epävakaa persoonallisuushäiriö

  • Viestiketjun aloittaja harmaata
  • Ensimmäinen viesti
harmaata
onko täällä ketään äitiä jolla on todettu epävakaa persoonallisuus häiriö?
miten se vaikuttaa elämään? ja miten se ilmenee käytöksessä ja tunteissa?
olen tässä jo pitkään ihmetellyt mieleni vuoristorataa,vuosia. olen laittanut masennuksen ja hormonienpiikkiin mutta jotenkin rupeaa tuntumaan että ratkaisu on tässä... kaikki oireet täsmää mitä diagnosoinnista luen. pelottavaa. mistä haen apua?
 
äiti jolla on
Minulla on ja äiti olen.

Hae varma diagnoosi ja lääkitys/ terapia psykiatrilta. Terapiassa käyn itsekin, alkoholi- tai muuta päihdeongelmaa minulla ei koskaan ole ollut. Sekinhän usein epävakaaseen liittyy.
 
äiti jolla on
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Oletko siis käynyt jo psykiatrilla/neurologilla?
Minä vai ap?

Minä olen ollut terapiassa jo vuosia. Käyn nykyisellään kerran viikossa, ennen kävin useammin.

On myös masennustaustaa minulla ja väkivaltaista lapsuuskotia löytyy meriittilistalta jne... mutta nykyään elämä on kutakuinkin mallissaan. Ja mieskin on pysynyt kuvioissa mukana (ihme sinänsä, taitaa olla vähän seko tuo ukkokin!:D)
 
  • Tykkää
Reactions: Tehimiini
vieras
Apua voi hakea ihan tk:n kautta pyytämällä psyk. päivystykseen lähetteen mistä laittavat eteen päin et pääset terapiaan. :) Se on pitkällinen projekti mut saattaa tasoittaa noita tunne kuohuja. Ja miksi ei äidiksi jos osaa hakea sitä ennen apua itselleen?
 
jenmo
Minulla on! Mulla alkaa hoito MTT:lla elokuussa...

Mulla lähinnä ollut vaikeuksia parisuhteissa, alkoholinkäyttö varsinki nuoruudessa ollut holtitonta, seksisuhteita paljon...

Alkoholi vahvistaa oireilua ja aiheuttanut monenlaisia ongelmia. Mielialat hyppii sekunneissa euforiasta pohjamutiin etc..

Paljon on apua, kun keskustelee luottoihmisen kanssa ja ei suin päin hyökkää minnekää reissuun tms. vaan miettii pitemmälle, vaik se ois kuinka hankalaa.

Lääkityksiä on ollut monenlaisia, mut ne on kaikki olleet masennukseen ja nyt lopetettu, kun eivät ole oikeaan asiaan auttaneet.
 
harmaata
en ole käynyt vielä hakemassa apua olen vaan uskotellut itselleni että kyllä se ohi menee, no ei ole mennyt....ihan järkytyin miten puolivahingossa löysin nimen tälle mahdollisesti olevalle tilalle. olen nyt perehtynyyt jonkun aikaa tähän, lukenut kokemuksia ja kaikki on niin kuin omasta suusta ja mielestä! haluan vain että joku toteaa minut joko terveeksi tai jokskin kunhan saan selityksen tälle hurjalle ololle...mulla on puolivuotias lapsi ja ihan senkin vuoksi tämä on saatava hallintaan.
 
Rubus
Minulla on todettu epävakaa persoonallisuushäiriö, ja sen kaverina myös useampi muu persoonallisuushäiriö. Nettiä tutkiessani ja tietoa etsiessäni tuntuu, että yhdenkin kanssa on jo iso työ, saati niin monen kuin minulla... Olen 1v 4kk ikäisen tytön äiti, ja sairastuin (taas) vakavaan masennukseen tänä keväänä ja aloin miettiä, josko kyseessä olisi jotain muutakin kuin pelkkä masennus. Lähetteen sain psyk.polille, jossa olen käynyt muutaman kuukauden. Testejä tehtiin ja haastatteluja, ja tulos oli, että persoonallisuushäiriöitä minulta löytyi. Lääkäri epäili testien luotettavuutta, kun minulla löytyi niin monta, kunnes huomasi papereista, että minulle on tehty samat testit 6 vuotta sitten edellisellä kerralla psyk.polilla toisella paikkakunnalla ja saatu samat tulokset; epävakaa, estynyt, epäluuloinen ja passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö. Sen jälkeen ei lääkäri enää epäillyt. Ihmetyttää vaan, että minulle ei silloin 6 vuotta sitten ole kerrottu mitään. Olisin osannut terapiaa hakiessanikin pyytää apua oikeaan vaivaan, enkä pelkkään masennukseen. Noiden lisäksi nyt löytyi myös narsistinen ja depressiivinen persoonallisuushäiriö. Sen kaiken informaation pohjalta, jota olen löytänyt, olen suuri ongelmavyyhti ja kamala ihminen, joka aiheuttaa muille vain ongelmia. Mutta olen päättänyt nähdä asian hieman paremmin. Nyt ainakin tiedän, mistä on kysymys, ja muut ihmiset myös kun olen heille kertonut. Tyttäreni takia haluan parantua ja tulla tasapainoiseksi ihmiseksi. Rankkoja aikoja on, toiset päivät parempia kuin toiset. Itseni vaihngoittamistakin tapahtuu... Menipä synkäksi. Mutta halusin kertoa, että et ole ainoa, meitä on muitakin. Ja sitkeästi suunnistan valoa kohti. Luovuttaa ei koskaan kannata. Tieto on askel eteenpäin, oikeaan suuntaan. Siunausta.
 
"Luna"
...yksi jolla ks. diagnoosi (sain tämän 7/11, sairaus kuitenkin ollut pidempään). Lisäksi krooninen masennus ja paniikki-sekä ahdistushäiriöt. Jos kotioloni olisivat olleet toisenlaiset, olisin todennäköisesti "terve", vaan aina eivät mene nallekarkit tasan. Minulla ja miehelläni on 15kk vanha lapsonen. Ennen lapsen syntymää voin pitkän aikaa paremmin ja kuvittelin jo selättäneeni traumat, mutta lapsen syntymä laukaisi vakavan masennuksen ja sen jälkeen ollaankin menty aikamoista vuoristorataa. Nyt aion viimein 12 vuoden masennushistorian jälkeen vaatia Kelan terapiaan oikeuttavaa lausuntoa, sillä haluan viimein aloittaa "eheytymisen", jotta voisin taata rakkaalle lapselleni tasapainoisen kodin ja kasvuympäristön. Toki pelkään, että "periytän" tämän sairauden lapselleni, mutta koitan tehdä parhaani ettei näin kävisi. Tämä on hirveä sairaus, mutta periksi ei saa antaa. Päivä kerrallaan <3.
 
"Jii"
Joku tuossa sanoi, että hänellä epävakaa- ja riippuvuus- persoonallisuushäiriöt, ja sanomattakin selvää, että elää erakkoelämää. Miksi? Minulla epävakaa-, riippuvuus sekä vaativa persoonallisuushäiriö, kaksi lasta, mies, kaksi kissaa olen koulussa ja töissä. Etsi ihminen joka ymmärtää :) Ei lääkityksiä, lähipiiri tietää ja tulee kaikessa :)
 
Tj
Olen käynyt hoidossa epävakaisuuteni vuoksi jo pitkään. Uskon saaneeni tasapainoa ja toive perheestä olisi suuri. Sovimme mieheni kanssa että käyn psykoterapiassa pari vuotta ja katsomme tilannetta silloin, mikäli hän on silloin vakuuttunut siitä että kestän äitiyden haasteet. Haluaisin kuitenkin tietää mitkä ovat olleet pahimmat koettelemuksenne epävakaisuuden ja äitiydenne suhteen? Yritän kaikin puolin valmistautua äitiyttä varten. Psykoterapia on auttanut minua pärjäämään erittäin hyvin, ja terapeuttini sanoi ettei nää estettä perheen hankkimiselle tulevaisuudessa sillä olen psyykkisesti kehittynyt huimaa vauhtia.. Toivotaan että kehitys on jatkuvaa....
 
pl
Minun äidilläni on epävakaa, ja ikävä kyllä periytynyt minulle. Tosin ei perinnöllisistä syistä, vaan ympäristöllisistä. Lapsuuteni on olut traumaattinen, ja sain apua vasta, kun itse rupesin sitä parikymppisenä etsimään. Nyt yritän eheytyä, mutta olen katkera vanhemmilleni kaikesta siitä, mitä olen joutunut kokemaan.
 
"vieras"
Minun äidilläni oli epävakaa persoonallisuus johtuen omasta tarumaattisesta lapsuudestaan. Ihan pirun ilkeä ja vaikea ihminen hän oli, ikinä koskaan kenellekään en toivoisi äidiksi epävakaasta pershäiriöstä kärsivää ihmistä. Häiriö ei ole mikään masennuksentyyppinen, johon sairastua voi vaikkapa aikuisiällä, kyllä persoonallisuushäiriöt syntyvät lapsuudessa hyvin traumaattisten kiintymyssuhdekokemusten pohjalta. Tavallaan olen antanut omalle äiilleni anteeksi, koska hän oli vain oman lapsuutensa uhri, mutta helvetti vieköön, että teki omien lastensa elämästä vaikeaa ja kuolikin hyvin traagisella tavalla.
 

Yhteistyössä