun. Läheskään kaikki ei tarvitse edes lääkitystä, tai ne jotka tarvii, elävät sen kanssa kunnon elämän. Epileptikko koiralle on rutiinit ja stressittömyys tärkeitä, ei ehkä kannata esim. näyttelyihin sännätä joka viikko, mut muuten voi elää ihan normaalia elämää.
Niin, ja kaikilla eläimillä ja ihmisillä on taipumus epilepsiaan, meillä "terveillä" vain on aivoissa se jokin, mikä epileptikoilta puuttuu, mikä estää kohtaukset. Näin sanoi mulle sekä eläin- että ihmislääkäri.