Epäreilua...

[Nimetön]

Tää on vähän surullinen juttu. Itse olen raskaana, ja samoin ystäväni, samoilla viikoilla. Muutama päivä sitten hän sai keskenmenon. Hän tuli raskaaksi pitkien hoitojen avulla, ja oli jo voiton puolella eli viikkoja kasassa 13+päiviä. Ehdimme jo huokaista, sillä se oli luultavasti heille viimeinen kerta.
Itse olen vielä raskaana ja ilman hoitoja tulin raskaaksi. Tuntuu niin epäreilulta, että minun raskaus jatkuu, mutta hänen ei. Toivon että olisi nyt ollut toisinpäin, vaikken tietysti halua omaani menettää. En tiedä mitä sanoisin tai tekisin...
Kertokaa.

 

[Hoh hoh]

Tulit kyllä ihan väärälle palstalle mielestäni. Ketään lapsettomuudesta kärsivä ei olisi tuota tarinaa halunnut kuulla.

Niin ja mitä voit tehdä? Et mitään. Olet valitettavasti ehkä viimeinen ihminen joka voi nyt tehdä mitään. Sinun mahasi muistuttaa ystävääsi menetyksestään.

 

[lerppu]

\

Tulit kyllä ihan väärälle palstalle mielestäni. Ketään lapsettomuudesta kärsivä ei olisi tuota tarinaa halunnut kuulla.

Niin ja mitä voit tehdä? Et mitään. Olet valitettavasti ehkä viimeinen ihminen joka voi nyt tehdä mitään. Sinun mahasi muistuttaa ystävääsi menetyksestään.

Hän kysyi neuvoja ei mielipidettäsi..ehkä olet itse väärässä elämässä

 

[Pepi]

\

Tulit kyllä ihan väärälle palstalle mielestäni. Ketään lapsettomuudesta kärsivä ei olisi tuota tarinaa halunnut kuulla.

Niin ja mitä voit tehdä? Et mitään. Olet valitettavasti ehkä viimeinen ihminen joka voi nyt tehdä mitään. Sinun mahasi muistuttaa ystävääsi menetyksestään.

Joopa joo, itse olen kärsinyt lapsettomuudesta 5 vuotta ja kuitenkin nyt tulin raskaaksi. En ymmärrä näkemystäsi miksi kukaan lapsettomuudesta kärsivä ei halua tuollaista kuulla. Me jotka olemme lapsettomuudesta kärsineet niin ehkä ymmärrämme ja mietimme paljon enemmän sitä että keskenmeno on aina mahdollinen. Itse ainakin niin tein ja teen vieläkin. Olen jo onnellinen että olen edes tullut raskaaksi koska silloin jo toivoa uudesta raskaudesta myös!

 

[minttu]

On vain hyvä että joku haluaa auttaa ystäväänsä niin paljon, että yrittää löytää täältäkin sanoja, joilla helpottaa. Jokainen meistä haluaisi varmasti tuollaisen ystävän. Totta on että maha muistuttaa siitä, minkä itse mentti, mutta ystävää silti tuossa kohtaa tarvitaan. Muistaa kuunnella ja olla paikalla silloin kun tarvitaan. Mitään muuta ei kai voi tehdä. Itselläni vähän samatapainen tilanne, ystävä raskaana ja ollaan puhuttu avoimesti tilanteesta ja kaikista tunteista, myös kateudesta ja katkeruudesta ja huonosta omastatunnosta. Välittäminen ja yhdessä itkeminen ovat parasta lääkettä.

 

[ninni77]

parasta mitä voit tehdä on jatkaa YSTÄVÄNÄ olemista... kuuntele ja tarkkaile mitä hän sinulta toivoo... me lapsettomuudesta kärsineet/kärsivät kun olemme kaikki kuitenkin kovin erilaisia ihmisiä... ehkäpä hän tahtoo tavallaan odottaa sinun lastasi sinun kanssasi kunhan se suurin suru laantuu ensin... :hug:

 

[puutiikeri]

Toi sun tilanteesi vaikuttaa hyvin tutulta. Erona vain se, että molemmat meistä kärsi lapsettomuudesta.Tulin ystäväni kanssa samoihin aikoihin raskaaksi ja ystäväni raskaus päättyi samoihin aikoihin kun sinun ystävälläsi ja minun raskaus jatkui.Kyllä se vaan tosi pahalle tuntui. Piti siinä käydä itseni kanssa asiaa läpi ja miettiä kuinka tästä eteenpäin pitää yhteyttä ystävää.Lasten synymästä ilmottaminen oli kans hieman vaikeaa, koska ei yhtään tiennyt minkälaista elämäntilannetta ystäväni menee juuri silloin läpi, eli onko kaikki juuri silloin ok vai mennäänkö kenties jotain masennuskautta läpi. Soittelemme melko usein ja ainakin minä kyselen ensin hänen kuulumiset ja voinnit, ja annan hänen ottaa itse puheeksi esim. meidän lapset. Koita kuitenkin olla ystäväsi tukena, nyt se sitä takuulla tarvii. Ja sulle toivotan kaikkea hyvää että raskautesi menee loppuun asti hyvin. :flower:

 

[Minäkin]

Kun odotin ensimmäistäni (ja ainokaistani), oli myös mieheni veljen vaimo raskaana samaan aikaan. Toisin kuitenkin kävi; silloin vatsassani oleva lapseni ei saanutkaan serkkua. Tilanne oli vaikea sekä minulle että mieheni veljen vaimolle. Puhuimme asiasta avoimesti ja onneksi mieheni veli vaimoineen saivat muutaman vuoden päästä suloisen tytön. Mielestäni on turhaa kantaa syyllisyyttä siitä, että jolle kulle käy niin huono tuuri vauvan kanssa, pikemminkin pitäisi jaksaa auttaa toista kuunnellen etc. ja luoda omalla raskaudellaan toivoa toisellekin, kuten meillä kävi. Onneksi!

 

[anne-68]

En tajunnut tuota "tuntuu niin epäreilulta että minun raskaus jatkuu,hänen ei.toivoisin että nyt olisi ollut toisinpäin.."Siis?????Kuinka tollaista voi suustaan päästää odottava äiti?Ymmärän hyvin että kamalalta tuntuu kun toinen menettää lapsensa,mutta epäreilua että oma raskaus jatkuu..?En ymmärrä,valaise vähän.Toivottavasti tarkoitit sanoa jotain muuta kuin mitä tulit kirjoittaneeksi?
Joku sanoi ettei pyydetty kommentteja vaan neuvoja;se vain on niin että sananvapaus ja mielipiteen ilmaisu ovat oikeuksiamme,täälläkin.Ja mitä tuollaiseen neuvoa antaa?Mä ainakin häkellyin niin ton kommentin koko sisällöstä ettei edes tule neuvoa mieleen,kommentti vaan.

 

[äiti]

"tuntuu niin epäreilulta että minun raskaus jatkuu,hänen ei.toivoisin että nyt olisi ollut toisinpäin :\|

Kuulosti ehkä karskilta mutta uskon että ymmärrän täysin mitä tällä tarkoitettiin, ei sanan mukaisesti sitä miten asia esittettiin, vaan uskoakseni taustalla on vain syvää myötätuntoa ja välittämistä ystävää kohtaan, joka on joutunut läpikäymään huomattavasti enemmän raskautensa eteen kuin kirjoittaja. En edes epäile että kirjoittaja ei haluaisi lastaan, osaa vaan tuntea aidosti myös ystävänsä puolesta.
Lapsettomuus on rankkaa ja hoidot todella raskaita, itselläni takana 7vuoden lapsettomuustaistelu , nyt 3lapsen äiti, silti ne ajat pysyy ikuisesti mielessä enkä edes halua unohtaa, edelleen lapsettomuus koskettaa todella syvälle ja osaan asennoitua molempaan osaan, niin odottajan kuin lapsettomuudesta kärsivän.Nykylääketiede on onneksi lähes kaikkivoipaa ainakin lapsettomuushoidoissa. Itselläkin vasta 5:s ivf tuotti tuloksen, ja heti seuraava toisen tuloksen, ja muutama vuosi eteenpäin luomuvauva kaikkien yllätykseksi=).
Eli toivoa on vaikkei aina uskois

Karkas vähän asia mut kiireellä naputin =)

 

[taustalla]

\

Tulit kyllä ihan väärälle palstalle mielestäni. Ketään lapsettomuudesta kärsivä ei olisi tuota tarinaa halunnut kuulla.

Niin ja mitä voit tehdä? Et mitään. Olet valitettavasti ehkä viimeinen ihminen joka voi nyt tehdä mitään. Sinun mahasi muistuttaa ystävääsi menetyksestään.

olipas rumasti sanottu, hänhän on vain huolissaan ystävästään ja haluaa auttaa.

 

[äiti taas]

\

Tulit kyllä ihan väärälle palstalle mielestäni. Ketään lapsettomuudesta kärsivä ei olisi tuota tarinaa halunnut kuulla.

Niin ja mitä voit tehdä? Et mitään. Olet valitettavasti ehkä viimeinen ihminen joka voi nyt tehdä mitään. Sinun mahasi muistuttaa ystävääsi menetyksestään.

Tätäkin ihmistä luulen ymmärtäväni täysin jokka näin kommentoi, me ihmiset ollaan kaikki kuitenkin niin omissa tilanteissamme jokainen että koetaan asiat eritavalla.
Vaikka itse kävin kovat hoidot ja taistelut läpi ennenkuin vihdoin tulin raskaaksi, niin vaikka olin valtavan ylpeä mahastani niin itselläni oli myös valtavan "vaikea" olo joittenkin "tuttavien" edessä jotka oli edelleen lapsettomia yrityksistä huolimatta, oman onnen keskellä olin kuitenkin valtavan Nöyrä siitä etuoikeudesta että itse kuitenkin olin raskaana. En tiedä tajusko kukaan mitään mitä tarkoitin mutta lähinnä sitä että jokainen kokee asiat omalla tavallaan, omien kokemustensa ja tilanteensa kautta, asiat pitää nähdä useammalta kantilta.

Viestiketjub aloittajalle sanoisin että ole onnellinen, ei se että et olisi, tee ystäväsi taistelua hänelle yhtään helpommaksi. Raskaana olevia on ympärillä sinusta huolimatta, ja toivon että ystäväsi saa ja osaa nauttia myös sinun kauttasi vauvan odotuksesta
Minun eka ivf-vauvani syntyi vuosi sen jälkeen kun veljeni sai ensimmäisen lapsensa jonka kummiksi pääsin ja johon sain tuhlata kaiken lapsen kaipuuni ja hellittelyni, sain pitää niin Omana kuin toisen lasta voi, ehkä suurin paine poistui ja antoi tilaa onnistumiselle, kuka tietää.