enpä taaskaan osannu tehdä mitään oikein

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sintzi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

sintzi

Jäsen
28.03.2006
495
0
16
Ajattelin kokeilla huvikseen piirtämistä lapsen kanssa,okey onhan tuo poika viel pieni mut olin vieres kokoajan ja piirrettii isille eka piirrustus..Johan ku mun äiti kuuli ettei ollu "lapsille" tarkoitettuja puuvärejä käytetty ni sano"ethän sä voi noin pienellä kynää antaa jos ei ole lapsen puuvärijä"..Istuin vieressä ja katsoin ettei kynä suuhun menny mut nyt taas olin huono äiti..

Viikonloppuna äitini sai pojan nukkuu päiväunille mökillä(nukkumis huutoja ollu lähiaikoina paljon) niinpä hän sanoi et "riippuu kuka osaa nukuttaa et miten lapsen saa unille" eli tuossa oli kommentti et omat vanhemmat ei osaa..

Aina se jaksaa mua moittia :kieh: :kieh:
 
mä oon niin monta kertaa sanonu sille,viimeksi sanoin et tää on meidän lapsi et me kasvatetaa miten me halutaan..rauhottu viikoksi..olen myös huono ku enna poikaa yökylää hänelle,miksi annan jos ei ole tarvetta ja ei haluta antaa?
 
Voi jee. Minä annoin, monen syyn takia, esikoisen yökylään ensimmäisen kerran mummolleen silloin kun poika oli 6-vuotias. Olinpa tosi huono ja kurja.

Äidit on vaikeita ja tämä on vakioaihe ja -murhe täällä.

Piika-äiti


 
niinhän se taitaa olla..v.ituttaa vaa nii suuresti!
sit kun niille sanoo ni ottaa itteensä..poika oli kerran yötä sielä ja sen jälkee pyytää sitä kokoajan..mun mielestä on vaan turha laittaa hoitoo yöksi jos ei ole tarvetta ja päivisin enempi pyydän häntä hoitamaan jos on jotain menoja mut sekään ei riitä sille
 
Äidit on äitiä. Mun äiti on kans aina oikeassa ja neuvomassa kuinka asia pitäis tehdä ja kuinka olis pitänyt tehdä.
Kaikista hauskinta on kun joku muksuista tai itse olen sairas niin äiti kertoo kuinka hoidetaan (itse olen sairaanhoitaja) :D
 
Huh, mä jo säikähdin, että mun mieskö tänne tämän aloituksen teki... Just äsken pihalla tuhisi, ettei osaa mitään tehdä oikein (mun mielestä)

Tunnustan, laitan sen usein tekeen jotain asiaa ja sitten teen sen saman itse perässä (vähän paremmin :kieh: :laugh: )
 
Sinimari!
Voi miten tutut murheet sulla. Kirjoitin itse samanlaisesta kohtalostani aika äskettäin.
Piika-äidin kanssa samoilla linjoilla, että etäisyys on paikallaan. Itse olen kokenut sen hyväksi ja niin ihqonnellinen siitä, että olen pikkuhiljaa saamassa katkaistuksi syyllistämisperinteen. Katsos, huomasin häpeäkseni käyttäytyvän samalla tavalla kuin äitini. Voihan olla, että syyllistäminen ja syyllisyyden tunto liittyy voimakkaasti masennukseen, jota tiedän äitinikin kokeneen nuorena äitinä -ja minä olen nyt ollut masentunut. Mutta siltikään, en tahdo aina olla se mariseva äiti. En, en ja en! =)
Ja, minusta vaarallisia värejä ei saa edes myydä niin, että ne voisivat joutua minkään ikäisten lasten käsiin. Olet ihana äiti, kun piirtelet pienen kanssa. :heart:
 
Mun anoppi sanoo usein, että 'pidä nyt poikaa sylissä' tmv.

Ihan kun en koskaan pitäisi ARGH, se osaa kyllä sellaisen pirullisen syyllistämisen, ettei oo toista vastaavaa. Oma äitini ei onneksi koskaan ole puuttunut meiän perheen asioihin. Ruoan tuputtamisesta alkoi puhua, mutta ihan asiaa kyllä puhuikin.

Mutta tuo anoppi lässyttää ja paasaa, vaikka omiin lapsiin on ihan järkyttävän huonot välit. Joten häneltä en juuri piittaa neuvoja saada...
 
Mä en vaa jaksa sitä riitaa ku ei nähä vähäänaikaa..se soittaa joka päivä ainakin kerran ja kerran viikossa pitää poika nähdä, sit sanon usein et tuo on kohtuutonta ku lapsen toiset isovanhemmat näkee ehkä 1kerta/2kk..
Itsellä ollu vaikeita asioita elämässä ja niistä se juoruu ympärinsä..
Mun isä on alkoholisti ja nyt ollu kohta vuoden hoidossa ja on pojan nähny kerran mut sekin oli väärin, tiedän ku poika kasvaa niin haukkuu mun isää sille..
Mun mies on ihana äitini mielestä mut joskus komentaa sitäkin asioisssa..
Mä haluan sen vaan ymmärtävän et mulla on jo oma elämä johon se kuuluu mut kohtuudella ja mä osaan jo päättää asioista itse..
 

Yhteistyössä