Minä taas tahdoin seksiä koko raskausajan, -mies ei,- ja koin olevani epämiellyttävä ja vastenmielinen.
Hyvin pian synnytyksen jälkeen halusin seksiä, kiihotuin hirveästi, tunsin oelvani tosi herkkä, ja mieskin oli pitkästä aikaa todella halukas. Yhdyntä vain ei tuntunut paljon miltään, -miten olisi voinutkaan, vain pari viikkoa synnytyksestä?
- Seksin jälkeen mainitsinkin miehelle, että taidan olla aika väljä. Joo, ei tuntunut kuin reunat just ja just, vastasi mies.
Voi itku, kuinka pahoitin mieleni. En TODELLAKAAN enää halua seksiä, mies kyllä haluaisi halailla ja suukotella (kerrankin, yleensä ei tahdo) mutta minä en pysty. Koko ajan mielessä kummittelee tuo alapään löysyys.
Ongelmana on myös se, että seksi on pelkkää suutelua ja yhdyntää. Mies ei tyydytä minua suulla, eikä käsin. Ei edes yritä. Hyvin harvoin, jos oikein kauan olen asiasta jankanut, hän saattaa minua hieroa käsin, mutta enhän minä siitä enää orgasmia tahdo saada, koska tunnen, ettei mies HALUA tehdä sitä vaan tekee sen vain siksi että on "pakko". Ja minusta tuntuu, että mun on pakko saada, enkä voi yhtään nauttia miehen koskestuksesta, kun keskityn vain saamaan pian. -Ja mies valittelee, kun kädet väsyy.
Enkai minä sille mitään voi, etten helposti saa.
Uskon, että saisin helpommin, jos mies osoittaisi edes vähän mielenkiintoa minunkin nautintooni. Rakastaisin ottaa mieheltä suihin ja nauttisin seksistä muutenkin paljon, muttei muakaan kiinnosta enää miehen nautinto, koska sekään ei tahdo mun nauttivan.
