No olen vuosikaudet ollut varma että olen jokin "poikkeus". Peruskoulu meni huonosti, mua kiusattiin sekä henkisesti että fyysisesti. Olen nyt 22v ja työtön, jotain työkokeiluja on ollut peruskoulun jälkeen mutta muuten olen ollut ns. "tyhjän päällä". En jotenkaan uskalla hakeutua töihin tai kouluun vaikka olen osallistunut mm. yhteishakuihin tms. Yhteen kouluun olisin jopa päässyt mutta en sitten vain mennyt sinne.
Sosiaaliset tilanteet on hankalia, mulla ei ole koskaan ollut ystäviä paljoaa, ja viihdyn mieluiten yksin tai vain yhden henkilön seurassa. Jos kävelen esim. kadulla jonkun nuorisolauman ohi rupee ahdistamaan.
Mulla on pari asiaa joista olen toisinaan jopa sairaalloisen kiinnostunut, saatan lueskella aiheista juttuja tuntikausia netistä ja tuon kiinnostukseni kyseisiin asioihin esille myös puolisolleni.
Sain tietää asperger- oireyhtymästä aikoinaan kun tuttavaperheen lapsi sai autismi-diagnoosin.
Pyysin puolisoani ja äitiäni lukemaan netistä asperger-oireyhtymästä, ja molemmat ovat myös sitä mieltä että oireet ym kuullostaa ihan minulta.