epätasa-arvoa näkyy lahjoissa (valitus, turhis)

[valittaja vaan]

No niin, älä jatka lukemista jos jo otsikko saa sulta takajalat ilmaan ja karvat nousemaan pystyyn ärsytyksestä.

Valitan turhasta, silti joka joulu ja joka synttäriaika ottaa tämä sama asia päähän.

Meilä on yhteisiä lapsia että miehen edellisen liiton lapsia. Miehen suvulle nämä lapset ovat minun käsittääkseni yhtä "vahvoja" sukulaisia vaikka äidit onkin erit.

Miehen suku ostaa näille lapsille lahjat täysin eriarvoisesti. He ostavat kalliimpaa, enemmän, etälapsille. Esim. vaatteiden osalta he eivät sitten äidin luona saaneet niitä edes käyttää, tai sitten se nainen palautti ne takaisin. Osan leluista ja hienoista muotitavaroista lapset jättivät suosiolla meille, isän luo, koska tiesivät ettei äiti niitä anna ottaa kotiin, äiti myy ne tai nakkaa roskiin.

Tuntui turhauttavalta, että sukulaiset käyttävät valtavat summat tavaroihin tai vaatteisiin, jotka ovat lähes kaiken aikaa kaapissa. Ja meidän yhteiselle ostetaan jotain semmosta, mille ei ole tarvetta tai hinnallisesti huomattavasti edullisempaa. Vähän siihen tyyliin, että etälapsilla on Burberryn vaatteita kaapissa odottamassa että tulevat ja on juhlat, kun taas meidän lapsella on cittarin pusero, mallista tiedän että alerekistä ostettu.

Nyt yksi näistä miehen lapsista asuu meillä eli saman katon alla on meidän lapset ja miehen lapsi.

Sukulaiset aikovat ostaa varsin hintavan "turhakkeen". Kyseinen tuote on semmonen, mitä lapsi on "kuolannut" koska kaverilla on sellainen. Meillä sillä ei ole käyttöä, oikeasti. En halua kertoa mikä se on, mutta tiedän että kun sukulainen sen ostaa, ostaa kalleimman laatuaan.

Toisaalta lapsi on teini-ikäinen tyttö, hän oikeasti tarvitsisi vaatteita, koska on kasvanut ulos aivan kaikesta. Eli kun sukulainen ostaa tuon tuotteen, jota ilmankin pärjää, jolle ei oikeasti ole käyttöä, tai on tietysti kun käyttää, mutta vastaavaan tarpeeseen on olemassa muitakin... ei siis välttämätön.. niin, kun hän saa tämän, tyttö tarvitsee edelleen kuitenkin vaatteita.

Minä olen hoitovapaalla, joka ei riitä meillä edes ruokaan kunnolla, elän miehen palkalla, olen miehen pussilla. Sukulaisen perhe on yhtä iso kuin meidänkin, mutta heillä on kahden hyvätuloisen palkka. MEillä yhden duunarin aika pieni palkka.

Samalla kun hän ostaa turhaketta miehen lapselle, meidän yhteisille hän aikoo ostaa vaatteita. Nämä yhteiset ovat pieniä. Näin pieniä ei vaatelahjat ilahduta. Teiniä ne ilahduttaisi. Nämä pienet ei tarvitse vaatteita. Kaapit on pullollaan. Kesäksi tarvitsevat, mutta ei sieltä paketista kesäasuja tule, vaan jotain talveen, ja tiedän että ne ostettu cittarista tai tarjoustalosta.

Ei minua se harmita, että rahaa laitetaan meidän yhteisiiin lapsiin miehen suvun taholta yhteensäkin vähemmän kuin miehen tyttären lahjaan. harmittaa se, että hän ostaa teinille ns. turhakkeen, kun tarvettakin olisin. Me sitte hankimme sen tarpeeseen tulevan.
harmittaa, että hän ostaa pikkulapsille vaatteita, joilla ei ilahduta minua eikä lapsia.

Olenko ilkeä äitipuoli ja sanon sitten miehen teinille, että pukeudu siihen turhakkeeseen mitä olet vinkunut sukulaiselta. Meillä ei oikeasti ole rahaa ostaa taas kokonaan vaatekaapillista vaatteita, kun joka ikinen vaate on pieni.

Juu, sukulainen on kysynyt mieheltä. Mieheltä. Pitäisi hänen tämä tuntea. Vastausta saa odottaa viikkotolkulla. Sukulainen on varmasti jo ostanut lahjansa, eikä mies ole vasta kuin ilmoittanut mulle että tämmöstä kysyttiin, mitä me sanotaan jne,.

Sanonko miehelle, että jos se likka saa sen tarpeettoman, noin 250 euroa maksavan tuotteen, hän kaivaa kuvettaan ja ostaa meidän muksulle sen nalle puh -konsolipelin, mitä tämä on huutanut pari kuukautta? Meidän yhteinenkin kun haluaa!

 

[hei]

Kuulostat aika katkeralta. Muista kuitenkin, että miehenkin lapsi on LAPSI ja sinänsä syytön siihen, mitä aikuiset tekevät. Lapset pyytävät.

Mutta tuo on asia, josta sun kantsii jutella miehesi kanssa. Siis ihan rauhallisesti ja nätisti (tosiaan mieti sitä, miten asian esität, sillä jos näin sanot kuin tähän, mun ukolla ois ainakin ne takajalat pystyssä jo ennen kuin saat paria sanaa enempää tokaistua..). Kerro miltä susta tuntuu ja miksi se tuntuu väärältä. Mutta aikuismaiseen tapaan, sillä sä olet aikuinen.

 

[pieras]

Sanonko miehelle, että jos se likka saa sen tarpeettoman, noin 250 euroa maksavan tuotteen, hän kaivaa kuvettaan ja ostaa meidän muksulle sen nalle puh -konsolipelin, mitä tämä on huutanut pari kuukautta? Meidän yhteinenkin kun haluaa!

Sano vain, mutta sano nätisti.

Ja ihan sama mitä mieltä ihmiset ovat lahjoista niin saman perheen lapsille pitää ostaa tasa-arvoisesti ne. Eikä lahjan kuulu ilahduttaa antajaa vaan saajaa...

Mulle tuli tästä mieleen se vuohi-lauma, jonka jonkun lapset oli saamassa.

 

[vaittaja vaan]

Pitäisi muistaa, että ne meidän yhteisetkin ovat LAPSIA, lapsia vaan, ja ovat ihan yhtä syyttömiä siihen, että heidän isänsä on joskus eronnut ja isän puolen sukulaiset yhä vieläkin potevat huonoa omaatuntoa suhteessa näihin miehen lapsiin.

Olen jutellut miehen kanssa. Juuri hetki sitten puhelimessa. Piti monta kertaa sanoa miehelle, että älä hermostu, kun hän ei millään suostunut ymmärtämään mitä ajan takaa.

Ajan takaa tätä:
meillä on oikeasti tosi vähän rahaa. Menoja on, pakolliset maksut ja menot tottakai, mutta miehen teinityttö on myös kasvanut taas ulos ihan kaikista vaatteistaan. Sanoi juuri, että tarvitsee toppahousut, lahkeet on puolisääreen. Tarvitsee puseroita, kaikki ovat pieniä. Tarvitsee sukkia, kun kaikki on menneet rikki.

Mutta kaverilla on jotain ihanaa, kivaa, näyttävää, upeaa. Hän haluaa samanlaisen. Tottakai hän osaa selittää, miten ja mihin hän sitä tarvitsisi.

Tiedän, että sukulainen ostaa sen todella laadukkaana.

Kyse on siitä, että silloin kun perheellä on vähän rahaa, tarve mene haluamisen edelle. vaikka joku hankkii, itse hankkii tai sukulainen hankkii, sen halutun, on silti ostettava sitä, mitä tarvitaan.

Eikö ensin pitäisi ostaa niitä tarvittavavia ?

Toinen kysymys on, että kun sukulainen näin ilahduttaa teiniä ostamalle sen kalliin mitä hän haluaa, miksi hän ei ilahduta pieniä lapsia ja osta näillekin jotain mistä lapset ilahtuu? Eivät he vaatteita halua - ja kaiken lisäksi eivät edes tarvitse!!

Tästä valitan.

Sukulainen ei jostain syystä vieläkään kysy minulta näistä asioista. Vastaan hänelle kyllä asiallisesti, mutta ehkä hän ei kysy, koska vastaan "väärin". sanon suoraan, mutta ystävällisessti, että ei käy mikään ehdotuksista.

 

[essi]

Kurja tilanne. Ehkä ne sukulaiset haluavat jotenkin hyvitellä avioerolasta?
En tarkoita että se olisi oikein, mutta jos se on syy.
Kyllä minä miehen kanssa asiasta puhuisin, ja hän saisi sukulaisilleen sanoa kauniisti, että jos haluavat muistaa, niin olisi kiva ostaa tarpeeseen. Ja sitten vaikka joku halpa turhake.

 

[pieras]

Mun mielestä pitää saada sellainen lahja jota haluaa tai josta on iloa. On ihan oikein, että teini saa himoitsemansa tavaran, elämässä pitää olla luksusta.

Voisiko miehesi kertoa sukulaiselle muiden lasten joululahjatoiveita? Vika saattaa olla ihan siinä, että toiselle ei ole tullut mieleen, että myös pienet lapset ymmärtävät joulun päälle ja haluavat kivoja turhakkeita.

 

[Gluteus maximus]

minusta se ei ole teidän päätettävissä mitä lapsi itse toivoo sukulaisilta. Tottakai minäkin ostaisin sen mitä tyttö toivoo, enkä sitä mitä äiti toivoo. Mutta, mutta....vaateasia on toki monimutkainen. Minusta miehesi pitää sitten ostaa tyttärelleen vaatetta, vaikka toivoisikin kalliin lahjan. Olkaa onnellisia, että saa lahjan jota haluaa ja helpottaahan sekin teidän tilannetta jos tyttö on tyytyväinen. Käyttäkää sitten vaikka lapsilisät tytön vaatettamiseen tai ostakaa muut lahjat vaatetta.

 

[pieras]

Kurja tilanne. Ehkä ne sukulaiset haluavat jotenkin hyvitellä avioerolasta?
En tarkoita että se olisi oikein, mutta jos se on syy.
Kyllä minä miehen kanssa asiasta puhuisin, ja hän saisi sukulaisilleen sanoa kauniisti, että jos haluavat muistaa, niin olisi kiva ostaa tarpeeseen. Ja sitten vaikka joku halpa turhake.

Mun mielestä lahjan pitää olla ensisijaisesti sellainen, joka ilahduttaa saajaa. Joskus se on tarpeellinen ja joskus turhake. Mutta molempia toiveita/haluja pitäisi kunnioittaa tasavertaisesti.

Ja ps. mun mielestä vanhempien ei kuulu päättää lasten lahjatoiveita... |O

 

[valittaja vaan]

Mun mielestä pitää saada sellainen lahja jota haluaa tai josta on iloa. On ihan oikein, että teini saa himoitsemansa tavaran, elämässä pitää olla luksusta.

Voisiko miehesi kertoa sukulaiselle muiden lasten joululahjatoiveita? Vika saattaa olla ihan siinä, että toiselle ei ole tullut mieleen, että myös pienet lapset ymmärtävät joulun päälle ja haluavat kivoja turhakkeita.

Sukulaisella on lapsia itselläänkin, joten hänen pitäisi tietää ettei lapsia vaatelahjat ilahduta.

Tottakai on kiva saada lahja, jota haluaa, vaikkei sille oikeasti mitään todellista tarvetta saatikka käyttöä olekaan. Saman asian ajamassa on jo nyt tuote / tavara, joka ei tietenkään ole yhtä näyttävä eikä upea.

Kyse onkin siitä, että on tarpeita, joihin meidän rahat ei riittäisi.

"käske miehen ostaa lapsilisillä" kirjoitti tuolla joku.

OK!
että tälleen
Minä ostan yhteisille lapsilleni tarjousrekistä ja kirpparilta vaatteet. Isommalle en ole raskinut ostaa toppahaalaria, vaan hänellä on halpis-toppatakki, joka on oikeasti kevytvanutakki, ja näilläkin pakkasilla (?! ) siellä alla pitää olla villatakki. En ole raskinut ostaa kunnollista takkia, kun ei ole rahaa.

Pienemmälle kävin etsimällä etsimässä, löysin sitten 13 euron talvikengät. Sen halvemmalla ei löytynyt.

Itselleni en aio ostaa vaatteita, yritän pärjätä näillä mitä on, kun ei ole varaa. Isommalle toivoisin voivani ostaa sen kosteussuojatun asun tai edes takin, mutta ei ole rahaa.

Lapsilisät heistä tulee, ja menot on minimissään. Esim. en harrasta mitään, emme käy juhlimassa, jne, mutta asumiseen ja elämiseen menee lapsilisät ja kodinhoidontuki ja miehen onneton palkka.

Miehen tyttö sitten saa sen turhakkeen 250 e ja siihen päälle käymme ostamassa iloiten hänelle toppahousut, asun koulun liikuntatunnille, sisäpelikengät, nipun sukkia, läjäpäin neulepaitoja, collaripuseroita, aluskalsareita, t.paitoja, alusvaatteita, jne mitä nyt ihminen tarvitsee kun on kaikista kasvanut ulos.

Miksi hän ei saa puseroa ja sukkia paketista tai toisestakin? Miksi hän ei saa lahjakorttia? Vähän meikkejä ja hajuvettä, dödön, toelattituotteita yms. krääsää, tai vaikka jotain pinnejä pitkiin hiuksiin tai kampaamoon lahjakorttia? Niiden luulisi ilahduttavan, mutta ne olisi myös tarpeeseen.

 

[valittaja vaan]

ja hän saa jo haluamansa, paketissa odottaa dvd_leffa, jota on vinkunut.

meillä ei ole varaa ostaa omille yhteisille tarvittavia, mutta ei myöskään haluamia. miehen suku käärii hihansa ja ostaa lapselle haluamansa, ja me hankimme hänelle tarvittavat. Kuka jää vaille? Entäs jos sanon, että hei, pukeudu tuohon lentolaukkuusi, minä ostan sen 100 euron upean takin leikki-ikäiselle ja vien itseni kampaajalle.

 

[essi]

Kurja tilanne. Ehkä ne sukulaiset haluavat jotenkin hyvitellä avioerolasta?
En tarkoita että se olisi oikein, mutta jos se on syy.
Kyllä minä miehen kanssa asiasta puhuisin, ja hän saisi sukulaisilleen sanoa kauniisti, että jos haluavat muistaa, niin olisi kiva ostaa tarpeeseen. Ja sitten vaikka joku halpa turhake.

Mun mielestä lahjan pitää olla ensisijaisesti sellainen, joka ilahduttaa saajaa. Joskus se on tarpeellinen ja joskus turhake. Mutta molempia toiveita/haluja pitäisi kunnioittaa tasavertaisesti.

Ja ps. mun mielestä vanhempien ei kuulu päättää lasten lahjatoiveita... |O

Ei kuuluu päättää, mutta mahdollisesti ohjailla
Miun poika toivoo kahdeksatta salama-autoa. Olen kyllä johdatellut keskustelua, jotta hän miettisi muitakin mahdollisuuksia. Hän toivoo myös todella kovasti partakonetta (5-vuotias), jos joku sukulainen sellaisen meinaa ostaa, sanon kyllä jonkun muun toiveen...

 

[essi]

ja hän saa jo haluamansa, paketissa odottaa dvd_leffa, jota on vinkunut.

meillä ei ole varaa ostaa omille yhteisille tarvittavia, mutta ei myöskään haluamia. miehen suku käärii hihansa ja ostaa lapselle haluamansa, ja me hankimme hänelle tarvittavat. Kuka jää vaille? Entäs jos sanon, että hei, pukeudu tuohon lentolaukkuusi, minä ostan sen 100 euron upean takin leikki-ikäiselle ja vien itseni kampaajalle.

Toisaalta lahjathan ovat vain lahjoja, niillä ei ole tarkoitus paikata pakollisia hankintoja, koska lahjanosto ei edes ole pakollista.
Pitäähän teinille vaatteita ostaa, vaikkei kukaan lahjoja hänelle edes antaisi.
Mahtavatko sukulaiset tietää teidän rahalllista tilannetta?

 

[Gluteus maximus]

Mun mielestä pitää saada sellainen lahja jota haluaa tai josta on iloa. On ihan oikein, että teini saa himoitsemansa tavaran, elämässä pitää olla luksusta.

Voisiko miehesi kertoa sukulaiselle muiden lasten joululahjatoiveita? Vika saattaa olla ihan siinä, että toiselle ei ole tullut mieleen, että myös pienet lapset ymmärtävät joulun päälle ja haluavat kivoja turhakkeita.

Sukulaisella on lapsia itselläänkin, joten hänen pitäisi tietää ettei lapsia vaatelahjat ilahduta.

Tottakai on kiva saada lahja, jota haluaa, vaikkei sille oikeasti mitään todellista tarvetta saatikka käyttöä olekaan. Saman asian ajamassa on jo nyt tuote / tavara, joka ei tietenkään ole yhtä näyttävä eikä upea.

Kyse onkin siitä, että on tarpeita, joihin meidän rahat ei riittäisi.

"käske miehen ostaa lapsilisillä" kirjoitti tuolla joku.

OK!
että tälleen
Minä ostan yhteisille lapsilleni tarjousrekistä ja kirpparilta vaatteet. Isommalle en ole raskinut ostaa toppahaalaria, vaan hänellä on halpis-toppatakki, joka on oikeasti kevytvanutakki, ja näilläkin pakkasilla (?! ) siellä alla pitää olla villatakki. En ole raskinut ostaa kunnollista takkia, kun ei ole rahaa.

Pienemmälle kävin etsimällä etsimässä, löysin sitten 13 euron talvikengät. Sen halvemmalla ei löytynyt.

Itselleni en aio ostaa vaatteita, yritän pärjätä näillä mitä on, kun ei ole varaa. Isommalle toivoisin voivani ostaa sen kosteussuojatun asun tai edes takin, mutta ei ole rahaa.

Lapsilisät heistä tulee, ja menot on minimissään. Esim. en harrasta mitään, emme käy juhlimassa, jne, mutta asumiseen ja elämiseen menee lapsilisät ja kodinhoidontuki ja miehen onneton palkka.

Miehen tyttö sitten saa sen turhakkeen 250 e ja siihen päälle käymme ostamassa iloiten hänelle toppahousut, asun koulun liikuntatunnille, sisäpelikengät, nipun sukkia, läjäpäin neulepaitoja, collaripuseroita, aluskalsareita, t.paitoja, alusvaatteita, jne mitä nyt ihminen tarvitsee kun on kaikista kasvanut ulos.

Miksi hän ei saa puseroa ja sukkia paketista tai toisestakin? Miksi hän ei saa lahjakorttia? Vähän meikkejä ja hajuvettä, dödön, toelattituotteita yms. krääsää, tai vaikka jotain pinnejä pitkiin hiuksiin tai kampaamoon lahjakorttia? Niiden luulisi ilahduttavan, mutta ne olisi myös tarpeeseen.

entäs lapsen äiti? Kai hänkin jotain tytölle ostaa?

tämä kiinnostaisi

 

[Gluteus maximus]

ja hän saa jo haluamansa, paketissa odottaa dvd_leffa, jota on vinkunut.

meillä ei ole varaa ostaa omille yhteisille tarvittavia, mutta ei myöskään haluamia. miehen suku käärii hihansa ja ostaa lapselle haluamansa, ja me hankimme hänelle tarvittavat. Kuka jää vaille? Entäs jos sanon, että hei, pukeudu tuohon lentolaukkuusi, minä ostan sen 100 euron upean takin leikki-ikäiselle ja vien itseni kampaajalle.

Toisaalta lahjathan ovat vain lahjoja, niillä ei ole tarkoitus paikata pakollisia hankintoja, koska lahjanosto ei edes ole pakollista.
Pitäähän teinille vaatteita ostaa, vaikkei kukaan lahjoja hänelle edes antaisi.
Mahtavatko sukulaiset tietää teidän rahalllista tilannetta?

olen samaa mieltä. Voithan soittaa sukulaiselle ja kertoa, että saisikos tyttö vaatetta. Eihän sukulaisetkaan kaikkea tiedä ja haluavat tietysti antaa sitä mitä tyttö haluaa.

 

[vieras]

Mun mielestä yleensäkin isommat lapset saavat kalliimpia ja isompia lahjoja. Ei meillä ole konsolipelejä vieläkään vaikka lapset jo isompia.

Ja mun mielestä sun on törkeetä syytellä miehen lasta. HÄn on lapsi. Hänellä on oikeus saada kallis lahja.

YLeensä jos valitsee miehen jolla on jo lapsia, joutuu mennä äitiysloman jälkeen töihin, koska toimeentulo sen vaatii. On teidän valinta, että te elätte yhden palkalla. Silti sun miehen on vaatetettava vanhinkin lapsensa. siinä missä sunkin lapset.

ja tiedän, että on epäreilua, että omat saavat pienempiä lahjoja. Meillä on aivan sama tilanne, mutta meidän lapset eivät edes ole pienimpiä, vaan siinä välissä.Silti saavat jonkun sittarin halpislelun, joka ei muille kelvannut. Muut asuvat lähellä isovanhempia ja saavat kalliit lahjat.

 

[vieras]

ja hän saa jo haluamansa, paketissa odottaa dvd_leffa, jota on vinkunut.

meillä ei ole varaa ostaa omille yhteisille tarvittavia, mutta ei myöskään haluamia. miehen suku käärii hihansa ja ostaa lapselle haluamansa, ja me hankimme hänelle tarvittavat. Kuka jää vaille? Entäs jos sanon, että hei, pukeudu tuohon lentolaukkuusi, minä ostan sen 100 euron upean takin leikki-ikäiselle ja vien itseni kampaajalle.

Miehen suvun ei kuuulu vaatettaa teidän lapsia. Sinä olet aikuinen . miehesi on aikuinen. Hän on päättänyt tehdä monta lasta. teidän kuuluu ne elättää. ja vaatettaa.
Mene töihin ja lopeta ruikutus.

 

[vieras]

No niin, älä jatka lukemista jos jo otsikko saa sulta takajalat ilmaan ja karvat nousemaan pystyyn ärsytyksestä.

Valitan turhasta, silti joka joulu ja joka synttäriaika ottaa tämä sama asia päähän.

Meilä on yhteisiä lapsia että miehen edellisen liiton lapsia. Miehen suvulle nämä lapset ovat minun käsittääkseni yhtä "vahvoja" sukulaisia vaikka äidit onkin erit.

Miehen suku ostaa näille lapsille lahjat täysin eriarvoisesti. He ostavat kalliimpaa, enemmän, etälapsille. Esim. vaatteiden osalta he eivät sitten äidin luona saaneet niitä edes käyttää, tai sitten se nainen palautti ne takaisin. Osan leluista ja hienoista muotitavaroista lapset jättivät suosiolla meille, isän luo, koska tiesivät ettei äiti niitä anna ottaa kotiin, äiti myy ne tai nakkaa roskiin.

Tuntui turhauttavalta, että sukulaiset käyttävät valtavat summat tavaroihin tai vaatteisiin, jotka ovat lähes kaiken aikaa kaapissa. Ja meidän yhteiselle ostetaan jotain semmosta, mille ei ole tarvetta tai hinnallisesti huomattavasti edullisempaa. Vähän siihen tyyliin, että etälapsilla on Burberryn vaatteita kaapissa odottamassa että tulevat ja on juhlat, kun taas meidän lapsella on cittarin pusero, mallista tiedän että alerekistä ostettu.

Nyt yksi näistä miehen lapsista asuu meillä eli saman katon alla on meidän lapset ja miehen lapsi.

Sukulaiset aikovat ostaa varsin hintavan "turhakkeen". Kyseinen tuote on semmonen, mitä lapsi on "kuolannut" koska kaverilla on sellainen. Meillä sillä ei ole käyttöä, oikeasti. En halua kertoa mikä se on, mutta tiedän että kun sukulainen sen ostaa, ostaa kalleimman laatuaan.

Toisaalta lapsi on teini-ikäinen tyttö, hän oikeasti tarvitsisi vaatteita, koska on kasvanut ulos aivan kaikesta. Eli kun sukulainen ostaa tuon tuotteen, jota ilmankin pärjää, jolle ei oikeasti ole käyttöä, tai on tietysti kun käyttää, mutta vastaavaan tarpeeseen on olemassa muitakin... ei siis välttämätön.. niin, kun hän saa tämän, tyttö tarvitsee edelleen kuitenkin vaatteita.

Minä olen hoitovapaalla, joka ei riitä meillä edes ruokaan kunnolla, elän miehen palkalla, olen miehen pussilla. Sukulaisen perhe on yhtä iso kuin meidänkin, mutta heillä on kahden hyvätuloisen palkka. MEillä yhden duunarin aika pieni palkka.

Samalla kun hän ostaa turhaketta miehen lapselle, meidän yhteisille hän aikoo ostaa vaatteita. Nämä yhteiset ovat pieniä. Näin pieniä ei vaatelahjat ilahduta. Teiniä ne ilahduttaisi. Nämä pienet ei tarvitse vaatteita. Kaapit on pullollaan. Kesäksi tarvitsevat, mutta ei sieltä paketista kesäasuja tule, vaan jotain talveen, ja tiedän että ne ostettu cittarista tai tarjoustalosta.

Ei minua se harmita, että rahaa laitetaan meidän yhteisiiin lapsiin miehen suvun taholta yhteensäkin vähemmän kuin miehen tyttären lahjaan. harmittaa se, että hän ostaa teinille ns. turhakkeen, kun tarvettakin olisin. Me sitte hankimme sen tarpeeseen tulevan.
harmittaa, että hän ostaa pikkulapsille vaatteita, joilla ei ilahduta minua eikä lapsia.

Olenko ilkeä äitipuoli ja sanon sitten miehen teinille, että pukeudu siihen turhakkeeseen mitä olet vinkunut sukulaiselta. Meillä ei oikeasti ole rahaa ostaa taas kokonaan vaatekaapillista vaatteita, kun joka ikinen vaate on pieni.

Juu, sukulainen on kysynyt mieheltä. Mieheltä. Pitäisi hänen tämä tuntea. Vastausta saa odottaa viikkotolkulla. Sukulainen on varmasti jo ostanut lahjansa, eikä mies ole vasta kuin ilmoittanut mulle että tämmöstä kysyttiin, mitä me sanotaan jne,.

Sanonko miehelle, että jos se likka saa sen tarpeettoman, noin 250 euroa maksavan tuotteen, hän kaivaa kuvettaan ja ostaa meidän muksulle sen nalle puh -konsolipelin, mitä tämä on huutanut pari kuukautta? Meidän yhteinenkin kun haluaa!

sun omat lapset tulevat aivan yhtä kalliiksi kun ovat isompia. usko pois. mene töihin ja ala tienata, jos teillä on paljon lapsia.

 

[vieras]

Mun mielestä pitää saada sellainen lahja jota haluaa tai josta on iloa. On ihan oikein, että teini saa himoitsemansa tavaran, elämässä pitää olla luksusta.

Voisiko miehesi kertoa sukulaiselle muiden lasten joululahjatoiveita? Vika saattaa olla ihan siinä, että toiselle ei ole tullut mieleen, että myös pienet lapset ymmärtävät joulun päälle ja haluavat kivoja turhakkeita.

Sukulaisella on lapsia itselläänkin, joten hänen pitäisi tietää ettei lapsia vaatelahjat ilahduta.

Tottakai on kiva saada lahja, jota haluaa, vaikkei sille oikeasti mitään todellista tarvetta saatikka käyttöä olekaan. Saman asian ajamassa on jo nyt tuote / tavara, joka ei tietenkään ole yhtä näyttävä eikä upea.

Kyse onkin siitä, että on tarpeita, joihin meidän rahat ei riittäisi.

"käske miehen ostaa lapsilisillä" kirjoitti tuolla joku.

OK!
että tälleen
Minä ostan yhteisille lapsilleni tarjousrekistä ja kirpparilta vaatteet. Isommalle en ole raskinut ostaa toppahaalaria, vaan hänellä on halpis-toppatakki, joka on oikeasti kevytvanutakki, ja näilläkin pakkasilla (?! ) siellä alla pitää olla villatakki. En ole raskinut ostaa kunnollista takkia, kun ei ole rahaa.

Pienemmälle kävin etsimällä etsimässä, löysin sitten 13 euron talvikengät. Sen halvemmalla ei löytynyt.

Itselleni en aio ostaa vaatteita, yritän pärjätä näillä mitä on, kun ei ole varaa. Isommalle toivoisin voivani ostaa sen kosteussuojatun asun tai edes takin, mutta ei ole rahaa.

Lapsilisät heistä tulee, ja menot on minimissään. Esim. en harrasta mitään, emme käy juhlimassa, jne, mutta asumiseen ja elämiseen menee lapsilisät ja kodinhoidontuki ja miehen onneton palkka.

Miehen tyttö sitten saa sen turhakkeen 250 e ja siihen päälle käymme ostamassa iloiten hänelle toppahousut, asun koulun liikuntatunnille, sisäpelikengät, nipun sukkia, läjäpäin neulepaitoja, collaripuseroita, aluskalsareita, t.paitoja, alusvaatteita, jne mitä nyt ihminen tarvitsee kun on kaikista kasvanut ulos.

Miksi hän ei saa puseroa ja sukkia paketista tai toisestakin? Miksi hän ei saa lahjakorttia? Vähän meikkejä ja hajuvettä, dödön, toelattituotteita yms. krääsää, tai vaikka jotain pinnejä pitkiin hiuksiin tai kampaamoon lahjakorttia? Niiden luulisi ilahduttavan, mutta ne olisi myös tarpeeseen.

joo, no teidän lapset tarvitsevat myös kouluiässä monenlaista. ja se on yhtä rahan menoa. Niin se on muillakin, että isompien lasten menot tuntuvat tärkeimmiltä ja pienissä kuuluu säästää, jos on kotihodiontuen valinnut

 

[vieras]

Miksi sinä syyttelet teidän rahatilanteesta miehen sukulaisia?
He ostavat teinille mieluisan lahjan. se on ihan ok ja hienosti tehty.
Muuten teidän rahatilanne on teidän oma asia.

 

[valittaja vaan]

Mielenkiintoisia vastauksia, Kiitos paljon kaikille.

Ja sitten palataan aiheeseen sisälukutaito.

En ole miehen sukulaisia syyttänyt meidän lapsimäärästä enkä katso että kukaan olisi vastuussa meidän rahatilanteesta, enkä ole syyttänyt miehen sukulaisia meidän rahatilanteestakaan.

TIEDÄN että lapset tarvitsevat monenlaista kouluiässä. He tarvitsevat koko ajan jotakin, monenlaista. On perheen arvoista kiinni mitä ostetaan, mikä on tarve, mihin panostetaan.

Miehen sukulaisten tehtävä ei ole paikata meidän rahatilannetta eikä sukulaisten tehtävä ole vaatettaa tai ruokkia meidän lapsia. Lahjat on lahjoja ja ne voi olla mitä vaan.

Ja kuten tuolla joku kysyi, ilmeisesti he oikeasti eivät tiedä miten tiukkaa meillä oikeasti on.

ja joku kysyi tytön äidistä. En usko että hän ostaa mitään. Tytön äiti ei ole suostunut edes tapaamaan lastaan.

Joku hokee, ja tätä hoetaan koko ajan: miehen edellisen liiton lapsi on kuitenkin vain LAPSI. HEI! myös nämä meidän yhteiset ovat lapsia!!

Ehkä vastaukset olisivat olleet toisenlaisia, jos olisikin jättänyt kertomatta tämän uusperheellisyyden. Että yksi lapsista ei ole minun tekemä.

Tasa-arvoista kohtelua minä perään. Jos yhdellä lapsista on oikeus saada kallis lahja, niin silloin se sama oikeus on kaikilla lapsilla!

Perään myös järkevää rahankäyttöä. Jos on rahaa ostaa humpuukia, miksi ei sitä samaa rahaa laiteta johonkin järkevään, koska siitä järkevästä on paitsi pula, myös toive.


Nämä kommentit, että olet ottaessasi tiennyt että miehellä on lapsia ja plaaplaa jätän omaan arvoonsa, koska en ole vähättelemässä miehen lasta, vaan vaatimassa samoja oikeuksia meidän yhteisillekin. Kyse ei ole tästä joulusta vaan kaikista menneistä synttäreistä tai jouluista.

"Mene töihin" HAHAA. Ja sitten kun menen ja vien lapset päivähoitoon, minut lynkataan täällä:" kun tekee lapsia, pitäisi itse hoitaa. " "minä olen hoitanut meidän jennipetterin kotona 25 vuotiaaksi, ja nyt jennipetteri on tasapainoinen aikuinen ja kypsä muuttamaan kierttuli-tädin v inttikammariin , on turvallinen siirtymä itsenäisyyteen ja plaaplaa" "kyllä sitä pärjää kun menot laittaa semmoseksi"

Minulla on työpaikka odottamassa, mutta en voi mennä sinne, koska olen ottanut virkavapaata tiettyyn aikaan asti. Virkavapautta ei voi noin vaan purkaa. Täällä ei noin pientä lasta kuin kuopus on , oteta päiväkotiin vaan se olisi perhep.hoito ja en laita lapsiani perhep.hoitajalle *huonoja kokemuksia enkä ota riskiä * Olen etsinyt osa-aikatyötä, tuloksetta.


En minä valita meidän rahatilannetta. Se ei ole se asian ydin. Valitan siitä, että saman vanhemman lapsia kohdellaan eriarvoisesti.

Ei meidän yhteinen muksu saa niin kalliita lapsia kuin miehen lapset saivat saman ikäisinä, eikä niille kuitenkaan ollut näillä lapsilla käyttöä - eivät saaneet käyttää äidin luona tai eivät saaneet ottaa sinne äidin luo, äiti kielsi... koska olivat miehen sukulaisilta..

Mutta kuten sanoin, sisälukutaito olisi paikallaan, ja kuten sanoin, tämä on turhis, tämä' on vaitus, älä lue jos jo otsikko ja alkulauseet ottaa päähän. Mutta mitä te teette.. jaapa jaa.

 

[valittaja vaan]

niin, siis tuo toiseksi viimeinen kappale , siinä pitäisi olla että "ei meidän yhteinen saa niin kalliita LAHJOJA kuin ... "

 

[Huhujuttu]

Lahja tulee teinille, ei ole sinun asiasi päättää saako hän sen vai jotain muuta. Lahjan antajat myöskin itse päättävät siitä rahasummasta jonka haluavat lahjoihin käyttää, et sinä. Se että joku saa jotakin ei tarkoita automaattisesti että kaikki muutkin saavat saman tai samanarvoista. On todella moukkamaista lähteä nillittämään vähempiarvoisuudesta verraten lahjan ostosummaan.

Lasten kanssa se vain on niin että rahaa palaa vaatteisiin ja muihin, elämä on! Te saatte teinistä lapsilisät, ostamaan vaan siitä vaatetta.

 

[Riipputisurupuska]

Ymmärrän pointin, mitä ap tarkoittaa samanarvoisuudella, mutta lähtötilanne on se, että lahjanostajalla on oikeus ostaa sitä mitä haluaa eikä sille nyt oikein voi mitään...

Ehkä itsekin natisisin, jos vaikka mummu ostaisi nelikolleni eriarvoisia lahjoja, mutta onneksi ollaan pienituloisia kaikki ja tässä tapauksessa nelikollani on sama äiti, mutta eri isät, joten ehkä olen pentuettani paremmassa asemassa puolustamassa....

Kannattaa nyt unohtaa koko asia ja ottaa lusikka kauniiseen käteen ja viettää Joulu hengen mukaisesti ja ostaa myöhemmin alemyynnistä tytölle tarvittavat vaatteet ja varusteet.

 

[vieras]

Mielenkiintoisia vastauksia, Kiitos paljon kaikille.

Ja sitten palataan aiheeseen sisälukutaito.

En ole miehen sukulaisia syyttänyt meidän lapsimäärästä enkä katso että kukaan olisi vastuussa meidän rahatilanteesta, enkä ole syyttänyt miehen sukulaisia meidän rahatilanteestakaan.

TIEDÄN että lapset tarvitsevat monenlaista kouluiässä. He tarvitsevat koko ajan jotakin, monenlaista. On perheen arvoista kiinni mitä ostetaan, mikä on tarve, mihin panostetaan.

Miehen sukulaisten tehtävä ei ole paikata meidän rahatilannetta eikä sukulaisten tehtävä ole vaatettaa tai ruokkia meidän lapsia. Lahjat on lahjoja ja ne voi olla mitä vaan.

Ja kuten tuolla joku kysyi, ilmeisesti he oikeasti eivät tiedä miten tiukkaa meillä oikeasti on.

ja joku kysyi tytön äidistä. En usko että hän ostaa mitään. Tytön äiti ei ole suostunut edes tapaamaan lastaan.

Joku hokee, ja tätä hoetaan koko ajan: miehen edellisen liiton lapsi on kuitenkin vain LAPSI. HEI! myös nämä meidän yhteiset ovat lapsia!!

Ehkä vastaukset olisivat olleet toisenlaisia, jos olisikin jättänyt kertomatta tämän uusperheellisyyden. Että yksi lapsista ei ole minun tekemä.

Tasa-arvoista kohtelua minä perään. Jos yhdellä lapsista on oikeus saada kallis lahja, niin silloin se sama oikeus on kaikilla lapsilla!

Perään myös järkevää rahankäyttöä. Jos on rahaa ostaa humpuukia, miksi ei sitä samaa rahaa laiteta johonkin järkevään, koska siitä järkevästä on paitsi pula, myös toive.


Nämä kommentit, että olet ottaessasi tiennyt että miehellä on lapsia ja plaaplaa jätän omaan arvoonsa, koska en ole vähättelemässä miehen lasta, vaan vaatimassa samoja oikeuksia meidän yhteisillekin. Kyse ei ole tästä joulusta vaan kaikista menneistä synttäreistä tai jouluista.

"Mene töihin" HAHAA. Ja sitten kun menen ja vien lapset päivähoitoon, minut lynkataan täällä:" kun tekee lapsia, pitäisi itse hoitaa. " "minä olen hoitanut meidän jennipetterin kotona 25 vuotiaaksi, ja nyt jennipetteri on tasapainoinen aikuinen ja kypsä muuttamaan kierttuli-tädin v inttikammariin , on turvallinen siirtymä itsenäisyyteen ja plaaplaa" "kyllä sitä pärjää kun menot laittaa semmoseksi"

Minulla on työpaikka odottamassa, mutta en voi mennä sinne, koska olen ottanut virkavapaata tiettyyn aikaan asti. Virkavapautta ei voi noin vaan purkaa. Täällä ei noin pientä lasta kuin kuopus on , oteta päiväkotiin vaan se olisi perhep.hoito ja en laita lapsiani perhep.hoitajalle *huonoja kokemuksia enkä ota riskiä * Olen etsinyt osa-aikatyötä, tuloksetta.


En minä valita meidän rahatilannetta. Se ei ole se asian ydin. Valitan siitä, että saman vanhemman lapsia kohdellaan eriarvoisesti.

Ei meidän yhteinen muksu saa niin kalliita lapsia kuin miehen lapset saivat saman ikäisinä, eikä niille kuitenkaan ollut näillä lapsilla käyttöä - eivät saaneet käyttää äidin luona tai eivät saaneet ottaa sinne äidin luo, äiti kielsi... koska olivat miehen sukulaisilta..

Mutta kuten sanoin, sisälukutaito olisi paikallaan, ja kuten sanoin, tämä on turhis, tämä' on vaitus, älä lue jos jo otsikko ja alkulauseet ottaa päähän. Mutta mitä te teette.. jaapa jaa.

jos tuo teini olisi sun oma lapsi, hyväksyisit sen, että hän saa kalliimpia lahjoja kuin pienet. Niin se menee muissakin perheissä. Esim. meillä meni noin 20 euroa 0-3-vuotiaiden lahjoiihin.

4-6 vuotiaiden noin 50 - 100

ja 7-11- vuotiaiden noin 200 jne

 

[vieras]

Jos kyseessä olisi sun oma lapsi, olsiit iloinen, kun teilä säästyy rahaa, kun lapsen toive toteutetaan.
Yleensä vanhemmat haluavat täyttää oman lapsensa toiveen jouluksi nykyään.
Ja jos joku muu sen ostaa ja saa itse ostaa vain jotain tarpeellista, varsinkin kun kyseessä iso isomman lapsen toive, vanhemmat olisivat aivan mielettömän tyytyväisiä.

Meilläkin varakkaat isovanhemmat lapsilla, ja olisin todella iloinen, jos kysyisivät lapsilta toivetta, tai ostaisivat sitä tarpeellista.

Tuovat kysymättä jotain halpaa rihkamaa.