ensi yönä mä häivyn ja jätän mieheni ja lapseni

en kerta kaikkiaan enää jaksa olla yksin lapsen kanssa. rakastan poikaani ja miestäni todella paljon, mutta tarvitsen omaakin aikaa ja lomaa! jätän miehelle lapun, mutten kerro olin paikastani mitään. palaan takaisin jos palaan. tämä on oikea ratkaisu meille kaikille.

 

Onpa harmi, että joudut tekemään noin radikaalin tempun saadaksesi omaa aikaa.
Oletko varma, että miehesi pärjää lapsen kanssa kaksin?

 

Ethän vaan enää tee lapsia :headwall: :headwall:

 

Oletko varma että sut otetaan avosylin vastaan jos päätätkin palata?
:hug:

 

Onpa harmi, että joudut tekemään noin radikaalin tempun saadaksesi omaa aikaa.
Oletko varma, että miehesi pärjää lapsen kanssa kaksin?

peesi

 

onnea sitten vaan!

 

Ei tollasta saa tehdä, mietippä kun miehes tekis saman tempun . Pyydä ennemmin apua, soita neuvolaan ja vaadi vaikka perhetyöntekijää!

 

höpö höpö, meinaatko ihan tosissas lapses hylätä? on sinä taas hyvä äiti. minkä takia te niitä lapsia teette kun ette niiden kanssa jaksa olla?

 

Hei, et voi karata kotoa, koska olet aikuinen.

Mieluummin puhu miehesi kanssa ja kerro mihin olet menossa ja sovi koska tulet takaisin.

 

Mikset puhuisi ongelmasta miehesi kanssa ja vaatisi tavalla tai toisella apua. Tuollainen on aika vakava oire uupumuksesta/ masennuksesta, että tulee halu kadota.

 

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

 

Hei, et voi karata kotoa, koska olet aikuinen.

Mieluummin puhu miehesi kanssa ja kerro mihin olet menossa ja sovi koska tulet takaisin.

Juuri näin...selität MIKSI sun pitää mennä. Ethän kuitenkaan halua elää loppuelämääs ilman lastasi? Ajattele miten se häneen vaikuttaa!

 

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

 

Pojalle tulis hätä ja ikävä. Miestä hermostuttaisi, ja ollapa siinä tilanteessa sitten turvana lapselle.

 

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

No keskustlel miehesi kanssa ja ota se loma! Mene vaikka muutamaksi yöksi jonnekki kaverille, vaikka nyt vkl. Tee miehelle selväksi et Tiukasti vaan pidä kiinni et nyt sä oot muutaman yön poissa! Varmasti näet asiat eri tavalla pikku lomanki jälkeen. Mietit sit asioita uudelleen!

 

puhu miehellesi ja ja sano että sinä tarviit omaa aikaa.. soita neuvolaan ja pyydä apua. minkä ikäinen lapsenne on? ajattele lasta.

 

Vastuutonta, vaikkakin inhimillinen ajatus.
Ajattele lastasi! Et voi häntä jättää.
Eikä ole oikein sitä siippaakaan "kiduttaa"...ettekö voisi puhua? Voisitko saada neuvolasta apua? Sukulaisilta? Tuttavilta?

 

tää on sit kai sitä tasa-arvoa

jatkuvastihan täältäki saa lukea että miehet vaan ottaa ja häipyy, ei mitään väliä et vaimo ja lapset jää

 

onpas tosi aikuismainen ratkaisu. Pikkasen vastuuntuntoa....
Soita neuvolaan ja sano ettet jaksa enää, saat apua varmasti. Mulle tarjottiin apua vaan koska on kovasti koliikkinen vauva ja uhmaikänen ja mies paljon töissä. En tartte ainakaan nyt mutta kiva kun tarjottiin.

 

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

Näin ulkopuolisena on ehkä helppo mennä sanomaan, mutta tuo karkaaminen on todella huono ratkaisu. Mieti miten se pitemmänpäälle vaikuttaa koko perheeseenne.
Ainakaan se ei paranna mitään asioita ainoastaan pahentaa omaa oloasi puhumattakaan lapsestanne :hug:
Puhu miehellesi!

 

Tuossa nyt ei ole mitään järkee. Puhu sille miehelles ja kerro miltä susta tuntuu...

 

Mikä oli tämän aloituksen pointti? Saada meidät säälimään sinua vai tsemppaamaan että muuttaisit mielesi? Mitä haet tällä? Huomiota, toki, mutta toivotko että me auttaisimme sinua ottamalla lasta hoitoon, kotitöissä, rahallisesti, henkisenä tukena, mitä? Ei millään pahalla, mutta jos ihan TOSISSASI olisit moiseen päätökseen päätynyt, et olisi siitä täällä kailottamassa. Ja jos teit aloituksesi sillä ajatuksella että epäröit ja haluat kuulla meiltä "älä tee sitä"-kommentteja, epäilen, että ei sinusta oikeasti olisi lähtijäksi ollut.

Hae apua. Muualta kuin täältä!

 

siis kuinka VOIT jattaa lapses!!! Sul on sentaa mies...jotkut meista on 24/7 yksin lapsen kaa KOKO ajan ..eihan mekaa vaa voida OTTAA ja lahtea!! toihan on kauheeta!! onx sul sydanta!! Soita ja hae apua!!! viel lapsi mummille...kaverille...ihan minne vaa mut ala herranjestas lastas hylkaa!

 

Eihän kukaan tuollaista tee, etenkin, jos käy täällä palstalla asiasta kertomassa.

Ja jos ei oo provo, niin tuskin tosissaan haluat lähteä. Et silloin kävisi täällä asiasta kertomassa, kun tiedät, että vastaukset ovat jyrkästi vastaisia. Eikä kukaan halua niitä kuulla, jos on tosissaan tekemässä noin lapsellisen päätöksen, jota katuu 150 %:n varmuudella.

 

Et sä kuule oo ainoa joka on lapsen/lasten kanssa 24/7! Ole onnellinen, että sulla on edes mies siellä, monilla ei sitä "ylellisyyttä" ole!

Hanki apua neuvolasta!