Ensi askeleet

Hei vaan kaikille,

Olen uusi tulokas täällä (rekisteröityminen ei onnistunut joten ollaan vieraita) ja jännittyneenä olen lukenut teidän kirjoituksianne.

Tänään ollaan miehen kanssa otettu ensiaskel lapsettomuuden hoitoon, eli aika varattu väestöliiton klinikalle. Apua, jotenkin tuntuu että olen ihan kauhusta kankeana, eikä oikein tiedä mihin kaikkeen pitäisi varautua.

Meillä on yritystä 3-v takana, eikä mitään tuloksia. Jostain voi tuntua että 3-v on pitkä aika, mutta mä olen vähän vastustanut hoitoihin menoa. Nyt kun mies tosissaan päätti että asialle on tehtävä jotain, niin mukaanhan se oli mentävä. Tosin mut on tutkittu ihan yksityisesti gynellä ja kaiken pitäisi olla kunnossa -> hormoonit tasapainossa, menkat säännölliset, munat kypsyvät yms.. mutta silti jotenkin tuntuu että tämä on elämän käännekohta. Mitä jos uusissa tutkimuksissa selviääkin jotain peruuttamatonta. Esim, ettei sitä yhteistä lasta voi ikinä saada johtuen joko jommastakummasta tai molemmista? Miten lapsettomuushoidoissa suhtaudutaan ylipainoon? Entä miten hoidot vaikuttavat parisuhteeseen. Meillä kyllä parisuhde ihan hyvässä kunnossa, mutta koskaan ei tiedä mitä kaikkea liitto voi kestää.

Niin ja nyt itsekkin ihmettelen että mitäköhän mä olen tässä kysynyt, varmaan taidan vaan purkaa tunteitani.

 

Heipsistä sinullekkin!

Päätinpä vastata sinun viestiisi, samassa veneessä tavallaan kun seilataan. Meillä tosin yritystä takana "vasta" vuosi, mutta suru suuri on puserossa kun ei pienokaista kuulu eikä näy. Meillä on onneksi parisuhde erinomaisen hyvässä kunnossa, joten tukea on onneksi meillä toisistamme ollut.

Ensi kuussa olen menossa gynelle ja katsotaan sitten mitä jatkossa. Hoidot pelottaa, ihan niinkuin sanoit, sitä pelkää että mitäs sitten jos nekään ei auta, miltä se kaikki tuntuu ja miten se kumpaankin vaikuttaa. Vaikka sen verran on itsellä vastoinkäymisiä elämässä ollut, että ihmeesti ne voimat aina vaan jostain tulee.

Niin kovasti toivon meille kaikille täällä plussatuulia

Ja ihanaista joulua myös kaikille! Toivokaamme että uusi vuosi tuo uudet tuulet!

 

\

Meillä on yritystä 3-v takana, eikä mitään tuloksia. Jostain voi tuntua että 3-v on pitkä aika, mutta mä olen vähän vastustanut hoitoihin menoa. Nyt kun mies tosissaan päätti että asialle on tehtävä jotain, niin mukaanhan se oli mentävä. Tosin mut on tutkittu ihan yksityisesti gynellä ja kaiken pitäisi olla kunnossa -> hormoonit tasapainossa, menkat säännölliset, munat kypsyvät yms.. mutta silti jotenkin tuntuu että tämä on elämän käännekohta. Mitä jos uusissa tutkimuksissa selviääkin jotain peruuttamatonta. Esim, ettei sitä yhteistä lasta voi ikinä saada johtuen joko jommastakummasta tai molemmista? Miten lapsettomuushoidoissa suhtaudutaan ylipainoon? Entä miten hoidot vaikuttavat parisuhteeseen. Meillä kyllä parisuhde ihan hyvässä kunnossa, mutta koskaan ei tiedä mitä kaikkea liitto voi kestää.

Hei!

Ajatuksesi ovat hyvin tavallisia hoidon alkutaipaleella.
Se että tutkitaan ja löydetään jokin syy lapsettomuuteen, voi olla hyvinkin vapauttava asia.
Kun tiedetään ongelma, voidaan sitä lähteä hoitamaan.
Tämä on hyvä lähtökohta. Mahdollista on sekin ettei mitään syytä löydy(noin 10-15% pareista).
Mitä tulee kysymykseesi, mitä jos ei ikinä voi saada lapsia. Helpottavaa on tieto siitä että lapsettomuushoidot ovat kehittyneet valtavasti muutamassa vuodessa ja suurinosa lapsettomuudesta kärsivistä pariskunnista saavat ennenpitkää hoitojen avulla lapsen.
Lapsettomuusasian tutkimatta jättäminen ei poista ongelmaa vaikka kuinka haluaisi.
Totuus on, että jos teillä 3 vuoden jälkeen ei ole tärpännyt, mitä todennäköisimmin jokin ongelma on olemassa.
Tutkimuksiin lähteminen on siis varmasti hyvä ratkaisu.

Painosta senverran, että SELKEÄ yli- tai alipaino voi olla yksi syy lapsettomuuteen. Tämä voi myös vaikeuttaa hoitojen toteuttamista ja onnistumista, ja saattaa olla jossain tapauksessa asia joka tulee korjata ennen hoitojen aloittamista. Tapauskohtaista tietysti. Kaikki kyllä selviää kun menette ensimmäiselle käynnille.

Parisuhteeseen lapsettomuus ja hoidot vaikuttavat tottakai.
Asia on niin kokonaisvaltainen ja välillä voi olla todella vaikeaa.
Itse koen että ajoittain lapsettomuus on koetellut parisuhdetta, mutta lopulta vain vienyt tiiviimmin yhteen ja tehnyt meistä vahvemman tiimin matkalla vanhemmuuteen.

ESKU:
Oma henkinen jaksaminenkin on ajoittain ollut kovilla. Jos tuntuu ettei pettymyksiä jaksa/pysty käsittelemään läheisten kanssa lapsettomuusklinikalta voi pyytää apua siihenkin. Mutta jotenkin vaan on karaistunut matkanvarrella myös kestämään niitä epäonnistumisia. Joka kerta ne tuntuu yhtä pahalta, mutta ne pitää surra ja käsitellä jotta voi jatkaa eteenpäin. Jos tuntuu että alkaa menenmään liian rankaksi voi hoidoista ottaa "lomaakin".
Itselläni parasta on kyllä ollut että mennään vain mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Kokemus koko hoitoprosessista on minusta ollut lopulta positiivinen.
Kaikki huonot fiilikset, pettymykset, pahat olot, hormonit, itkut, kivut, odottaminen, päivien laskeminen (kalenterin kanssa eläminen), väsymys, pelot jne. ovat olleet vaivan arvoisia koska lopputulos on ollut palkinnoista parhain.

Hyvää JOULUA kaikille!

Anni


<br><br>