Ensisynnyttäjä, perätilasynnytys?
- Viestiketjun aloittaja Citykatti
- Ensimmäinen viesti
Mulla lähti synnytys käyntiin itestään viikolla 35 tasan. Poika oli perätilassa,koska oli pieni niin sanottiin, että alakautta on mahdollista saada. Synnytys alkoi edetä ja osastolla huomattiin, että jalka oli jumissa synnytys kanavassa, ja jouduin kiireelliseen sektioon. Koen vieläkin olevani jotenkin epäonnistunut kun en saanut synnyttää alakautta,mutta pääasia että vauvalla kaikki meni hyvin. Nyt meidän keskonen on 2v 88.5cm pitkä ja 13.8kg, ihana vilkas poika! :heart: (2640g ja 44.5cm syntyessään)
mulle ei missään vaiheessa sanottu ettenkö saisi synnyttää perätilassa olevaa lasta. ensimmäisesta oli kyse ja perätila oli loppuunasti (todettiin vko28 eikä kääntyny missään vaiheessa). kerran joku lääkäreistä mainitsi "ohimennen" sektion mutta muuten oltiin koko ajan synnyttämässä normaalista. tietenkin kuvattiin lantio ja muut riskit selvitettiin mutta hyvin sieltä kuulemma olis 3,5 kg mahtunut. poika painoi 3020g ja pituutta 49 cm.
synnytys kesti kokonaisuudessa alle 8 tuntia(ponnistusvaihe oli n.15 min)
eli kaikki meni hyvin eikä mitään jäänyt kummittelemaan hampaankoloon. nyt odotellaan toista lasta maailmaan tammikuussa.
synnytys kesti kokonaisuudessa alle 8 tuntia(ponnistusvaihe oli n.15 min)
eli kaikki meni hyvin eikä mitään jäänyt kummittelemaan hampaankoloon. nyt odotellaan toista lasta maailmaan tammikuussa.
Riippuu sairaalasta. Mulla oli esikoinen perätilassa ja sektiota ehdotettiin joka lääkärin ja kätilön taholta. Vain yksi lekuri sanoi, että halutessani saan yrittää myös alakautta mutta koska oon ensisynnyttäjä niin riskejä voi olla enemmän. Itse valitsin sektion, oli ihan sama miten lapsi ulos saadaan kunhan vaan saadaan ehjänä ja mahdollisimman pienin riskein. Näin siis HUSin alueella. Sen sijaan mulle sanottiin jälkikäteen, että esim. Tampereella on tavoitteena saada sektioprosentti mahdollisimman pieneksi ja siksi ensisynyttäjien perätilatkin pyritään hoitamaan alakautta.
Jälkikäteen on kyllä ihmetyttänyt monta kertaa, että miten käytännöt voi vaihdella noin paljon eri puolilla Suomea... Luulis, että ne riskit on tai ei ole joka puolella Suomea samanlaiset...
Jälkikäteen on kyllä ihmetyttänyt monta kertaa, että miten käytännöt voi vaihdella noin paljon eri puolilla Suomea... Luulis, että ne riskit on tai ei ole joka puolella Suomea samanlaiset...
yozara
Mulla kaksoset perätilassa molemmat, sektio ehdottomasti!
Terveinä tulivat.
En uskaltaisi synnyttää edes yhtä perätilassa, senverran riskejä on ja tässä maassa on osaavia kirurgeja!!
Terveinä tulivat.
En uskaltaisi synnyttää edes yhtä perätilassa, senverran riskejä on ja tässä maassa on osaavia kirurgeja!!
No, niin, uusi yritys, edellinen viesti otti ja katosi, tietenkin. Huoh.
Synnytin esikoiseni perätilan vuoksi sektiolla tammikuussa 2004 TYKSissä rv 39. Ensialkuun sektiota ei meinattu myöntää kuin todella nihkeästi, ja itsekin mietin voisinko synnyttää alateitse. Sektio pelotti, sillä minua ei oltu leikattu, ei edes tikattu koskaan aiemmin. Perätilasynnytyksiä oli kuitenkin lähipiirissäni muutama kappale, eikä kukaan sen kokeneista suositellut kokemusta, eivät kyllä halunneet pelotellakaan, joten etukäteen sanoivat vain, että se oli ollut vaikeaa, ja jos uudestaan pitäisi päättää, niin sektion haluaisivat.
Anoppini kertoi sitten syntymän jälkeen mieheni syntymästä, päähän saakka kaikki oli mennyt ihan hienosti, joskin ponnistusvaihe oli ollut tosi pitkä ja kivulias, mutta sitten supistukset yhtäkkiä loppuivat ja vauva oli päästään jumissa. Oli kuulemma todella tuskainen loppusynnytys... Muut pari tapausta olivat jo tuoreempia, mutta eivät sen mukavammin menneitä.
Viikolle 37+ saakka mietin ja mietin miten lapseni synnyttäisin, mutta oli jotenkin kamalan vaikeaa tehdä itse se päätös. Sitten olikin taas ultran aika, ja yritettiin vielä kerran kevyesti ulkokäännöstä, onnistumatta. Mutta ultrassa sitten lääkäri mittaili vauvan kooksi hoikan ruumiin ja pyöreän mallisen pään joka oli suhteessa hiukan kookas. Pään suuri koko suhteessa vartaloon saattaisi perätilasynnytyksessä johtaa pään jumiutumiseen ja ties mihin vaurioihin, joten enää lääkäri ei edes ehdottanut alatiesynnytystä, vaan sanoi että "Kyllä me sulle nyt sektio annetaan." Oli suuri helpotus, että päätöksen teki lopulta lääkäri, tuntui jotenkin ahdistavalta, että minun, kokemattoman synnyttäjän, olisi moinen asia itse pystyttävä päättämään. (Lapsen syntymämitat olivat 3270g, 48cm ja päänympärys 37cm)
Sektio ei tietenkään ole sekään mikään helppo ja mukava tapa synnyttää, kipuja saa kokea siinäkin ihan riittämiin, joskin ne tulevat sitten jälkeenpäin. Itse synnytyksessä pahinta oli verenpaineenlaskun aiheuttama pahoinvointi, ja synnytyksen jälkeen suoneen annosteltavan kipulääkkeen aiheuttama kamala kutina. Silti, jos uudelleen joudun perätilavauvan synnytyksestä päättämään, tahdon sektion.
Itseasiassa, saatan joutua moiseen tilanteeseen jo ihan piakkoin, sillä olen nyt raskaana viikolla 31+2 (okei, 31+3, kello yli puolen yön
), ja vaikka vauva oli viikolla 28 ilmeisesti raivotarjonnassa, on viimeisen viikon kuluessa samat vanhat tuntemukset esikoisen odotusajalta palanneet, potkut tuntuvat alhaalla, ja kohdun yläosasta työntyy esiin kova ja pyöreänmuotoinen "möykky" joka hankaloittaa istumista ja pakottaa ylisuoraan ryhtiin... Eli voisin melkein vannoa, että mahassani istuskellaan taas...
Tällä kertaa en aio asiasta ahdistua, vaan jos lapsi tosiaan yrittää maailmaan perätilassa syntyä, on homman nimi sektio, muuhun en suostu. En vaikka edellisen sektion jäljiltä sektiohaava oli kipeä 2kk, tulehtui ja osa haava-alueen tunnosta ei ole tähän päivään mennessä palautunut, ja toisessa kohtaa iho taas on liiankin herkistynyt, ja lapsi on atoopikko (sektiolla syntynyt lapsihan on tutkimusten mukaan taipuvaisempi saamaan atooppisen ihon kuin alateitse syntynyt, tosin meillä on atooppinen iho myös molemmilla vanhemmilla). Silti katson, että sektio oli turvallinen tapa synnyttää perätilalapsi.
Enkä todellakaan koe epäonnistuneeni synnyttäjänä, ihmisenä, äitinä tai minään, synnytystapa ei tuollaisia asioita ratkaise! Imetyskin onnistui mainiosti ja maito nousi rintoihin jo seuraavana päivänä synnytyksestä ja sain imettää esikoista 15kk tarvitsematta kertaakaan turvautua korvikkeisiin. <br><br>
Synnytin esikoiseni perätilan vuoksi sektiolla tammikuussa 2004 TYKSissä rv 39. Ensialkuun sektiota ei meinattu myöntää kuin todella nihkeästi, ja itsekin mietin voisinko synnyttää alateitse. Sektio pelotti, sillä minua ei oltu leikattu, ei edes tikattu koskaan aiemmin. Perätilasynnytyksiä oli kuitenkin lähipiirissäni muutama kappale, eikä kukaan sen kokeneista suositellut kokemusta, eivät kyllä halunneet pelotellakaan, joten etukäteen sanoivat vain, että se oli ollut vaikeaa, ja jos uudestaan pitäisi päättää, niin sektion haluaisivat.
Anoppini kertoi sitten syntymän jälkeen mieheni syntymästä, päähän saakka kaikki oli mennyt ihan hienosti, joskin ponnistusvaihe oli ollut tosi pitkä ja kivulias, mutta sitten supistukset yhtäkkiä loppuivat ja vauva oli päästään jumissa. Oli kuulemma todella tuskainen loppusynnytys... Muut pari tapausta olivat jo tuoreempia, mutta eivät sen mukavammin menneitä.
Viikolle 37+ saakka mietin ja mietin miten lapseni synnyttäisin, mutta oli jotenkin kamalan vaikeaa tehdä itse se päätös. Sitten olikin taas ultran aika, ja yritettiin vielä kerran kevyesti ulkokäännöstä, onnistumatta. Mutta ultrassa sitten lääkäri mittaili vauvan kooksi hoikan ruumiin ja pyöreän mallisen pään joka oli suhteessa hiukan kookas. Pään suuri koko suhteessa vartaloon saattaisi perätilasynnytyksessä johtaa pään jumiutumiseen ja ties mihin vaurioihin, joten enää lääkäri ei edes ehdottanut alatiesynnytystä, vaan sanoi että "Kyllä me sulle nyt sektio annetaan." Oli suuri helpotus, että päätöksen teki lopulta lääkäri, tuntui jotenkin ahdistavalta, että minun, kokemattoman synnyttäjän, olisi moinen asia itse pystyttävä päättämään. (Lapsen syntymämitat olivat 3270g, 48cm ja päänympärys 37cm)
Sektio ei tietenkään ole sekään mikään helppo ja mukava tapa synnyttää, kipuja saa kokea siinäkin ihan riittämiin, joskin ne tulevat sitten jälkeenpäin. Itse synnytyksessä pahinta oli verenpaineenlaskun aiheuttama pahoinvointi, ja synnytyksen jälkeen suoneen annosteltavan kipulääkkeen aiheuttama kamala kutina. Silti, jos uudelleen joudun perätilavauvan synnytyksestä päättämään, tahdon sektion.
Itseasiassa, saatan joutua moiseen tilanteeseen jo ihan piakkoin, sillä olen nyt raskaana viikolla 31+2 (okei, 31+3, kello yli puolen yön
), ja vaikka vauva oli viikolla 28 ilmeisesti raivotarjonnassa, on viimeisen viikon kuluessa samat vanhat tuntemukset esikoisen odotusajalta palanneet, potkut tuntuvat alhaalla, ja kohdun yläosasta työntyy esiin kova ja pyöreänmuotoinen "möykky" joka hankaloittaa istumista ja pakottaa ylisuoraan ryhtiin... Eli voisin melkein vannoa, että mahassani istuskellaan taas... Tällä kertaa en aio asiasta ahdistua, vaan jos lapsi tosiaan yrittää maailmaan perätilassa syntyä, on homman nimi sektio, muuhun en suostu. En vaikka edellisen sektion jäljiltä sektiohaava oli kipeä 2kk, tulehtui ja osa haava-alueen tunnosta ei ole tähän päivään mennessä palautunut, ja toisessa kohtaa iho taas on liiankin herkistynyt, ja lapsi on atoopikko (sektiolla syntynyt lapsihan on tutkimusten mukaan taipuvaisempi saamaan atooppisen ihon kuin alateitse syntynyt, tosin meillä on atooppinen iho myös molemmilla vanhemmilla). Silti katson, että sektio oli turvallinen tapa synnyttää perätilalapsi.
Enkä todellakaan koe epäonnistuneeni synnyttäjänä, ihmisenä, äitinä tai minään, synnytystapa ei tuollaisia asioita ratkaise! Imetyskin onnistui mainiosti ja maito nousi rintoihin jo seuraavana päivänä synnytyksestä ja sain imettää esikoista 15kk tarvitsematta kertaakaan turvautua korvikkeisiin.
<br><br>