Ensimmäisestä ultrasta

[syömishäiriöinen odottelija]

Hei!

Nyt tulee tämmöinen kysymys mitä nolottaa kysyä, mutta pakko kysyä kun painaa mieltä.

Sairastan syömishäiriötä ja olen raskaana. Sh itsessään on nyt aika hyvässä kuosissa
mutta minun painoni on asia joka on erittäin arka mulle.
En puhu siitä edes mieheni kanssa, aiheuttaisi liikaa häpeää ja stressiä.
Olemme menossa viikon 11 ultraan naistenklinikalle yhdessä pian ja nyt mua jännittää
kysytäänkö / kommentoidaanko / mainitaanko siellä mun painoa. Pelkkä yksi pieni kommentti saattaa laukaista ahdistuksen jota en osaa hoitaa muutoin kuin syömällä vahingollisesti.

Ymmärrän, että tämä asia tuntuu teistä monesta varmaan lapselliselta ja tyhmältä,
mutta tämä sairaus ei tosiaan ole helppo.

Kiitän kovasti jo asiallisista vastauksistanne.

 

["vieras"]

Mulla ei ole ikinä ultrassa kommentoitu painosta, ja olen todella ylipainoinen

 

[Pesky Pixie]

Yleensä niskapoimu-ultrassa tai rakenneultrassa ei kiinnitetä millään lailla huomiota painoon, vaan ainoa tarkoitus on tarkkailla sikiötä ja sikiön vointia.

 

["vieras"]

Vai niin... oliskohan ensin kannattanut hoitaa oma pää kuntoon ennen kun hankkiutuu raskaaksi?

 

[Ä neljälle]

ei mulla ole ainkaan ultrissa minun painoista puhuttu ikinä. aina vaan vauva koosta ja mitoista.

 

[syömishäiriöinen odottelija]

Kiitos teille ihanat ihmiset pikaisista vastauksistanne!
Toivon teille molemmille kaikkea hyvää!

 

["vieras"]

Hyvä kun olet huolissasi asiasta Ei ne mun painoani kommentoineet mitenkään, ylipainoa toki minulla. Suosittelen jotta koska tiedostat ongelman noin hyvin niin suosittelisin terapiaa tueksi nyt raskauden ajalle. Siitä on varmasti paljon hyötyä ja tukea koska painoa tulee raskausaikana.

 

[?]

Miten se ahdistus purkautuu? Syötkö siis kaiken mitä vain saat käsiisi ja paisut (painon ollessa yli rajojen aloitat taas laihdutuksen) vai onko sinulla bulimiaa tai anoreksiaa?

Olisi varmasti nyt jo raskausaikana ihan oikeasti ottaa härkää sarvista ja katsoa sitä silmiin= keskustele miehesi tai th;n kanssa asiasta ja koita saada omatuntosi ja itsearvosi kuntoon!

=) Voimia sulle ja oiekasti alat nyt puhua asiasta jotta saisit itsesi, tulevan lapsesi äidin kuntoon fyysisesti ja psyykkisesti!

 

["hmmm"]

Ei niiden tehtävä ultrassa ole painoa kommentoida. Mutta jos sitä pelkäät puhu neuvolassa asiasta tai soita polille, niin tietävät, etteivät sinun kohdallasi varsinkaan kommentoi.

 

[normaalipainoinen]

Kyllä minulta aina punnittiin neuvolassa paino ja merkittiin muistiin, samoin hemoglobiini ja virtsanäytteestä tutkittiin mahdollinen valkuainen.

 

[Suvi87]

Enempi ne siellä neuvolassa sitten siihen painoon puuttuu JOS heidän mielestään on jotain huomautettavaa. Ultraäänissä keskitytään vaan siihen siikiöön. Itsekin olen ylipainoinen mutta ei ole kummassakaan raskaudessa kukaan ultrassa painoa kommentoinut, vaikka vatsan päällä on sen verta ylimääräistä materiaalia ollut että näkyvyys on välillä ollut huonompi Eräs ystäväni sairasti bulimiaa tullessaan raskaaksi, mutta kun paino kuitenkin lähti nousuun raskauden myötä, ei siihenkään sen enempää puututtu kun tämä äiti kuitenkin voi pääpiirteittäin hyvin ja syömishäiriö pysyi kontrollissa Kannattaa kuitenkin siitä syömishäiriöstä mainita neuvolassa, osaavat olla sitten eri tavalla tukena ja ovat muutenkin tilanteen tasalla jos jotakin ongelmia ilmenee! Ja neuvolan kautta pääsee halutessaan (ainakin meillä) ihan neuvolapsykologin juttusille josta itselleni oli ainakin aivan määrätön määrä apua (kärsin itse masennuksesta, raskauden aikaisesta, synnytyksen jälkeisestä ja muutenkin).. Tsemppiä! Tilanteesti ei varmasti ole se helpoin mahdollinen mutta hienoa että sinulla on noin hyvä asenne koko hommaan!

 

["vieras"]

Jos on pelkkä ultra, niin ei siellä edes punnita, lasta vaan mittaillaan =)

Raskausaika on siitä mukava, että voi itse hyvillä mielin luottaa siihen että paino nousee sopivasti, ja toisaalta laskee aika hyvin imettäessä! Sitäpaitsi painosta puhuminen on erittäin sallittua neuvolassa, ja sen seuraamiseen saa hyviä neuvoja -etenkin jos jo alussa vihjaat että se on sulle arka paikka. Raskaus hoitaa mieltä, joten toivottavasti saat nyt purettua sitä pahaa oloasi puhumalla, jospa se nyt olisi helpompaa :flower:

 

[syömishäiriöinen odottelija]

kiitos kaikille kommenteistanne.
En tiedä minkä verran teillä on sh-tuntemusta, mutta faktahan on se, etten tule tästä koskaan
täysin toipumaan. Tällä hetkellä sairaus on sh-polin lääkärin arvion mukaan remissiossa, mutta tiedostan hyvin riskin sairauden aktivoitumisesta uudelleen.
Mulla on jatkuva lähete sh-polille, joka tarkoittaa sitä että voin koska tahansa ottaa sinne yhteyden kun tilanne luisuu käsistä.
Ongelma on se, että valitettavan harvalla yleislääkärillä / hoitajalla on tietoa syömishäiriöstä.
Siksi saatan saada yleislääkäriltä neuvoja, jotka ovat sh-polin mielestä mulle vahingollisia, vaikka normaalisyöjälle hyviä olisivatkin.
Neuvolantäti on tietoinen tästä - voi miten ihanan ja ymmärtävän ihmisen sainkaan.

Mieheni kanssa tästä en voi keskustella, koska hänen miehinen "ota itseäs niskasta kiinni"-asenteensa on sairaudelleni vahingollinen. Hän tietää sairaudestani, mutta en koe saavani kaipaamaani tukea häneltä, vaikka hän muuten ihana ihminen onkin!

Kiitos teille kaikille kommenteistanne.

 

["heips"]

Jos sulla np-ultra pian olet varmaan jo käynyt ekassa neuvolassa? Siellähän sitä paino seurataan... Neuvolakorttiin kirjotettiin mutta ei sen suuremmin kommentoitu. Vähän kannustettiin syömään enemmän kun alkuraskaudessa laihduin rajun raskauspahoinvoinnin takia.

 

["sss"]

sun kannattaa neuvolassa mainita syömishäiriöstäsi ja kertoa että olet herkkä painon kommentoimisessa.
normaaliahan on että paino nousee odotusaikana joten sun pitää jotenkin osata sulattaa se.

oon sairastanu syömishäiriöö 13vuotta ja tällähetkellä vaihe on taas erittäin paha. 2 odotusta meni hyvin, mutta aina synnytyksen jälkeen lähti käsistä. ja koska toisen ja kolmannen lapsen odotuksen väliin jäi vain parikuukautta oli kolmas raskaus mulle yhtä helvettiä. senjälkeen on 3vuotta menny niin ja näin ja nyt pahentunu entisestään. olen nyt hakeutunut asiasta puhumaan ja huomenna pääsen psykiatrille. luulisi, että tähän ikään osais jo syödä normaalisti, mutta ei :/

 

["sss"]

kiitos kaikille kommenteistanne.
En tiedä minkä verran teillä on sh-tuntemusta, mutta faktahan on se, etten tule tästä koskaan
täysin toipumaan. Tällä hetkellä sairaus on sh-polin lääkärin arvion mukaan remissiossa, mutta tiedostan hyvin riskin sairauden aktivoitumisesta uudelleen.
Mulla on jatkuva lähete sh-polille, joka tarkoittaa sitä että voin koska tahansa ottaa sinne yhteyden kun tilanne luisuu käsistä.
Ongelma on se, että valitettavan harvalla yleislääkärillä / hoitajalla on tietoa syömishäiriöstä.
Siksi saatan saada yleislääkäriltä neuvoja, jotka ovat sh-polin mielestä mulle vahingollisia, vaikka normaalisyöjälle hyviä olisivatkin.
Neuvolantäti on tietoinen tästä - voi miten ihanan ja ymmärtävän ihmisen sainkaan.

Mieheni kanssa tästä en voi keskustella, koska hänen miehinen "ota itseäs niskasta kiinni"-asenteensa on sairaudelleni vahingollinen. Hän tietää sairaudestani, mutta en koe saavani kaipaamaani tukea häneltä, vaikka hän muuten ihana ihminen onkin!

Kiitos teille kaikille kommenteistanne.

voi kun mullakin ois mahdolisuus päästä sh-polille, muttei täällä ole sellaista.

 

[Pesky Pixie]

Kyllä minulta aina punnittiin neuvolassa paino ja merkittiin muistiin, samoin hemoglobiini ja virtsanäytteestä tutkittiin mahdollinen valkuainen.

Niin varmaan, mutta tässä kysyttiinkin ultrasta.

 

[syömishäiriöinen odottelija]

"luulisi, että tähän ikään osais jo syödä normaalisti, mutta ei :/"

tuohon on ihan pakko kommentoida, että kyllähän sä varmasti OSAISIT syödä normaalisti ja niin osaisin minäkin. Mutta meillä on tämä sairaus, jota me ei saada pois vaikka haluttais ja joka saa meidät vahingoittamaan itseämme ruoalla / oksentamalla / ylenmääräisellä liikunnalla yms.
Toivon tosiaan että psykiatrisi on tämän alan asiantuntija, eikä istuntonne ala sillä, että hän tyrkkää ruokaympyrän eteesi ja sanoo "syö tästä lähtien näin". Sh-polilta ja vertaisryhmistä olen itse saanut parhaan avun tähän n. 15v kestäneeseen sairauteen.
Kunpa pääsisit pian tuosta pahasta vaiheesta pois, tiedän mitä tuskaa se tuottaa! Ja vaikka nyt ei ehkä tunnu siltä, niin mä takaan ja alleviivaan, että tuosta on todellakin mahdollista päästä pois. Sen voin kertoa omasta kokemuksestani
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

 

["sss"]

"luulisi, että tähän ikään osais jo syödä normaalisti, mutta ei :/"

tuohon on ihan pakko kommentoida, että kyllähän sä varmasti OSAISIT syödä normaalisti ja niin osaisin minäkin. Mutta meillä on tämä sairaus, jota me ei saada pois vaikka haluttais ja joka saa meidät vahingoittamaan itseämme ruoalla / oksentamalla / ylenmääräisellä liikunnalla yms.
Toivon tosiaan että psykiatrisi on tämän alan asiantuntija, eikä istuntonne ala sillä, että hän tyrkkää ruokaympyrän eteesi ja sanoo "syö tästä lähtien näin". Sh-polilta ja vertaisryhmistä olen itse saanut parhaan avun tähän n. 15v kestäneeseen sairauteen.
Kunpa pääsisit pian tuosta pahasta vaiheesta pois, tiedän mitä tuskaa se tuottaa! Ja vaikka nyt ei ehkä tunnu siltä, niin mä takaan ja alleviivaan, että tuosta on todellakin mahdollista päästä pois. Sen voin kertoa omasta kokemuksestani
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

kiitos!
samoin sulle ja hyvää odotusaikaa