epilepsia koiralla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun kultaiselle noutajalle ilmaantui epilepsia oireita jokunen vuosi sitten. On nyt jo 8 vuotias. Kohtauksia on harvakseltaan, eikä kovin pahoja- mutta sen lopuksi laskee alleen.....

Lääkäri oli sitä mieltä ettei lääkitystä kannata välttämättä aloittaa, koska kohtauksia on vaan ehkä 3-4 vuodessa ja lääkkeet kuitenkin muokkaa koiran käytöstä. Luonne on nyt ihanan ystävällinen enkä halua kokeilla mitä lääkkeet sille tekis.
 
Meidän vanhus meni niin huonoon kuntoon kun tuli toi epilepsia, lääkkeitä koitettiin mutta ei niistä enään apua ollu.
sai niitä kohtauksia ihan jatkuvasti ja oli kuitenkin jo tosi vanha, oli pakko lopettaa. :'(

Mitä ihmettelin niin ne lääkkeet oli ihan samoja kun ihmisille.
 
Meidän jo edesmenneellä koiralla (cockeri) oli epilepsia. Tauti puhkesi koiran ollessa n. 2,5-vuotias (yleensä puhkeaa paljon myöhemmin!). Kohtauksia rupes heti tulee sen verran säännöllisesti, että aloitettiin lääkitys, mitä sit jouduttiin lisää n. puolen vuoden välein. Lopulta koira piti lopettaa jo 4,5-vuotiaana, kun elämä alkoi olla pelkkää kohtausta tai sitä edeltävää auraa... luonne oli muuttunut täysin, ja koira oli ihan tokkurassa/muissa maailmoissa lähes koko ajan. Eläinlääkäri epäili vahvasti, et koiralla oli aivokasvain, pelkkä epilepsia ei ikinä ole noin raju, vaan koira voi elää huoletta reilusti yli 10-vuotiaaksi ja kuolee ihan johonkin muuhun. Läheskään kaikki ei tarvitse edes lääkitystä, tai ne jotka tarvii, elävät sen kanssa kunnon elämän. Epileptikko koiralle on rutiinit ja stressittömyys tärkeitä, ei ehkä kannata esim. näyttelyihin sännätä joka viikko, mut muuten voi elää ihan normaalia elämää.
Niin, ja kaikilla eläimillä ja ihmisillä on taipumus epilepsiaan, meillä "terveillä" vain on aivoissa se jokin, mikä epileptikoilta puuttuu, mikä estää kohtaukset. Näin sanoi mulle sekä eläin- että ihmislääkäri.
 
Meidän koiralla on epilepsia. Ensimmäinen kohtaus tuli 1v 4kk sitten, ja sen jälkeen niitä on tullut tiheimmillään kahden kuukauden välein, harvimmillaan neljän kk:n välein. Lääkitystä ei meilläkään ole aloitettu, eikä aloiteta niin kauan kuin kohtaukset eivät ole nykyistä rajumpia.

Minun muistini mukaan koirilla se oli yhdeksän kertaa yleisempi diagnoosi kuin kissoilla, sillä canis-suvussa on aikojen alussa tapahtunut hermosoluissa sellainen mutaatio.
 

Yhteistyössä