Entäs mitäs mieltä jos 20-vuotias ja 32-vuotias alkaa seurustelu suhteeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Vilu-Iita.
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Että ei kuulu mulle. Jos mies on se vanhempi osapuoli niin toivon ettei vedätä naista parisuhteeseen pitkäksi aikaa parhaassa lastensaanti-iäissä jos ei aio hankkia tämän kanssa lapsia, ja nainen niitä haluaa. Muutenhan toi on ihan normaali ikäero.

Sellaisia ikäeroja ihmettelen kuten presidentti Niinistöllä ja vaimollaan. Iso uhraus vaimolta. Mutta sekään ei kuulu minulle.
 
"vieras"
Ihan ok. Itse olin saman ikäinen kuin ap ja mies vielä pari vuotta tosta vanhempi.. ja ihan hyvin on mennyt jo kymmenisen vuotta :) Ikä on lopulta aika vähämerkityksinen ominaisuus siinä puolisossa.
 
Vilu-Iita.
Kiitos mielipiteestäsi! *halaus*

Niillä on kyllä iso ikäero Jenni Haukiolla ja Sauli Niinistöllä, mutta hyvin näyttää kuitenkin suksi luistavan joten mikäs siinä... :) Onnellisilta vaikuttavat!
 
Vilu-Iita.
[QUOTE="vieras";28962662]Ihan ok. Itse olin saman ikäinen kuin ap ja mies vielä pari vuotta tosta vanhempi.. ja ihan hyvin on mennyt jo kymmenisen vuotta :) Ikä on lopulta aika vähämerkityksinen ominaisuus siinä puolisossa.[/QUOTE]

Niinpä. Meillä on vähän sellasia suunitelmia että kun minä olisin 23 niin musta tulisi äiti ja miehestä 35-vuotiaana sitten isä. :)
 
En mitään, ei kiinnosta.

Itse en moiseen ryhtyisi tai omalle lapselleni moista toivoisi, mutta muiden kohdalla yksi hailee.
Veljeni alkoi seurustella 16-vuotiaana 27-vuotiaan kanssa, eikä siihenkään ole auttanut kuin sopeutua.
 
"Vieras"
En henkilökohtaisesti voi ymmärtää, mitä 32-vuotias näkee 20-vuotiaassa, koska henkisellä tasolla on tuossa vaiheessa melkoiset erot. Kummallista.

Asia ei tietystikään minulle kuulu, mutta ainahan se saa miettimään kun moista tapahtuu vaikkapa lähipiirissä. Noissa tapauksissa pidän vanhempia miehiä vähän ressukoina. Kaikissa tapauksissa, missä lähipiirissäni on noin käynyt, miehet ovat olleet luokkaa "en halua aikuistua ikinä" ja usein myös sellaisia, jotka eivät enää samanikäisiä saa. Kolmikymppisillä naisilla kun on huomattavasti kovemmat kriteerit kuin parikymppisillä ja usein he eivät katso kaikkea sormien läpi.

Miestäni lainaten "kaksikymppiset naiset antaa kaiken anteeksi".

Mutta jokainenhan tekee päätöksensä itse.
 
"Vieras"
Kaksikymppinen on jo eri asia kuin sitä nuorempi, mutta silti epäilisin hieman, josko harkintakykyä on kuitenkaan niin paljon, että suhde ei ala kaduttaa, jos siitä ei tulekaan niin syvää ja tavoitteellista kuin toinen osapuoli toivoisi. Toisaalta tämä riski on olemassa aina ja kaikissa suhteissa. En paheksu kenenkään valintoja, mutta saatan ajatella, että toimisin itse eri tavalla.

[QUOTE="vieras";28962652]
Sellaisia ikäeroja ihmettelen kuten presidentti Niinistöllä ja vaimollaan. Iso uhraus vaimolta. Mutta sekään ei kuulu minulle.[/QUOTE]

En usko, että suhde Niinistöön on Jenni Haukiolta mikään uhraus. Presidentin puolisous sinällään on, koska se on julkinen edustustehtävä, ja hän on siinä roolissa vastuussa kansalle. Jotenkin Haukio kuitenkin vaikuttaa vahvasti ikäistään kypsemmältä (on kaiketi ollut sitä aina?), ja varmasti siksi kokee miehensä hyväksi puolisovalinnaksi. Mutta ei tämä asia minullekaan kuuluisi, joten en kommentoi enempää.

Voisin teoriassa itsekin kiinnostua itsestäni huomattavasti vanhemmasta miehestä, mikäli tämä olisi fyysisesti hyvässä kunnossa, aikaansa seuraava ja miellyttävä. En kestä pidemmän päälle lapsellisuutta miehissä, ja siksi ainakin nuoremmat ovat usein makuuni liian tuoreita ihmisinä.

Onneksi olen löytänyt miehen, joka on rauhallinen ja vakaa, lähes ikäiseni, mutta huomattavasti kypsempi henkisesti. Mielenkiintoinen yhdistelmä, koska iän tuomia ulkoisia ongelmia ei ole odotettavissa sen aikaisemmin kuin minullakaan.
 
Tunnen pariskunnan joilla 12v ikäero. Seurustelu taisi alkaa naisen ollessa 18v jos muistan oikein, tästä on jotain viitisen vuotta aikaa ja ovat nykyään naimisissa ja yksi lapsikin suotu.

Alkuun olin hyvinkin epäileväinen kun ko ystävä kertoi löytäneensä kolmekymppisen miehen, mutta kun sitten tutustuimme tuohon mieheen niin tajusimme ettei se ikä oikeasti ole kuin numeroita. Hyvin on heillä mennyt alusta saakka eikä kukaan ulospäin ulkonäön tmv perusteella edes tuota ikäeroa huomaa. Ovat aikalailla saman ikäisen näköisiä ja oloisia, ihmiset varmaan veikkaisivat jotain 25-30v väliltä kummallekin jos eivät paremmin tiedä. Kummankin perheet on ottaneet puolison hyvin vastaan jne. En tosiaan keksi yhtäkään negatiivista puolta tälle pariskunnalle ko ikäerossa koska heillä se ikäero ei juuri muualla näy kuin ajokortissa..

Samanikäisetkin ihmiset voivat sopia paljon huonommin toisilleen, koska ihmisiä on kovin erilaisia kaikissa ikäluokissa.
 
Niin. Kakskymppisen mielestä kolmekymppinen on kauheen vanha. Nelikymppisen mielestä taas molemmat ovat junioreita. Viiskymppisen mielestä taas hän itse on kauheen nuori.

Ikä on numero.

Kandee lukea Astrid Lindgreniä, koska vaikkapa Eemelissä toi syndrooma on mainittu. "Onhan se ny ihan kauheeta, koska milloin mä olen vasta 60, niin toi on jo 72"
Olishan se varmasti kauheeta?
 

Yhteistyössä