epäsiisti ystävä

onko kellään ystävää tai tuttavaa, jonko ulkomuoto saa olon kisaantuneeksi?
jokainen saa toki näyttää siltä kuin haluaa, mutta jos on epäsiisti & homssuinen..

esimerkki: menimme eilen terassille tämän ystävän kanssa . lompsi paikalle lököttävissä ruskeissa housuissa, muodottomassa hailakansinisessä paidassa, rasvaiset hiukset ponnarilla, ilman meikkiä, ilman koruja. pienempirintaisena menisi ihan pitkähiuksisesta miehestä! aviomiehenikin on ihmettelyt tästä ystävästäni että "eikö se ikinä pese sitä tukkaansa?!" kyseinen henkilö on melkoisen "kookas", mutta luulen että siinäkin koossa löytyisi nättejä vaatteita! :O mutta ei, ostaa kirppiksiltä & alennusmyynnistä muodottomia & värittömiä riepuja!

ongelma ei siis ole pelkkä meikittömyys tai rento pukeutuminen, vaan epäsiisti olemus. ystäväni on käynyt pareilla treffeillä ja ihmettelee, kun ei tärppää.
tekisi mieli sanoa, että pesee tukkansa ja tiputtaa pari kiloa niin ehkä sitten..

 

Ei ole onneksi. Mutta jos olisi tuntisin varmasti oloni yhtä kiusaantuneeksi kuin sinä. Kotona voi olla vaikka peseytymättömänä mutta ihmisten ilmoilla mieluusti pitäisi huolen perussiisteydestä.

 

Millainen ystävä SINÄ oikein olet?

Jos mun ystäväni kulkisi tukka rasvaisena, kulahtaneet rytkyt päällä treffeiltä toiselle, eikä hällä tärppäisi jota hän ihmettelisi ääneen, niin kyllä mä kertoisin, että missä se vika saattaisi olla.

En tosin näe, että se parin kilon pudotus olisi järin oleellinen osa, sillä kaveripiiristäni löytyy pari 150kg daamia...joilla ei kyllä ole miehistä pulaa ollut. Enkä usko, että meitikkömyys ja koruttomuuskaan on ongelma. Mutta se likainen tukka ja epäsiisti olemus ovat asioita, joihin kehoittaisin ystävääni hieman puuttumaan. Ja auttaisin mielelläni häntä. Voitaisiin yhdessä käydä kirppiksellä katselemassa siistejä vaatteita. Hänen makunsa tosin huomioiden, eli jos ystävä haluaa pukeutua mustaan, niin se on ihan ok.

Ei täällä rutiseminen ystävääsi auta, vaan se, että autat häntä. Ensin kerron, mikä tilanne on (hän kun si sitä selvästi nyt itse näe) ja sitten teette sille yhdessä jotakin.

 

Millainen ystävä SINÄ oikein olet?

Jos mun ystäväni kulkisi tukka rasvaisena, kulahtaneet rytkyt päällä treffeiltä toiselle, eikä hällä tärppäisi jota hän ihmettelisi ääneen, niin kyllä mä kertoisin, että missä se vika saattaisi olla.

En tosin näe, että se parin kilon pudotus olisi järin oleellinen osa, sillä kaveripiiristäni löytyy pari 150kg daamia...joilla ei kyllä ole miehistä pulaa ollut. Enkä usko, että meitikkömyys ja koruttomuuskaan on ongelma. Mutta se likainen tukka ja epäsiisti olemus ovat asioita, joihin kehoittaisin ystävääni hieman puuttumaan. Ja auttaisin mielelläni häntä. Voitaisiin yhdessä käydä kirppiksellä katselemassa siistejä vaatteita. Hänen makunsa tosin huomioiden, eli jos ystävä haluaa pukeutua mustaan, niin se on ihan ok.

Ei täällä rutiseminen ystävääsi auta, vaan se, että autat häntä. Ensin kerron, mikä tilanne on (hän kun si sitä selvästi nyt itse näe) ja sitten teette sille yhdessä jotakin.

en uskalla.. poisti jo yhden ihmisen kaveripiiristään, kun tämä oli tarjoutunut meikkaamaan hänet .. on ilmoittanut, että "jos en kelpaa tälläisenä ei tarvitse minua katsella! " luulen kyllä, että tiedostaa jollain tasolla itsekin ongelmansa. olen yrittänyt hellävaroen puuttua tilanteeseen, esim. vaateostoksilla vihjailla että " tämä sopisi sinulle upeasti"

 

Kuulostaa että ongelma on muilla, eikä ystävälläsi.

 

niin ja tilanne on mennyt tälläiseksi parin vuoden aikana. muistan, että ennen ystävälläni oli upea, punainen tukka ja käytti näpsäköitä toppeja sekä farkkuja. pelkään, että kyse on jonkinlaisesta masennuksesta ! kun ei ole miestä eikä lapsia, vaikka kaikilla muilla on. ystäväni on aina ollut "iso tyttö" ja oli viimeeksi vakavassa suhteessa 19-vuotiaana (mistä on erittäin pitkä aika sillä olemme kolmekymppisiä)

 

No jos epäilet että kyseessä on masennus, miksi et huolestu siitä ja tartu siihen?

Jos hän on masentunut, ei yhtään auta jos ihmiset ympärillä kiinnittävät huomiota siihen miten ulkomuoto on mennyt huonompaan. Kyllä masentunut sen tajuaa itsekin, ei vaan ole voimaa paneutua siihen ongelmaan kun on isompiakin.

 

Minulla oli kerran tosi mukava frendi (asumme nykyään eri puolilla maata, joten emme ole nähneet vuosiin)
Mahdottoman fiksu ja huumorintajuinen taiteilijatyyppi.
Kauheaa kuitenkin sanoa, että hän oli aina likaisissa vaatteissa, (Kaunis) tukka rasvainen ja hän haisi lialta, pesemättömältä.
Tämä seuraava nyt ei kuulu varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta pakko sanoa miten kuvottavan likainen ja epäsiisti huusholli hänellä oli: Tiskivuori puolen vuoden takaa, kaksi viikkoa sitten baari-illan jälkeinen oksennus sängyn vieressä, menkkaiset alkkarit sängyn alla, vuodevaatteet harmahtavat pinttyneestä liasta.
Harmi kun tällä frendillä oli myös kissa, hiekkalaatikko oli täynnä paskaa ja paakkuntunutta kusta.
Joskus käydessäni sanoin, että siivotaanpa nyt ihan porukassa. Hän innostui aina kovin ja tulikin puhdasta. Käytiin päälle päätteeksi saunassa ja pyykkikone hyrräsi. Oli tosi mukavia iltoja ne!
Tulinpa sitten muutaman päivän päästä kylään niin...kuvotus. Miten ihmeessä hän saikaan kotinsa taas siihen siivoon!
Hän oli tosiaan ja on varmaan vieläkin mukava nainen, mutta toisinaan tutut tulivat supattamaan minulle, että hän haisee niin pahalle, ettei uskalla tehdä lähempää tuttavuutta.
Hyi minua kun kirjoitin tämän.