Epäilen vahvasti että minulla on Asperger.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omnomnom ugh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

omnomnom ugh

Vieras
Olen lukenut netistä viime viikot paljon tietoa aspergerista ja koko aika olen enemmän varma että minulla on kyseinen oireyhtymä. Tein sen jonkun testinkin ja pistemäärä oli 130.
Mitä mun pitäis tehä et saisin vahvistuksen epäilylle? Riittääkö että soitan omalle tk-lääkärille ja varaan ajan vai mitä häh? :(
 
Mä epäilen, että mullakin on. Nettitestistä sain 140 pistettä. Mutta en mä mitään diagnoosia tarvi, koska olen paikkani löytänyt. Luulen, että myös kahdella lapsellani on, mutta kolmella ei ole. Mihin aikuinen mitään diagnooseja tarvii? Lapsetkaan ei tarvi, jos muutenkin pärjäävät.
 
No olen vuosikaudet ollut varma että olen jokin "poikkeus". Peruskoulu meni huonosti, mua kiusattiin sekä henkisesti että fyysisesti. Olen nyt 22v ja työtön, jotain työkokeiluja on ollut peruskoulun jälkeen mutta muuten olen ollut ns. "tyhjän päällä". En jotenkaan uskalla hakeutua töihin tai kouluun vaikka olen osallistunut mm. yhteishakuihin tms. Yhteen kouluun olisin jopa päässyt mutta en sitten vain mennyt sinne.
Sosiaaliset tilanteet on hankalia, mulla ei ole koskaan ollut ystäviä paljoaa, ja viihdyn mieluiten yksin tai vain yhden henkilön seurassa. Jos kävelen esim. kadulla jonkun nuorisolauman ohi rupee ahdistamaan.
Mulla on pari asiaa joista olen toisinaan jopa sairaalloisen kiinnostunut, saatan lueskella aiheista juttuja tuntikausia netistä ja tuon kiinnostukseni kyseisiin asioihin esille myös puolisolleni.
Sain tietää asperger- oireyhtymästä aikoinaan kun tuttavaperheen lapsi sai autismi-diagnoosin.
Pyysin puolisoani ja äitiäni lukemaan netistä asperger-oireyhtymästä, ja molemmat ovat myös sitä mieltä että oireet ym kuullostaa ihan minulta.
 
Mä epäilen, että mullakin on. Nettitestistä sain 140 pistettä. Mutta en mä mitään diagnoosia tarvi, koska olen paikkani löytänyt. Luulen, että myös kahdella lapsellani on, mutta kolmella ei ole. Mihin aikuinen mitään diagnooseja tarvii? Lapsetkaan ei tarvi, jos muutenkin pärjäävät.

Mä taas uskon että se diagnoosi tai edes asiasta tietävän lääkärin kanssa puhuminen auttais mua ja mun läheisiä.
 
Ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä tk-lääkäriin. Sieltä saa sitten lähetteen eteenpäin jatkotutkimuksiin.

Ja moni saa avun jo siitä, että saa tiedon siitä, mistä oikein on kyse. Eli se jo auttaa, että saa "oudolle käytökselle/olotilalleen" ns. syyn, joka sen selittää. Ja kun on diagnoosi, on mahdollisuus ymmärtääkseni saada myös jonkinsortin tukea, jos sitä tarvitsee. Tjtn.
 
Tässä tuo testi: http://www.asperger.fi/testi.htm

Minä sain vain 89 pistettä, odotin itse saavani enemmän. Uskon kyllä ottavani joitain piirteitä aspergerista ja lähisuvustani löytyy yksi tällainen.
 
[QUOTE="mies";28456256]Tässä tuo testi: Asperger-testi, test, testi

Minä sain vain 89 pistettä, odotin itse saavani enemmän. Uskon kyllä ottavani joitain piirteitä aspergerista ja lähisuvustani löytyy yksi tällainen.[/QUOTE]

No mä sain tuosta 122 eikä yllättänyt. Mulla on myös tarkkaavuuden häiriöitä/oireita.(=adhd)
Tiedostan oireeni, osaan elää niiden kanssa, teen jopa työtäni tällaisten lasten kanssa. :)
 
Itse olen tehnyt tuon testin joskus aikaisemmin, enkä saanut "diagnoosia, mieheni sai.

Mutta siis meissä kaikissa on piirteitä eri diagnoosien alla olevista ominaisuuksista. Ei ole mitenkään poikkeavaa nähdä itsessään tai puolisossaan, tai lapsissaan as-piirteitä.
 
No olen vuosikaudet ollut varma että olen jokin "poikkeus". Peruskoulu meni huonosti, mua kiusattiin sekä henkisesti että fyysisesti. Olen nyt 22v ja työtön, jotain työkokeiluja on ollut peruskoulun jälkeen mutta muuten olen ollut ns. "tyhjän päällä". En jotenkaan uskalla hakeutua töihin tai kouluun vaikka olen osallistunut mm. yhteishakuihin tms. Yhteen kouluun olisin jopa päässyt mutta en sitten vain mennyt sinne.
Sosiaaliset tilanteet on hankalia, mulla ei ole koskaan ollut ystäviä paljoaa, ja viihdyn mieluiten yksin tai vain yhden henkilön seurassa. Jos kävelen esim. kadulla jonkun nuorisolauman ohi rupee ahdistamaan.
Mulla on pari asiaa joista olen toisinaan jopa sairaalloisen kiinnostunut, saatan lueskella aiheista juttuja tuntikausia netistä ja tuon kiinnostukseni kyseisiin asioihin esille myös puolisolleni.
Sain tietää asperger- oireyhtymästä aikoinaan kun tuttavaperheen lapsi sai autismi-diagnoosin.
Pyysin puolisoani ja äitiäni lukemaan netistä asperger-oireyhtymästä, ja molemmat ovat myös sitä mieltä että oireet ym kuullostaa ihan minulta.

Kyllä sun varmaan kannattaa hakeutua lääkäriin ja koittaa saada diagnoosi, koska sen avulla voit saada jonkun harjoittelupaikan tai opiskelupaikan ja tukea. Sulla taitaa olla oma koti ja puoliso, joten ne asiat taitaa olla kunnossa, mutta diagnoosin kanssa voi varmaan saada myös tukiasunnon jos sille on tarvetta.

Mun serkulla on asperger ja hän asuu Ruotsissa ja hän on ainakin saanut harjoittelupaikan diagnoosinsa takia, kun ei pysty opiskelemaan ja asuukin vielä kotona, ikää on saman verran kuin sulla ap.

Tsemppiä!
 
103 pistettä. En tiedä mikä mun on, äänet ärsyttää (en kestä olla samassa huoneessa jos joku maiskuttaa ruokaa syödessään), tietokone on paras ystäväni, inhosin ryhmätöitä koulussa, en tykkää juhlista...ei kait mikään.
 
Minulla on rajatilahäiriö (persoonallisuushäiriö) ja saan korkeita pisteitä nettitesteistä, mutta oikeissa testeissä ei käynyt ilmi mitään Aspergeriin viittaavaakaan. Syynä tähän tod.näk. se, että koska minulla on psyykeen kehityksen häiriö (sitähän rajatila tavallaan on), olen jäänyt joissakin osa-alueilla pikkulapsen tasolle ja pienillä lapsilla on ns. autistista ajattelua paljonkin...
 
122 pistettä ja eipä tuo sinänsä mikään yllätys olis jos tutkimuksista jonkun diagnoosin sais, tosin näinkin on pärjännyt niin en koe sitä diagnoosia tarpeelliseksi.

Jos tuntuu et asioille nimen saaminen helpottaa niin ei muuta ku tutkimuksiin.
 

Yhteistyössä