Ensimmäistään odottava *turhaa jupinaa*

[gab]

Sukulainen odottaa ensimmäistä lastaan, ja on niin ärsyttävyyden perikuva kuin olla ja voi. Tiedän että kyllä se ääni hänelläkin muuttuu kunhan vauva-arki iskee täysillä päälle, mutta välillä v*tuttaa kuunnella hänen juttujaan. Raskausaikana joka ikinen neuvolakäynti ja koettu potku ja väsymys ja selkäsärky ja olo sitä ja olo tätä pitää raportoida pilkuntarkasti, ja koko maailman pitää pyöriä vain HÄNEN RASKAUTENSA ympärillä.

Sitten kun vauva syntyy, niin vauva kuulemma opetetaan heillä heti alusta pitäen tavoille. Nukkuu omassa sängyssään, ei heräile yöllä, ei itke turhasta, ei herää aamulla aikaisin vaan antaa äidin nukkua aamulla pitkään, ei pidetä jatkuvasti sylissä jne jne. En tiedä kumpaa säälisin enemmän, tulevaa äitiä vai syntyvää vauvaa. Mutta katsotaan miten heillä sitten todellisuudessa lähtee menemään.

Sorry, oli pakko purkautua.

 

[Aamuäree]

Anteeksi vaan kaikki odottajat, mutta tutulta kuulostaa. Niin mäkin suunnittelin kaiken edeltäkäsin

Juu, aika äkkiä mää huamasin, että hei, tämä vauva ei toimi ollenkaan siten kuin mä olen koodannut :xmas:

 

[Jenis]

Joo, eiköhän se ehdi mamman mieli muuttua vielä muutamaankin kertaan Eka vauva nyt on kyllä just niitä asioita, joihin ei voi varautua MITENKÄÄN vaikka luulee varautuneensa erinomaisesti...

 

[Toinen tilauksessa]

Mun täytyy myöntää, että mä en ollut suunnitellut mitään. Mä jotenkin ajattelin vaan että kaikki menee omalla painollaan synnytystä myöten. Ja hyvin ollaan pärjätty! Ehkä ihan hyväkin näin ettei ole ollut turhia paineita. Eniten mua ehkä ärsytti anopin ja appiukon puuttuminen asioihin (liikaa vaatetta päällä, liian hienoja vaatteita, miksi itkuhälytin kun ennenkään ei ole tarvittu, antakaa sen itkeä jne.) joka sai tuntemaan ettemme tee mitään oikein.

Nyt olen huomannut että yksi ystäväni joka odottaa ensimmäistää, kritisoi ystäväänsä että kun he eivät koskaan voi olla myöhään kylässä jne. Kyllä se totuus sitten hänellekin tulee valkenemaan että kyllä ne lapsen rutiinit on tärkeimmät ja että kaikki ei todellakaan mene niinkuin suunnitellaan.

Itse olen nyt ajatellut, että ehkä tämän toisen kanssa osaa jotkut asiat tehdä toisin kuin ekan kanssa (mm. nukuttamiset) mutta muuten en ole suunnitellut arkea, enkä tule sitä suunnittelemaankaan. Antaa asioiden mennä omalla painollaan....

 

[Raffeli]

Jep, mua ärsyttää sama.. Mutta sit mua ärsyttää kans se, että omien nulikoiden annetaan riehua ihan miten sattuu ja sitte jos mä sanon että meinaan ainakin kieltää omaa "esim nico-petteriä" hakkaamasta lapiolla naapurin Iidaa päähän, ni sit ollaan sanomassa että "niinhän sä luulet mutta odotas vaan kun se aika koittaa"

EI LASTEN SAA SILTI ANTAA KÄYTTÄYTYÄ IHAN MITEN SATTUU! Ettei tartte edes kieltää ja kasvattaa, ku ei se onnistu kuitenkaan??!

 

[gab]

Näinhän se on, arki koittaa jokaiselle sitten kun vauva on syntynyt. Toiset vaan putoavat silloin korkeammalta kuin toiset. Toi kuulosti ihan hyvältä toimintatavalta ettei paljoa etukäteen suunnittele, vaan ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat.