Ihan pakko laittaa tänne nyt tämä runo. Pahoittelen jos tämä loukkaa jotain, mutta itselleni ainakin osui ja hymyilyttää. 
Googlatkaa jos ette tiedä alkuperäistä runoa, sen nimi on "Ennenkuin minusta tuli äiti". Tässä parodia ja omaelämänkerrallinen muunnos siitä, miten myös onnellinen ja ihan tyytyväinen voi olla myös Ennenkuin minusta tuli äiti. Alkuperäinen on kaikessa naiiviudessaan todella ärsyttävä. Argh.
Ennen kuin minusta tuli äiti - minun elämäni nyt
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita, mieheni kanssa ravintoloissa, lentokoneessa, rantabulevardilla Välimeren maissa, kaksin kotona kynttilän valossa, romanttisilla illallisilla, jotka olivat rakkauden ja hyvänolon täyttämiä. Sain aamukahvit sänkyyn, lempiruokaani kun tulin työmatkalta ja pöydällä odotti kukkia ja puhdas ja lämmin koti ja mies jota rakastin. Minulla oli tahriintumattomat vaatteet, joista nautin ja joita toisetkin ihastelivat. Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja rakkaiden ihmisten kanssa, joiden kanssa sain vaihtaa rauhassa kuulumisia milloin halusin.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin viikonloppuisin myöhempään kuin normaalisti ja lähdin aamulla koiran kanssa nautiskelemaan kiireettömästä aamulenkistä. En kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan. Harjasin hampaani, kävin kuumassa suihkussa, pukeuduin ja meikkasin kauniisti ja laitoin hiukseni joka päivä - tietenkin. Joka kuukausi kävin kampaajalla hemmottelemassa itseäni ja nautin siitä että näytin hyvälle.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut lasten leluihin, sillä kotini oli siisti ja kauniisti sisustettu. Sain ostaa kotiini mitä halusin, sisustaa niinkuin halusin, sillä vähän ylimääräistä rahaa oli laittaa sekä itseeni että kotiin. Lämpimästi ja maulla sisustettu kotini oli linnani, johon rakastin kutsua kylään ystäviä ja tuttuja, ennenkuin minusta tuli äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti, en halunnut itselleni vaikeasti kasvatettavia huonekasveja, sillä vaikka en ollutkaan vielä äiti en ollut myöskään kovin suuri viherpeukalo. Uskomatonta mutta totta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu, kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä nipistelty pienillä sormilla. Sen sijaan olin seurannut kyseisiä asioita vierestä monia monituisia kertoja lentokoneessa, bussissa ja junassa, sekä kahviloissa, joissa itse istuin rentoutumassa yksin, mieheni, ystävieni tai vanhempieni kanssa. Olin nähnyt monta kertaa, kuinka vieras lapsi olisi halunnut sylkeä, purra taika nipistää minua taikka toista lasta täysin ilman syytä, eikä vanhempia kiinnostanut tuon taivaallista mitä jälkikasvu puuhasi. Tämä kaikki siis tapahtui aikana ennekuin minusta tuli äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun mielenhallintani ei ollut täydellinen,mutta elämä oli ihan mukavaa ylä- ja alamäkineen. Ajatuksiani ja vartaloani sain hallita aivan kuin muutkin. En kokenut olevani kenenkään ylä- tai alapuolella, vaan oma ainutlaatuinen itseni. Sain treenata kroppaani ja vatsalihaksiani niin paljon kuin halusin, enkä toisin kuin raskaana olevat kanssasisareni kovinkaan monesti esitellyt kireätä ja litteää vatsaani julkisesti kehuja kalastellen, saatikka sitten lähettänyt kuvaa itsestäni joulukortissa bikinit päällä. Tämä ei käynyt mielessänikään, ei vaikka en ollut vielä äiti.
Nukuin koko yön sikeästi rakkaan mieheni vieressä välillä rakastellen raukeasti ja nauttien miehisestä kosketuksesta, hitaasti alkavista aamuista ja yllättävästä seksistä kesken muiden toimien. En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia, mutta kuulin monesti siitä ylpeiltä äideiltä enemmän kuin olisin halunnut. En ollut koskaan kuullut kenenkään muun kuin tuoreen äidin retostelevan ruumintoiminnoillaan yhtä sumeilettomasti tilanteessa kuin tilanteessa, enkä ollut koskaan ollut yhtä hämmentynyt siitä mitä siihen pitäisi sanoa.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt, koska aikuisten murheita ja itkuisia silmiä ei tietenkään lasketa. Lasketaan vain oman lapsen itkuiset silmät, vaikka oikeassa elämässä monen monituista kertaa olen itse itkenyt yhdessä ystävieni kanssa elämän epäreiluutta, mutta sitähän ei tässä runossa voi mainita, koska se oli ennenkuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä, koska ohikulkijan, ystävän taikka oman rakkaan hymyä ei saa mainita eikä se voi tehdä koskaan yhtä onnelliseksi. Vain oman lapsen hymy voi tuoda onnen ihmiselle.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta, koska en ollut vielä äiti enkä tiennyt mistään mitään. Sen sijaan olin katsellut myöhään yöllä Manhattanin katujen kimallusta sateen jälkeen, nuuhkinut Karibian meren tuulia ja onnellisena siitä että saan matkustaa ja nähdä maailmaa katsonut Tokion ihmisvilinää oppien kaikesta siitä mitä elämä minulle halusi kertoa. Vaikka en siitä mitään tajunnutkaan kun en ollut vielä äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi, kun lähellä olevat ihmiset joita ystäviksi luulin, olivat oikeutettuja satuttamaan minua siitä, että en ole äiti. En voinut lopettaa kipua, eikä kenenkään tarvinnut välittää siitä mille minusta tuntui, koska en ollut äiti. En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni asia, kuin tahaton lapsettomuus voi vaikuttaa elämääni niin paljon. En koskaan ollut tiennyt, että mieheni rakastaa minua niin paljon, että seisoo tukenani keskellä myrskyä sanoen, että yhdessä me selviämme tästä läpi, vahvempina ja valmiimpina kohtaamaan loppuelämämme. En koskaan tiennyt, että rakastaisin elämää itsessään, että uskoisin, luottaisin ja osaisin oppia siitä sitä mukaa kuin sitä eteeni tarjottaisiin. Vaikka en ollutkaan vielä äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tiesin täydellisesti miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella. Tiesin kuinka ihanalta voi tuntua, kun oma mies rakastaa minua niin että silmistä paistaa hellyys ja ikävä, vaikka oletkin siinä aivan lähellä. Tiesin vahvasta siteestä kahden ihmisen välillä, että myös kaksi ihmistä voi olla täydellinen perhe, jos vain rakkautta riittää. Tiesin, että jokin niin suuri ja ihmeellinen tunne joka voi olla läsnä parisuhteessa, voisi yksistään saada minut tuntemaan itseni kokonaiseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Rakastelin villisti, hellästi ja kaikissa asennoissa joinakin kuumina öinä jopa muutaman tunnin välein mieheni kanssa ja tunsin voimakkaasti, että kaikki elämässäni on täydellisen kunnossa. Tunsin suunnattomasti lämpöä, iloa, rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä ja tyytyväisyyttä, joka rakkaan ihmisen läheisyydestä tulee. Tiesin kokevani jotain ainutlaatuista, mutten voinut uskoa että voisin tuntea niin paljon...Olin äärettömän onnellinen ja iloinen siitä, että minulla oli asiat kuitenkin melko hyvin, ja paljon rakkautta ja onnea. Jopa ennenkuin minusta tuli äiti.
Kaikille naisille, jotka olette tahattomasti lapsettomia. Rakastakaa ympärillänne olevia ihmisiä, älkääkä antako turhuuksien satuttaa teitä. Ennenkuin teistä tulee äitejä, kulkekaa omaa tietänne pää pystyssä uskoen ja luottaen siihen, että asiat järjestyvät jollain tavalla. Olkaa upeita naisia, joita voi ihailla ja arvostaa.
Ennenkuin minusta tuli äiti - olin myös KokoNainen nainen.
Googlatkaa jos ette tiedä alkuperäistä runoa, sen nimi on "Ennenkuin minusta tuli äiti". Tässä parodia ja omaelämänkerrallinen muunnos siitä, miten myös onnellinen ja ihan tyytyväinen voi olla myös Ennenkuin minusta tuli äiti. Alkuperäinen on kaikessa naiiviudessaan todella ärsyttävä. Argh.
Ennen kuin minusta tuli äiti - minun elämäni nyt
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita, mieheni kanssa ravintoloissa, lentokoneessa, rantabulevardilla Välimeren maissa, kaksin kotona kynttilän valossa, romanttisilla illallisilla, jotka olivat rakkauden ja hyvänolon täyttämiä. Sain aamukahvit sänkyyn, lempiruokaani kun tulin työmatkalta ja pöydällä odotti kukkia ja puhdas ja lämmin koti ja mies jota rakastin. Minulla oli tahriintumattomat vaatteet, joista nautin ja joita toisetkin ihastelivat. Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja rakkaiden ihmisten kanssa, joiden kanssa sain vaihtaa rauhassa kuulumisia milloin halusin.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin viikonloppuisin myöhempään kuin normaalisti ja lähdin aamulla koiran kanssa nautiskelemaan kiireettömästä aamulenkistä. En kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan. Harjasin hampaani, kävin kuumassa suihkussa, pukeuduin ja meikkasin kauniisti ja laitoin hiukseni joka päivä - tietenkin. Joka kuukausi kävin kampaajalla hemmottelemassa itseäni ja nautin siitä että näytin hyvälle.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut lasten leluihin, sillä kotini oli siisti ja kauniisti sisustettu. Sain ostaa kotiini mitä halusin, sisustaa niinkuin halusin, sillä vähän ylimääräistä rahaa oli laittaa sekä itseeni että kotiin. Lämpimästi ja maulla sisustettu kotini oli linnani, johon rakastin kutsua kylään ystäviä ja tuttuja, ennenkuin minusta tuli äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti, en halunnut itselleni vaikeasti kasvatettavia huonekasveja, sillä vaikka en ollutkaan vielä äiti en ollut myöskään kovin suuri viherpeukalo. Uskomatonta mutta totta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu, kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä nipistelty pienillä sormilla. Sen sijaan olin seurannut kyseisiä asioita vierestä monia monituisia kertoja lentokoneessa, bussissa ja junassa, sekä kahviloissa, joissa itse istuin rentoutumassa yksin, mieheni, ystävieni tai vanhempieni kanssa. Olin nähnyt monta kertaa, kuinka vieras lapsi olisi halunnut sylkeä, purra taika nipistää minua taikka toista lasta täysin ilman syytä, eikä vanhempia kiinnostanut tuon taivaallista mitä jälkikasvu puuhasi. Tämä kaikki siis tapahtui aikana ennekuin minusta tuli äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun mielenhallintani ei ollut täydellinen,mutta elämä oli ihan mukavaa ylä- ja alamäkineen. Ajatuksiani ja vartaloani sain hallita aivan kuin muutkin. En kokenut olevani kenenkään ylä- tai alapuolella, vaan oma ainutlaatuinen itseni. Sain treenata kroppaani ja vatsalihaksiani niin paljon kuin halusin, enkä toisin kuin raskaana olevat kanssasisareni kovinkaan monesti esitellyt kireätä ja litteää vatsaani julkisesti kehuja kalastellen, saatikka sitten lähettänyt kuvaa itsestäni joulukortissa bikinit päällä. Tämä ei käynyt mielessänikään, ei vaikka en ollut vielä äiti.
Nukuin koko yön sikeästi rakkaan mieheni vieressä välillä rakastellen raukeasti ja nauttien miehisestä kosketuksesta, hitaasti alkavista aamuista ja yllättävästä seksistä kesken muiden toimien. En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia, mutta kuulin monesti siitä ylpeiltä äideiltä enemmän kuin olisin halunnut. En ollut koskaan kuullut kenenkään muun kuin tuoreen äidin retostelevan ruumintoiminnoillaan yhtä sumeilettomasti tilanteessa kuin tilanteessa, enkä ollut koskaan ollut yhtä hämmentynyt siitä mitä siihen pitäisi sanoa.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt, koska aikuisten murheita ja itkuisia silmiä ei tietenkään lasketa. Lasketaan vain oman lapsen itkuiset silmät, vaikka oikeassa elämässä monen monituista kertaa olen itse itkenyt yhdessä ystävieni kanssa elämän epäreiluutta, mutta sitähän ei tässä runossa voi mainita, koska se oli ennenkuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä, koska ohikulkijan, ystävän taikka oman rakkaan hymyä ei saa mainita eikä se voi tehdä koskaan yhtä onnelliseksi. Vain oman lapsen hymy voi tuoda onnen ihmiselle.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta, koska en ollut vielä äiti enkä tiennyt mistään mitään. Sen sijaan olin katsellut myöhään yöllä Manhattanin katujen kimallusta sateen jälkeen, nuuhkinut Karibian meren tuulia ja onnellisena siitä että saan matkustaa ja nähdä maailmaa katsonut Tokion ihmisvilinää oppien kaikesta siitä mitä elämä minulle halusi kertoa. Vaikka en siitä mitään tajunnutkaan kun en ollut vielä äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi, kun lähellä olevat ihmiset joita ystäviksi luulin, olivat oikeutettuja satuttamaan minua siitä, että en ole äiti. En voinut lopettaa kipua, eikä kenenkään tarvinnut välittää siitä mille minusta tuntui, koska en ollut äiti. En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni asia, kuin tahaton lapsettomuus voi vaikuttaa elämääni niin paljon. En koskaan ollut tiennyt, että mieheni rakastaa minua niin paljon, että seisoo tukenani keskellä myrskyä sanoen, että yhdessä me selviämme tästä läpi, vahvempina ja valmiimpina kohtaamaan loppuelämämme. En koskaan tiennyt, että rakastaisin elämää itsessään, että uskoisin, luottaisin ja osaisin oppia siitä sitä mukaa kuin sitä eteeni tarjottaisiin. Vaikka en ollutkaan vielä äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tiesin täydellisesti miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella. Tiesin kuinka ihanalta voi tuntua, kun oma mies rakastaa minua niin että silmistä paistaa hellyys ja ikävä, vaikka oletkin siinä aivan lähellä. Tiesin vahvasta siteestä kahden ihmisen välillä, että myös kaksi ihmistä voi olla täydellinen perhe, jos vain rakkautta riittää. Tiesin, että jokin niin suuri ja ihmeellinen tunne joka voi olla läsnä parisuhteessa, voisi yksistään saada minut tuntemaan itseni kokonaiseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Rakastelin villisti, hellästi ja kaikissa asennoissa joinakin kuumina öinä jopa muutaman tunnin välein mieheni kanssa ja tunsin voimakkaasti, että kaikki elämässäni on täydellisen kunnossa. Tunsin suunnattomasti lämpöä, iloa, rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä ja tyytyväisyyttä, joka rakkaan ihmisen läheisyydestä tulee. Tiesin kokevani jotain ainutlaatuista, mutten voinut uskoa että voisin tuntea niin paljon...Olin äärettömän onnellinen ja iloinen siitä, että minulla oli asiat kuitenkin melko hyvin, ja paljon rakkautta ja onnea. Jopa ennenkuin minusta tuli äiti.
Kaikille naisille, jotka olette tahattomasti lapsettomia. Rakastakaa ympärillänne olevia ihmisiä, älkääkä antako turhuuksien satuttaa teitä. Ennenkuin teistä tulee äitejä, kulkekaa omaa tietänne pää pystyssä uskoen ja luottaen siihen, että asiat järjestyvät jollain tavalla. Olkaa upeita naisia, joita voi ihailla ja arvostaa.
Ennenkuin minusta tuli äiti - olin myös KokoNainen nainen.