Ensisynnyttäjä, la maaliskuu 2019

Vertaistukea etsimässä 27vuotias ensisynnyttäjä. Raskausaika ollut lähinnä kamalaa, henkisesti. Verikoe tuloksilla peloteltu nyt kahteen kertaan, ensin soitettiin hivistä (jota ei ollut) ja tänään siitä että todennäköisyys jonkinlaiselle kromosomipoikkeavuudelle on 1:250(?) jos nyt muistan nollat oikein.. Niskaturvotusta 2,4mm, anyway huomenna verikokeille, NIPT ja taas vko odottelua. Pian vkolla 15. Tää stressaaminen mikä on aiheutunut on jotain aivan järkyttävää. Neuvolassa ei yhtään ymmärretä sitä että olen ensisynnyttäjä, en tiedä mistään mitään eikä mulle selitetä asioita vaikka kysyn. Onko muilla samoja kokemuksia? Olin yhteen keskusteluun tulossa kommentoimaan mikä käsitteli kyseistä aihetta mutta en sitä enää löytänyt =(

 

Onpa kamalia kokemuksia sulla. Itse myös odotan ensimmäistä, mutta olen vasta niin alussa, että ei ole vielä tehty mitään kokeita ym. Tuntuu kyllä, että on ihan pihalla kaikesta ja tietoa yrittää ettiä joka paikasta, oon vähän elänyt siinä toivossa että viimestään sitten neuvolassa kerrotaan enempi asioista... Itse olen stressannut kaikesta mahdollisesta jo tässä vaiheessa, niin ymmärrän kyllä että varmasti kaikki nuo hermostuttaa varsinkin jos asioita ei selitetä kunnolla. Toivottavasti nyt on jo asiat hieman selvinnyt paremmin?

 

Nyt on asiat paljon selkeämpiä vko 18 alkoi juuri. Testit oli kaikki hyvin, ja olin tuolla ylhäällä kirjoittanut väärin noita tuloksiani vahingossa (tulokset oli 1:247).

Neuvolassa tullut oltua jo muutamia kertoja kuuntelemassa sydänääniä jne.

Mutta se tietämättömyys oli iso huoli ja tiedän että se tulee jatkumaan läpi koko raskauden, ehkä tämän kokemuksen jälkeen ollaa viisaampia Millon menet neuvolaa ja millä viikoilla olet?

Terv Ap

 

Hienoa että on vähän selvyyttä tullut! Ei kai se huoli poistu missään vaiheessa, näin veikkaan mutta toki ainakin helpottaa, kun kuulee että kaikki on hyvin tässä vaiheessa. Pitänee yrittää mennä päivä kerrallaan. Onhan tässä ensikertalaiselle niin hirveästi uutta, ja varsinkin tässä vaiheessa vielä kun ei halua asiasta kovin laajalle kertoa, niin ei voi oikein kysellä keneltäkään tutuiltakaan asioista...

Mulla on menossa vasta 7+2, ja neuvola on lokakuun lopussa. Pitkästi pitää vielä odotella ja paljoa ennen tuota en haluaisi lähipiirissäkään asiasta kertoa, olisi kyllä sieltä kokemuksia ja apua varmaan saatavilla kun vaan kysyisi.. Tosin esikoisesta on sielläkin melkoisesti aikaa, joten ehkä ei ihan kaikkea tätä hermostuneisuutta ja stressaamista ja sekavia mielentiloja ymmärrä.

 

Vertaistuki ja ymmärrys olisi kyl niin tärkeetä ja tieto siitä et kaik fiilikset on melkeinpä normaaleja Neuvolaa odotellessa! Tässä sen viimeistään huomaa että odottavan aika on pitkä