Ensimäistä kertaa läväytin lasta pyllylle!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti.

Vieras
Ihan kauhee olo. Ensimäistä kertaa 3-vuotiaan tyttäreni elämän aikana äsken läpäytin sitä pyllylle kämmenellä. Meni vaan niin totaalisesti järki siihen sen jo pitkään jatkuneeseen kiukkuiluun joka alkaa päivällä eikä lopu ennen puoltayötä. Mies jatkuvasti raksalla ja ottaa aivan liian vähän osaa lasten hoitoon, joten se varmasti syy tähän mun jaksamiseen.
En ole ikinä ennen tehnyt mitään tämmöistä, koska just tuo on kuulunut meidän perheessä niihin kirjoittamattomiin sääntöihin jota ei saa tehdä.
mitä teen? Olen tulossa hulluksi oikeesti. miten kertoa miehelle tästä???
Tyttären kanssa kerettiin jo sopia tämä asia, mutta pelkään että teen jatkossa saman ku raja on jo ylitetty. :'/
 
Hellitä vähän - silloin kun et jaksa, niin otat aikalisän ja lasket 10, jos ei riitä, laske 100. Laske vaikka ääneen. Sillä aikaa kun lasket lapsi alkaa ihmetellä laskemistasi tai hiljaisuutta ja molemmat saa tilaa hengittää ja koota ajatuksensa.
 
Kun mä nimenomaan oon just hiljaa. Sen jälkeen kun olen yrittänyt eka keskustella ja kysyä että mikä ihme vaivaa taas?
Ja se hiljaisuuskaan ei tehoa. Kymmeneen lasken mielessäni usein, tuloksetta.
 
Läväytit muuten myös viimeistä kertaa. Näillä foorumeilla, kun kertoo pahoinpidelleensä lasta, on pian lastensuojelu ja poliisit oven takana.

Joopa joo. Nykyresursseilla yhdestä läimäyksestä sosiaalitantta soittaa parin viikon päästä ja ehkä parin kuukauden päästä uudestaan ja kysyy miten menee. Ehkä, voi olla että jää siihen yhteen soittoon. Aiemmin olisi saanut avohuollon tukitoimia, ehkä.

Nykyresursseilla lapsia ei ole rahaa huostaanottaa kuin ihan ääritapauksissa. Esimerkiksi itsemurhaa lasten läsnäollessa yrittänyt, jatkuvasti ympäripäissään oleva vanhempi ei aiheuta toimenpiteitä (ei rahaa), eikä psykoosissa oleva (ei rahaa).

Puhu miehellesi, ota tukiverkot käyttöön. Kerro jollekin muullekin johon luotat. Ja kerro neuvolassa ja kysy heiltä jotain tukitoimia. Tsemppiä ja ota vakavasti, mutta älä liian. Tarkoitan, että älä jää itsesääliin vellomaan, mutta lapsesi takia hae apua. Sinäkin tarvitset lepotaukoja!
 
Miksi lapsi kiukuttelee? Miten itse puhut lapselle muuten ja suhtaudut häneen? Muista että syy omaan suuttumukseen EI koskaan ole lapsen; ei edes muksun kiukutellessa. Mitä kovemmin suutut sen turvattomammaksi teet lapsesi elämän ja kostat lapsellesi oman kyvyttömyytesi hoitaa tilanteen oikein.. suosittelen silti puhumista suuttuessa, usein oman tunteen sanoittaminen helpottaa oloa; "äiti on niin vihainen että teksi mieli hajottaa koko talo mutta niin ei saa tehdä vaikka miten suututtaisi, äiti on niin kyllästynyt tuohon kiukutteluun koska siitä tulee kaikille paha mieli ja olen vihainen siksi etten kestä kuunnella..." tsemppiä, on vahvuutta myöntää oma heikkous joka tapauksessa =)
 

Yhteistyössä